FreakShow
Häntä puistattaa, kun sairaanhoitaja ottaa verinäytteen. Silti hän makaa piikkimatolla, hyppii lasimurskassa, työntää naulan nenään, lävistää neulalla kämmeniään ja poskiaan, roikkuu lihakoukussa ja nielee tulta. Kaikki kaksihenkisen friikkisirkus Circus Mundus Absurduksen vuoksi.
”Minulla on alhainen kipukynnys. Ulisen tatuointia ottaessani”, 27-vuotias sirkustähti Lassi kertoo. Lassi on totisesti friikki: neljä pääimplanttia, joihin voi ruuvata sarvet, korvanvenyttäjät ja tatuointeja niin paljon, että ne peittävät neljänneksen ihosta.
Lassin alhaisen kivunsietokyvyn vuoksi friikkisirkus temppuilee vain näytöksissä.
”Kotona kuivaharjoitellaan. On turha kärsiä, kun ei ole katsojia.”
Kivuliain temppu on piikkimatolla makaaminen: matto on sandwich, jossa yksi matto on taiteilijan selän alla ja toinen vatsan päällä. Rakennelman päällä seisoo kollega.
Temppu ei ole vaarallinen, kuten tulen puhaltaminen.
”Jos tulta hengittää sisään, keuhkorakkulat turpoavat. Turpoaminen salpaa hengityksen. Henkitorvi pitää avata heti.”
CMA:ssa ollaan varovaisia: kuuden vuoden aikana ei ole tapahtunut yhtään onnettomuutta.
Keikkoja sirkuksella on joka toinen viikonloppu. Kesäisin friikkikaksikko on jatkuvasti rundilla. CMA kuuluu mm. Raumanmeren juhannuksen vakiokalustoon. CMA esiintyy myös baareissa ja yritysjuhlissa. Kävivät mm. pöyristyttämässä F-Securen henkilökuntaa yhtiön pikkujouluissa.
Sirkustoiminta ei ole kultakaivos: jos Lassi tekisi sitä päätyökseen, saisi hän pöytään hernekeittoa. Ansionsa Lassi saa pornofilmien tuottamisesta, niissä näyttelemisestä ja lävistämällä.
Mutta vielä on epäselvää, miksi hän kiduttaa itseään, ellei pidä kivusta eikä sillä rikastu.
http://www.mundusabsurdus.com/
Kikkelitauluja
Paavo Halonen vaikuttaa pohdiskelevalta hipiltä. Rauhallisesta kaverista ei arvaisi, kuinka raisuja piirustuksia hänen kynänsä luo.
”Eivät ne pelkkää pornoa ole”, piirtäjä toteaa. Noin kymmeneen näyttelyyn osallistunut Halonen piti viime vuonna ravintola Rytmissä näyttelyn, jonka kuvat häkellyttivät asiakkaita.
Hempeänvärisistä piirrustuksista paljastuu tarkemmalla vilkaisulla peniksiä, verta ja häpykarvoitusta.
”Kuvat käsittelivät ihmisen hajoavaisuutta konkreettisemmalla tasolla. Olihan siellä esimerkiksi irtileikattu pää lautasella. Piirrustukset syntyivät riittämättömyyden tunteesta. Esimerkiksi erotiikassa pitäisi olla koko ajan halukas. Se vie ihmisen hajoamistilaan.”
Halonen rakastaa yksityiskohtia.
”Haluan vangita objektin katoavaisuuden ja kauneuden.”
Seuraavassa näyttelyssään Halonen on laajentanut repertuaariaan piirtämisen ulkopuolelle: tekniikkana on kirjailu ja materiaalina nahka.
”Vangitsen jälleen yksityiskohtia, kuten silmiä tai korvia”, hän toteaa.
Erikoista hänen seuraavassa työssään on se, millä kirjailut tehdään: lankana toimivat ihmisen hiukset.
Paavo Halosen seuraava näyttely Galleria Katariinassa lokakuussa 2004.
Puhuu jumalan kanssa
Kahvilaan ilmestyy charmantisti harmaantunut tyylikäs mies puvussa. Tämäkö on paljonpuhuttu perseveraatiotaitelija? Mies, jonka performanssissa seisotaan alasti meditatiivisessa tilassa nurkassa sormi peräaukossa, kunnes veri vuotaa?
”Perseveraatio ei ole minulle taidetta. Se on uskonnollinen akti”, Helsingin kuvataideakatemiassa piirustusta opettava Pentti Otto Koskinen toteaa. Koskisen performanssirepertuaariin kuuluu muutakin, kuten kiven tuijottamista tai kadulla makaamista.
Mutta mikä perserevaatiosta oikein tekee uskonnollista?
”Se on keskusteluani Jumalan kanssa. Toistan koko ajan shce, sche, hjoo, hjoo. Miksikö? Se on kommunikaatiota. Jumala vastaa. Jos katsoo tarpeelliseksi.”
