Suomen seuraava leffatähti

Sanni Kurkisuo ja Jemina Sillanpää ovat kotimaisten ensi-iltaleffojen uudet nimet.

Sanni Kurkisuo ja Jemina Sillanpää ovat kotimaisten ensi-iltaleffojen uudet nimet. Otimme muusikko-näyttelijät työhaastatteluun. Kummassa on ainesta Suomi-filmin seuraavaksi staraksi?

Jemina Sillanpää

  • 30-vuotias näyttelijä, laulaja ja näyttelijäntyön opettaja

Tausta

Kotoisin Hollolasta, muutti Helsinkiin vuonna 2004. Äiti kuvataideterapeutti, isä muusikko ja toimittaja.

Saavutukset

Perhebändin kanssa julkaistut seitsemän levyä 1994–2012, vanhusryhmän Unelmien aikataulu -teatteriesityksen ohjaus Kansallisteatterille 2011 (mukana mm. Jukka Virtanen ja Aira Samulin), pääosa elokuvassa Ja saapuu oikea yö (ensi-ilta 13.7.).

Koulutus

Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010.

"Lapsuudessani maalla sain harjoitella laulua mihin aikaan tahansa, jos kaikki olivat hereillä. Siellä ei ollut samoja houkuttimia kuin stadissa, palvelut olivat kaukana. Juttuja piti kehitellä itse. Teimme siskoni Selinan kanssa teatteria, radio-ohjelmia ja käsikirjoituksia. Äidin kanssa maalasimme ja muovailimme kaikkea savesta. Hänen ansiostaan minusta tuli näyttelijäntyön opettaja. Kun olin yhdeksän, isä ehdotti, että laulaisimme Selinan kanssa hänen tekemiään lastenlauluja. Sanoin, että voin laulaa levylle mutta en esiinny. Taivuin kuitenkin keikalle, ja esiintyminen olikin yllättävän hauskaa.

Keikkailimme perhebändimme kanssa myös Yhdysvalloissa. Ei meitä kyllä verrattu Kelly Familyyn. Jenkeissä perheen kanssa soittaminen on tyypillistä. Kun olin nuorempi, ihmiset kysyivät, eikö ole noloa soittaa isän kanssa. En ajattele, että tässä ovat isäni ja siskoni vaan kaksi ihanaa ihmistä, jotka osaavat soittaa. Asumme siskoni kanssa opiskelija-asunnossa Arabiassa.

Musta piti tulla kirjailija. Kirjoitin pienenä tarinoita, kässäreitä ja romaaninalkuja. Samaahan laulujen tekeminen ja näytteleminen on: kerron tarinoita ihmisistä."

Millainen olet luonteeltasi?

"Mulla on hyvä olo, kun olen pikkaisen hajottanut itseäni. Tarkoitan sitä, että teen useampaa asiaa yhtä aikaa. Olen hyvä multitaskingissa. Olen puoliksi näyttelijä ja puoliksi muusikko. En osaa aina sanoa asioita suoraan. Mieluummin tutkailen tilannetta. Olen aina ollut tarkkailija."

Miten sinusta tuli näyttelijä?

"Kun esiinnyin pienenä koulunäytelmissä, pelästyin, miten ihanalta se tuntui. Kävin Steinerkoulun, jossa opin hahmottamaan isoja kokonaisuuksia ennen yksityiskohtia. Haluan vieläkin ymmärtää asioita sen sijaan, että opettelisin ulkoa. Mulla on visuaalinen muisti, ja opin tekemisen kautta. Hain Teakiin vuonna 2004. Oli todella raskasta odottaa tuloksia. Sitä jännityksen määrää! En pystynyt syömään, hyvä että edes nukkumaan. Pääsin ensiyrityksellä sisään."

Miksi hait tätä paikkaa?

"Viime vuonna kevättalvella mulle soitettiin ja pyydettiin koekuvauksiin. En tiedä, kuka mut oli bongannut. Olin vain, että jee. Noita soittoja tulee välillä. Koekuvauksissa kuulin tarkemmin elokuvan juonesta, ja rooli alkoi tuntua houkuttelevalta. Psykologinen trilleri on suosikkilajini. Kun mulle soitettiin, että sain Veeran osan, olin kaverini kylppärissä. Ulos tullessani olin ilosta niin liikuttunut, että kaverit luulivat, etten saanut roolia. Aloin itkeä."

