Cityn ja Sports Bar Casino Helsingin yhteisessä juttusarjassa tutustutaan suomalaisen urheilun kannattajakulttuuriin. Joka jutussa käydään läpi yksi laji – eri lajeilla on erilainen kannatuskulttuuri. Jutun aloittaa koripallo, jonka ympärillä käy tällä hetkellä kova kuhina.
Tutustu myös Tuomarin kysymys-vastauspalstaan, minkä kautta voit kysyä mitä tahansa urheilusta. Tuomari vastaa ihan mitä tahansa.
Koripallofani Janne Virtanen
Namika Lahden junioreissa aikoinaan pelannut Virtanen siirtyi katsomon puolelle ja perusti kasvattajaseuralleen fanclubin 2000-luvun alussa. Jäsenmäärä on vaihdellut siitä lähtien menestyksen mukaan. Lahti juhli Suomen mestaruutta vuonna 2000, jolloin kannattajayhdistys perustettiin. Violetista peruukistaan koriskatsomoista satoja kertoja bongattu Virtanen joutui odottamaan faniryhmänsä kanssa seuraavaa mestaruutta vuoteen 2009 asti.
Faniryhmän toiminnan moottorina toimii 10-15 hengen ydinryhmä.
“Se on todella mukavaa yhdessäoloa; ydinryhmän kanssa pidetään kesäjuhlia, suunnitellaan EM-karsintamatkoja ja niin edelleen”, Virtanen sanoo.
Ydinryhmän talkoovalmius tarjoaa isommalle porukalle mukavat edut.
“Kaikki matkat ovat ilmaisia jäsenille ja ne rahoitetaan ne rahoitetaan erilaisilla talkootöillä, kuten koiranluun pussituksilla.”
Lahtelaisen korisfaniuden rinnalle mahtuu maajoukkuekoris, jonka suhteen Virtanenkin on joutunut melkoiseen pyöritykseen. Lokakuussa 2013 perustettu Suomen koripallomaajoukkueen Kannattajat ry on kasvanut hetkessä räjähdysmäisesti.
“Silloin kun yhdistys perustettiin ja jäseniä oli 500, tuli yllätyksenä, että se kymmenkertaistuu hyvin nopeasti.”
Aiempia reissuja ja tapahtumia Virtanen oli tottunut järjestämään muutamille sadoille ihmisille. Nyt puhuttiin tuhansista. Petteri Koposen ja Sasu Salinin johtama suomalaisen koripallon uusi sukupolvi on osoittanut tosifanien silmissä osaamisensa jo aiemmin, mutta kun tulevan syksyn Espanjan MM-kisojen lohkoarvonnasta repäistiin Suomen avausvastustajaksi NBA-miljonääreistä koostuva USA, homma nousi uudelle asteelle.
“Nyt tiedetään, että liput on saanut tai varmistanut jotain kautta arviolta 5 000 suomalaista. Pallo on nyt Fiballa (kansainvälinen koripalloliitto): jos he haluavat meidät suurella joukolla kisoihin, niin määrä kasvaa radikaalisti yli kuuden tuhannen. Halukkaita olisi vielä paljon enemmän, mitä lippuja on ollut saatavilla.”
Lue myös: Tuomarin kysymys-vastauspalsta: Vieläkö ehtii Bilbaoon?
Kannattajayhdistys palvelee tätä massaa: yrittää saada lisälippuja, hoitaa pelkästään suomalaisille tarkoitetun fanijunan Bilbaosta jatkopeleihin Barcelonaan, säätää matkanjärjestäjien kanssa, ideoi fanituotteita ja keksii kannatuslauluja. Innokkaimmat fanit on tarkoitus saada koolle kerran tai pari ennen reissua hiomaan sotasuunnitelmat kuntoon.
“Kannatus pitää saada aktiiviseksi läpi ottelun, eikä vain silloin, kun Suomi puolustaa. Siihen auttavat jalkapallosta tutut kannatuslaulut ja Saksasta reissua varten hankittu iso rumpu.”
Virtasen omat maajoukkueen kannatusreissut alkoivat jo ajat sitten. Silloin muutama kymmenpäinen äänekäs aiheutti hämmennystä katsomossa ja toi fiilistä maajoukkueelle. Ajatus kannattajayhdistyksestä syntyi Liettuan EM-kisoissa pari vuotta sitten.
“Silloin oli vielä pieni pelko, että jos tämä on kerta juttu. Slovenian EM-kisat viime syksynä ratkaisi sen, että faniyhdistys kannattaa perustaa.”
Tällä hetkellä Susijengiä ei pidetä ainakaan kannatusyhdistyksen piirissä ohimenevänä ilmiönä. Siitä merkkinä se, että yhdistyksen hallituksen porukka on menossa lähiaikoina tatuoimaan Susijengin logon vasempiin olkapäihinsä.
Helsinki Seagulls rakentaa parhaillaan stadilaista korisilmiötä, Susijengi näkyy ja kuuluu MM-kisahuuman ansiosta. Suomalaisella koripallofanilla on tällä hetkellä hyvä olla.
Suomen koripallomaajoukkueen kannattajayhdistyksen puuhamies Janne Virtanen ja Helsinki Seagullsin kehitysjohtaja Mikko Tanner ajattelevat samalla tavalla: korismaajoukkue Susijengin ympärillä vellovan hypen siirtäminen suomalaisiin koriskatsomoihin ei ole helppoa.
“Yksittäisten seurojen kohdalla suosion hyödyntäminen on vaikeaa. Seurojen arjessa mietitään joka päivä, miten hommaa saadaan eteenpäin, kun taas Susijengin toiminta on hyvin syklistä. Se nousi esiin nyt, kun ihmiset selvittävät, miten päästä Espanjan MM-kisoihin ja se nousee uudestaan, kun joukkue pelaa MM-kisoissa. Jos Susijengi pelaisi viikottain, sitä olisi helpompi hyödyntää”, Tanner pohtii.
“Korisliigaseurat eivät osaa hyödyntää tätä markkinaa ja buumia on vaikea siirtää Korisliigaan myöskään yksittäisen katsojan näkökulmasta”, toteaa faniyhdistyksen Virtanen.
Molemmat totta kai ymmärtävät, että isossa kuvassa maajoukkueen menestys vie eteenpäin myös kansallista korista. Käytäväkeskustelut lisääntyvät ja monien silmät aukeavat ensimmäistä kertaa koripallolle.
“Joku sponsoroinneista vastaava henkilö saattaa tajuta, että koris on itse asiassa hieno laji. Moni ei ole edes ajatellut aiemmin, että korista voisi sponssata”, Virtanen sanoo.
Koko Helsingin joukkue
Vaikka Helsinki Seagulls virallisesti perustettiin kiireessä viime kesänä, on taustalla pitkä tuska pääkaupungin koripallon tilasta miesten huipputasolla.
“Siitä on nyt muutama vuosi, kun minulta ensimmäisen kerran kysyttiin, miten huippukoripallo pitäisi Helsingissä järjestää. Asiaa on mietitty seuroissa erikseen jo pitkään”, Seagullsin kehitysjohtajaksi päätynyt Tanner kertoo.
Seagullsin tavoitteena on edustaa liigajoukkueellaan kaikkia kymmentä helsinkiläistä kasvattajaseuraa sekä vantaalaista Pussi-Hukkia. Olemassaolonsa ajan kilpailleiden seurojen vetäminen saman sateenvarjon alle ei ole helppo tehtävä, sillä erilaisia toiveita varmasti riittää. Toisaalta potentiaali on valtava: mitä jos Seagullsin pelitapahtumasta tulisi helsinkiläistä koripalloa yhdistävä tekijä, missä eri joukkueiden junnut heittäisivät femmoja keskenään? Maakunnista etelään valuvat joukkueet joutuisivat kohtaamaan koko Helsingin.
Vielä on muutama asia tehtävänä. Esimerkiksi nousu ykkösdivisioonasta Korisliigaan. Sitä moni pitää muodollisuutena. Divarin pudotuspelit starttaavat perjantaina Kisahallilla, kun lokit saavat vastaansa Tampereen Pyrinnön kakkosjengin.
Pelillisten haasteiden lisäksi uudella seuralla, joka on rakennettu uudella tavalla on myös kentän ulkopuolisia haasteita. Seagullsin nimi pitää saada tutuksi. Se pitää näkyä ja kuulua kaupungilla, jotta potentiaaliset katsojat löytävät.
“Tämä vuosi on ollut meille hyvää harjoittelua. Helsinkiläisyyteen kiinni pääsemisessä on vielä duunia. Olemme riittävän pitkällä tässä ajassa, mutta pitää myös myöntää, että asiat eivät tapahdu päivässä. Oma elinvoimaisuus pitää varmistaa seurojen ja tekijöiden kautta ja takana pitää olla riittävästi ihmisiä.“
Seagullsin pitää löytää toisenlainen tapa tehdä menestystä, sillä omien juniorien puute vie myös taloudellisia mahdollisuuksia. Siksi suhde paikallisiin junioriseuroihin on kriittisen tärkeä. Junnut pitää saada peleihin ja innostumaan yhteisestä edustusjoukkueesta.
Katsojapotentiaalia on muuallakin kuin juniorikoripalloilijoissa. Moni urheilufani janoaa Helsingissä laadukasta live-koripalloa, siitä todisteena europeleissään Jäähallia täyttänyt Loimaan Bisons. Ripaus katu-uskottavuutta, hitunen julkkisten tuomaa vetovoimaa ja kiinnostava pelitapahtuma mukavilla lisämausteilla voi tehdä Seagullsista isomman yleisön ilmiön.
Parhaimmillaan Seagullsista muodostuu helsinkiläisten oma Susijengi, lokkiparvi, johon kaikki haluavat kuulua.
Perjantain play off -avauksen jälkeen Seagullsin pelaajat ja fanit rantautuvat Sports Bar Casino Helsinkiin jatkoille. Keskustelu suomalaisen koripallon tilasta jatkuu, kun Cityn haastateltavaksi saapuu Seagullsin päävalmentaja Mikko Larkas ja joukkueen pelaajia.
Ilmoittaudu mukaan Facebookissa!