Mitä Jumala vastaa, Koskinen ei suostu paljastamaan. Mutta sen saa selville piirustuksista, joita hän tuottaa samalla kun perseveroi. Näyttelyitä mies tosin pitää varsin harvakseltaan.
”Olen tehnyt perseveraatiota vuodesta 1976. Etsin silloin tapoja keskustella Jumalan kanssa.” Koskinen pyörittelee käsissään tyylikkäitä lukulasejaan ja katsoo tiiviisti silmiin.
”Ja tapa löytyi. Se vain… tuli. Enkä ole tuntenut tarvetta varioida sitä. Tulen tekemään sitä elämäni loppuun asti.”
Perseveraatio on yksityinen juttu. Koskinen on esiintynyt mm. Tukholmassa, Pietarissa ja krakovalaisessa ravintolassa, jossa hänellä oli kolmisataapäinen yleisö. Reaktiot ovat olleet hämmentyneitä. Koskiselta on useasti pyydetty perserevaatiota, mutta Koskinen ei taiteile yleisön kutsusta.
”Saamani palautteen voi kiteyttää lauseeseen ”nyt päästään asiaan itseensä.”
Taidepiireissä Koskinen on kova sana. Vaikka joillekin perseveraatio saattaisi vaikuttaa jumalanpilkalta, Koskinen on eri mieltä.
”En ole mennyt Tuomiokirkon eteen esiintymään.”
Myös muut hänen esityksensä käsittelevät uskonnollisia teemoja. Kadulla maatessaan mies pyysi ohikulkijoita pesemään jalkansa, koska oli rakkaudesta sairas.
Perseveraatioesitys saattaa kestää tunnista useisiin tunteihin riippuen siitä, kuinka nopeasti Jumala vastaa.
”Joskus Jumala vastaa muutamassa minuutissa, joskus ei kuulu mitään. Mutta kesto ei ole olennainen, vaan syvyys”, mies lohkaisee.
Lisätietoja: http://www.kuva.fi
Bränditaiteilija Riiko Sakkinen
”Mä haluan rikastua taiteella, ja jostain syystä sitä pidetään Suomessa hirveän tuomittavana. Taiteen pitäisi tulla sydämestä, ja rikastuminen muka sulkee sen pois.”
Riiko Sakkinen haluaa siis kodin kaupungissa ja maalla, kivan auton ja lennot business-luokassa. Suomalaisen porvarillisen unelman.
”Insinöörikin voi pitää työstään, mutta silti se haluaa ansaita sillä. Taiteilijan työ on myös ammatti.”
Sakkisen rikastumishalu ei näy vielä teosten hinnoissa. Sakkisen piirustukset maksavat 450 euroa kappale, josta Sakkiselle jää verojen jälkeen 150 euroa. Yhden piirustuksen tekemiseen menee noin päivä, hyvä jos kuukaudessa menee kaupaksi viisi.
”Nuorena taiteilijana joutuu myymään liian halvalla. Hyväksyn sen, että joudun tekemään tappiollista työtä, kuten aloittava yritys.”
Sakkinen valmistui puolitoista vuotta sitten ja tällä hetkellä hänen maalaamansa 60×60-senttinen akrylli maksaa noin 2 000 euroa.
Sakkinen on taidepiirien vääräoppinen: hän sanoo haluavansa brändiksi.
”Taiteilijat karsastavat yleensä brändi-sanaa, mutta samaahan tarkoitetaan nimellä, tyyliin sillä ja sillä taiteilijalla on nimeä. Kun keräilijä ostaa teokseni, hän ostaa osan brändiäni.”
Sakkinen on kuin yhden miehen design-yritys: hän haluaisi palkata henkilön, joka kehittäisi hänen brändiään. Markkinataiteilija puhuu lisäksi kohderyhmistä.
”Kohderyhmästä riippuu, millaista taidetta teen. Ihmisille, jotka seuraa paljon taidemaailmaa, on tehtävä erilaisia töitä kuin muille.”
Sakkisen taide ei itsessään ole järkyttävää tai kohahduttavaa, pikkemminkin hauskaa pop-taidetta.
”Olen usein miettinyt poliittista taideteosta, mutta sitten parin päivän päästä hyljännyt ajatuksen. Olisi hienoa saada skandaali aikaan. Se voisi lisätä brändiarvoani.”
Julkisuuttakin hän on miettinyt.
”Jos minusta tulisi julkkis Palmun tavoin, olisin miettinyt sen tarkoin brändini kannalta.”
Riiko Sakkisen yhteinäyttely toukokuussa GalleriaKrista Mikkolassa.
Muista myös nämä
Frank Cray
”Samalla kun Jim rynkytti menemään, hän otti sängyllä lojuvan kääntöveitsensä ja alkoi viillellä Lindan rintoja, ensin hitain vedoin pelkkää pintaa raapien, sitten yhä kiihtyvällä tahdilla ja syvemmälle tökkien. Punainen veri valui pitkin Lindan puhtaanvalkoisia rintoja. Linda rimpuili avuttomana. Yhtäkkiä Jim leikkasi Lindan vasemman nännin irti. Sitten oikean. Saman tien hän tökkäsi veitsen silmien päälle vedetyn liinan läpi syvälle Lindan vasempaan silmään, tonki sitä hetken ajan ja sitten hän teki saman oikealle silmälle.”