Miksi sovit juuri tähän rooliin?

"Elämäntilanteeni on täysin erilainen, enkä ole mikään läpänheittäjä, kuten hän. Tunsin silti intohimoa henkilön vahvuutta ja leffan aihetta kohtaan. Olen rakentanut roolin niin, että ymmärrän Veeraa."

Olit kuulemma pitkällä Paha perhe -leffan karsinnoissa, mutta pääosan vei Pihla Viitala. Miltä se tuntui?

"Näyttelijät joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa he eivät saa roolia. Paljon on kiinni asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan, esimerkiksi omasta habituksesta. Harvemmin ajattelen, että olen näytellyt huonosti. Elämä on sellaista, ettei aina saa, mitä haluaa. Olen jo tottunut siihen."

Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi?

"Heikkouteni on se, että sekoitan usein työ- ja vapaa-ajan. Mun on vaikea siirtää ajatuksiani pois töistä. Leffan kuvaukset tulivat uniin. Tätä pitäisi petrata. Kyse on siitä, että entisistä harrastuksistani on tullut töitä. Siksi niitä on vaikea erottaa muusta elämästä. Vahvuuteni on se, että annan kaikkeni. Teen paljon ylimääräistä työtä, jotta pääsen sisälle roolihahmoni maailmaan. Saatan esimerkiksi harrastaa jotain urheilulajia, jota hän harrastaa."

Mistä unelmoit?

"Mulla on hassuja pinttymiä. Jos esimerkiksi ohitan tietyn kiven tai digitaalisessa kellossa on tietty lukema, on toivomushetken aika. Edellinen unelmani oli, että saisin tehdä psykologisen trillerin. Se toteutui. Seuraavaksi haluaisin tehdä naisroolin, joka on kaukana itsestäni. Musiikkia haluaisin esittää isolla stadionilla."

Mikä on noloin tapasi?

"Syön paljon rusinoita ja tapaan ristiä varpaani. Mutta noloin tapani on se, että puhun itsekseni. Joskus olen roolissa, joskus oma itseni. Autoa ajaessani teen niin, jotta pysyisin hereillä. Sisko on samanlainen."

Sanni Kurkisuo

  • 19-vuotias näyttelijä ja muusikko

Tausta

Kotoisin Lohjalta, asuu Helsingissä. Äiti yrittäjyysvalmentaja, isäpuoli päiväkodin johtaja, isä sähköasentaja.

Saavutukset

Napero Finlandia -kirjoituskilpailun voitto vuonna 2001 sadulla Lintu. Toinen sija Ääni ja vimma -kilpailussa vuonna 2009 Captor-bändin kanssa. Naispääosa elokuvassa Miss Farkku-Suomi (ensi-ilta 3.8.).

Koulutus

Valmistui Sibelius-lukiosta ylioppilaaksi keväällä 2012.

"Kun olin 5-vuotias, äitini lauloi lohjalaisessa cover-rockbändissä. Istuin kaiuttimen päällä kuulokkeet korvilla ja katsoin, kun hän lauloi nahkahousuissa Anoukin Nobody’s Wifea. Ajattelin, että toi on maailman makein tyyppi, tuollainen haluan olla. 6-vuotiaana aloin soittaa viulua, ja kuudennella luokalla kasasimme jo bändejä. Sitten mut pyydettiin Captor-bändin laulajaksi. Olen esiintynyt myös äitini kanssa. Olemme läheisiä. Välillä heitämme sellaista läppää, että isäpuolen korvat punoittavat.

Tykkäsin pienenä lukea ja kirjoitin jo fluentisti, kun menin ensimmäiselle luokalle. Turhauduin, kun muut äänsivät tavuja. Kirjoitin luokan perällä sarjakuvia ja satuja. Sitten päätin osallistua Napero Finlandia -kisaan. Kirjoitin yhden kesän tarinaa intensiivisesti ja voitin kilpailun.

Muutin 16-vuotiaana Helsinkiin. Olen oppinut, etteivät vessapaperit kävele kaappiin, vaan ne pitää hakea itse kaupasta. Kirjoitin äidinkielestä laudaturin. Olen välillä ajatellut, että musta tulee toimittaja tai kolumnisti. Siemailisin kahvia ja olisin oman elämäni herra, kuin Carrie Bradshaw."

Kuvaile luonnettasi.

