Haastatteluissa Ultra Bra on kertonut, että studioon mentiin tällä kertaa runsaammalla materiaalilla kuin koskaan. Mentaliteetti “katsotaan mitä tulee” näyttää johtaneen bändin neljännellä levyllä epätasaisuuteen; on helvetin ja hyvää ja oivaltavaa, ja sitten vaan on. Tosin ensikuulemalta heikompikin raita saattaa avautua noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen. Esimerkiksi Kerkko Koskisen itsensä laulama Kohtaaminen alkaa miellyttää vasta kun hitimmät biisit jo kyllästyttävät.
Vesireittejä kokeilee tutun UB-konseptin rajoja: kitara soi, eikä viulu enää vingu.
Levyllä on poikkeuksellisen paljon Kirjoituksia-hitin tyylisiä rokkilauluja: Kaunis ja ylpee, Heikko valo, Rubiikin kuutio. Nyyhkyluokan ykkönen on Poika vuoden takaa, joka nousee melankoliallaan varmuudella vastaeronneiden top kymppiin.
Värttinä-rocktyylinen Kaunis ja ylpee on vastaanpanemattoman hieno teos.
Vielä yhtyeen toisella levyllä jotkut saattoivat puhua poliittisesta bändistä.
Uudelta levyltä vähäisetkin “eikä vieläkään tuulivoimaa”- tai “öljy loppuu ja kivihiili” -kannanotot ovat kadonneet. Vesireiteillä Ultra Bra on pysyvästi “Sano mulle rakas avaan puserosi napit”- ja “Veden alla on vaikeaa hengittää” -linjalla.
Sinänsä harmi, sillä maailmassa on miljoonia rakkaudesta kertovia hittejä, Ken Saro Wiwasta kertovia on vain yksi.
Kerkko Koskinen on edelleen poikkeuksellinen lahjakkuus säveltäjänä, mutta epätasaisuus maksaa. Ultra Bralle tällä kertaa vain bra.
Toim.huom:
Arvostettu kriitikkomme, tuottaja Roope Lehtinen jääväsi itsensä Ultra Bran Vesireittejä -levyn, käsittelystä. Lehtinen on esteellinen, koska hänellä on ollut näppinsä pelissä Ultra Bran videoiden tuotannossa. Nyt äänessä onkin maallikkoarvostelija, Ultra Bra –fani Heini Larros.