”Nauroin, kun kirjoitin tätä. Ajattelutoiminta oli silloin off-tilassa. Jos tällaisia asioita kirjoittaessa ajattelisi jotain, niin kirjoittamisesta ei tulisi mitään”, kertoo Suomen Psykon kirjoittanut helsinkiläinen kirjailija-pseudonyymi Frank Cray, joka kirjan kansissa teeskentelee amerikkalaista menestyskirjailijaa, jonka teosta olisi ylistetty New York Times Book Review’ssa.
Yksityisalue kritisoi Crayn mukaan huumorintajuttomuutta, joka johtaa sekä henkiseen että fyysiseen väkivaltaan. Amerikan Psykoa hän pitää liian vakavana.
Cityn toimittajaa hän ei suostu tapaamaan. Vaikka Cray kieltääkin olevansa entuudestaan tunnettu kirjailija, herää kysymys, onko hän tunnettu henkilö.
Frank Cray: Yksityisalue 25 e (Like)
Harri Larjosto
1970-luvun lopussa taiteilijauransa aloittanut pitkän linjan videotaiteilija. Tuotanto sisältää mm. kauhuelokuvamaisia yhdistelmiä kanoista ja kirurgeista, tavarataloissa riisuuntuvia ihmisiä ja klassista hierontaa. Keskimäärin alle 20-minuuttiset videot sisältävät vähintääkin mustaa huumoria sekä yllättäviä elementtejä.
http://www.kuva.fi
Elina Merenmies
Ranskassa ja Kuvataideakatemiassa kouluttautunut alitajuntaa kuvaava 36-vuotias. Painajaismaisissa maalauksissa voi esiintyä esimerkiksi torvea soittavia rottia. Surrealisti ja taidekoulu Maan opettaja. Osallistui Amos Anderssonin taidemuseon Tyttöjen elämästä -yhteisnäyttelyyn pelottavilla kuvilla mm. verta vuotavista nalleista. Ensinäkemältä kuvat ovat kaukana positiivisesta.
http://www.muu.fi
Aurora Reinhard
27-vuotias Kuvataideakatemiasta valmistunut video- ja valokuvataiteilija, joka panee itsensä likoon teoksissaan. Esiintynyt omissa kuvissaan mallina: pukeutunut mm. mieheksi ja esiintynyt ilman alushousuja ja aluskarvoitusta. Kuvaa teoksissaan sukupuoli-identiteettiä ja sen muodostumista. Uusin videotaideteos käsittelee miehiä, jotka leikkaavat itsensä naisiksi.
Roi Vaara
Videotaidetta, valokuvaa ja performancea. Käsittelee teoksissaan tilaa välillä järkyttäen, kuten Kapuum-tapahtuman päätösnumerossa 1999 kietoutuneena Suomen lippuun Finlandia-hymin soidessa. Lipun alta paistaa erektio. Kunnostautunut taidefestivaalien järjestäjänä ja kuraattorina.
http://www.av-arkki.fi
Willem Wilhelmus
Mies ja sininen köysi. Yksinkertaisten elementtien performanssitaiteilija, joka saattaa luoda esityksen niin köyden, salkun kuin jonkin muun pienen tekijän ympärille. Viime vuosina Suomeen asettuneen hollantilaismiehen suosikki on ollut juuri sininen köysi. Teoksissa Wilhelmus saattaa vain nauraa ja saada yleisön tarttumaan nauruun mukaan. Työt käsittelevät yleensä ulkopuolisuuden tunnetta, mutta intensiivisesti.
http://www.muu.fi
Henry Wuorila-Stenberg
Kuvataideakatemian professori ja täysverinen ekspressionisti. Tunteikkaissa ja värikkäissä kuvissa saattaa esiintyä esimerkiksi alaston mies pitelemässä suurta sammakkoa. Arvostettu erityisesti omakuvien maalaajana, mutta töistä löytyy painajaismaisia hahmoja, värien räiskettä ja voimakkaita tunnelmia. Pitänyt ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1974.
Seuraava näyttely Meilahden taidemuseossa 1.10.2004–2.1.2005.
Teemu Mäki
Kuvataideakatemian kasvatti ja taiteen maisteri. Laajan skaalan taiteilija, jolta luonnistuvat niin videoinstallaatiot, maalaukset kuin valokuva ja teatterityötkin. Mäki muistetaan parhaimmin vuonna 1989 tehdystä videoinstallaatiosta, jossa kissa menettää henkensä julmasti kidutettuna. Tuottaa myös surrealistisia maalauksia psykedeelisissä väreissä.
http://www.teemumaki.com