"Opettajien mielestä olin lapsena villi, mutta äiti sanoi, että olen väärin ymmärretty taiteilija. Aloitin fudiksen 4-vuotiaana ja lopetin vasta ysillä. Olin kerran myös piirijoukkuejengin kapteeni. Ajattelin, että barbiet ovat tyhmiä. Miss Farkku-Suomi -leffassa esitän tyttöjen tyttöä Pikeä. En samaistu hahmoon täysin. Mieluummin pelaan jalkapalloa kuin puhun kynsistä. Mulla on enemmän poika- kuin tyttökavereita. Jotkut pitävät mua kiireisenä. On tekosyy, ettei aikaa ole: täytyy priorisoida. Voin tehdä töitä kellon ympäri. Välillä olen luopunut kaikesta jonninjoutavasta, kuten frendien kanssa hengailusta. Jos kalenteri on buukattu, päätän olla kylmähermoinen."

Miksi hait tätä paikkaa?

"Menin koulussani järjestettyihin koekuvauksiin kavereiden ehdotuksesta. En ollut näytellyt koskaan aikaisemmin. Kolmannessa vaiheessa piti itkeä ja nauraa yhdessä lauseessa. Ensin ajattelin, että enhän mä herrajumala pysty. Mutta kyllä sitä pystyy, kun keskittyy. Kun vielä luin Kauko Röyhkän kirjan, ajattelin, että tää on hyvä juttu. Kun mulle soitettiin, että sain osan, piti ottaa happea ja laittaa pari jääpussia päähän. Sitten suostuin."

Mikä on suhteesi Kauko Röyhkään?

"Ennen leffaa en tiennyt, kuka tyyppi se on. Nyt olen tavannut Röyhkän. Ei me olla bondailtu niin paljon, että oltaisiin puhuttu mun lyriikoista. Olemme vain iskeneet läpyskää pöytään."

Millainen työkaveri olet?

"En ole itkupotkuraivarityyppi, olen aika mukava ja hilpeä kaveri. Mulla pettää pokka todella helposti. Yksi hauska juttu on jäänyt mieleen. Kuvasimme bilekohtausta, jossa kaikki muut polttivat röökiä sisällä. Loppupäivästä moni oli oksennuksen partaalla ja tokkurassa. Useimmat olivat polttaneet askin mieheen. Seuraavana päivänä heillä oli kaksi oktaavia matalampi ääni."

Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi?

"Näyttelijänä vahvuuteni se, ettei mulla ole mitään menetettävää. Koko identiteettini ei ole pelissä: jos en menesty, en romahda. Mulla taitaa olla näyttelemiseen luontaisia taipumuksia. Toisaalta mulla ei ole kokemusta." "Olen riippuvainen ohjaajan sanomisista. Musiikin eteen olen tehnyt paljon töitä, joten siinä on enemmän menetettävää. Olen 85-prosenttisesti muusikko ja 15-prosenttisesti näyttelijä."

Mistä unelmoit?

"Haluaisin vetää keikan täydelle Tavastialle. Absurdi unelmani on päästä pääesiintyjäksi Losin Coachella-festareille."

Miksi sovit juuri tähän rooliin?

"Piken päiväkirjassa lukee: you can if you think you can. Ajattelen samalla tavoin. Pike näkee enemmän kuin koulukaverinsa, se on vetätytyvä tarkkailija. En sano, että näkisin itse enemmän kuin muut, mutta meillä molemmilla on kaikki tai ei mitään -asenne. Haastavinta hahmossa oli eleettömyys. Mun piti vetää itseni syrjään, vaikka itse läväytän asiat aina heti tiskiin."

Mikä on noloin tapasi?

"Asun yksin ja syön välillä kummallisia asioita. Riittää, että saan oikeat ravintoaineet. Kerran tulin salilta enkä jaksanut käydä kaupassa. Kotona oli vain maitorahkaa ja tillitonnikalaa. Niiden sekoitus oli mielettömän hyvää! Olin niin onnellinen, että olin jakaa asian Facebookissa. Sitten päätin säästää kavereitani. Inhoan niitä, jotka postaavat kuvia paahtoleivistään. Se on informaatioroskaa. Välillä heitän Facebookissa asioita vähän turhan kevytmielisesti. Mutta kuviani katselemalla ei pääse persoonaani kovin syvälle."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi