Rakkautta ei revitä rikki – se vain loppuu
Useimmat meistä ajattelevat eron olevan viimeinen, kova riita: täynnä huutoa, kyyneleitä, isoja päätöksiä ja dramaattisia käänteitä.
Todellisuudessa erot eivät näytä aina miltään. Ne eivät ole riitaisia, eikä vuoristoratamaista draamaa - on vain kaksi ihmistä, jotka lakkaavat olemasta toisilleen merkityksellisiä.
Hiljaista eroa ei huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Toisesta erkaantuminen on vähän kuin juna, jota on mahdoton pysäyttää.
Mitä hiljainen ero on?
Hiljainen ero on parisuhteen sammuminen ilman selkeää kriisiä.
Se on tunneyhteyden hiipumista, kosketuksen vähenemistä, keskustelujen latistumista käytännön asioiksi ja arjen rinnakkaiseloa, joka ei tunnu miltään.
Joku kuvasi hiljaista eroa näin:
“Olimme ystävällisiä, mutta emme enää ystäviä. Olimme kohteliaita, mutta emme enää rakastuneita.”
Toinen taas kertoi klassisen esimerkin tapailusta, joka vain hiipui aivan huomaamattaan. He asuivat erillisissä asunnoissa ja näkivät säännöllisen epäsäännöllisesti kahden vuoden ajan, kunnes tapahtui jotain.
Yhtäkkiä tapaamisten välille alkoi kertyä päivien sijaan viikkoja, eivätkä he enää viestitelleet tai soitelleet. Toinen vain unohtui, ja kynnys ottaa yhteyttä kasvoi, kunnes sekin unohtui. Viisi viikkoa hiljaisuudessa riitti siihen, että hän latasi uudelleen Tinderin.
Parasta oli, että kertoja löysi kumppaninsa puolen vuoden kuluttua vaatemyymälästä, jossa mies lajitteli hyllyihin tavaraa - eivätkä he edes tervehtineet toisiaan. Tapaaminen ei myöskään aiheuttanut mitään väristyksiä suuntaan tai toiseen.
Miksi hiljaiset erot yleistyvät?
1. Konfliktien välttely
Monet ovat oppineet, että riidat ovat suhteen epäonnistumisen merkki. Niinpä ne vältetään viimeiseen asti – ja samalla vältetään myös intiimiys. Toisaalta osa myös pelkää ottaa vaikeita asioita puheeksi joko omien tunnelukkojen tai traumojen takia, eli he työntävät toisen valmiiksi pois ennemmin kuin ottaisivat riskin.
Suhteita on myös erilaisia riitelyn kannalta - joidenkin kanssa on mahdotonta sopia mistään, joten on helpompi etääntyä kokonaan kuin edes yrittää keskustella.
2. Uupumus ja arjen kuorma
Pitkä työviikko, lasten aikataulut ja jatkuva jaksamisen rajoilla eläminen tekevät sen, että ihmissuhteet hoidetaan sitten kun jaksaa. Harva jaksaa juuri silloin, kun se olisi tärkeää.
3. Tunteiden käsittely sakkaa
Jos kumpikaan ei avaa suutaan ennen kuin suhde vetelee viimeisiään, hiljainen ero on lähes väistämätön. Jos tunnetaakka suhteessa kasvaa liian suureksi, se on helpompi työntää kokonaan pois mielestä kuin käsitellä.
Mistä merkit voi tunnistaa?
Useimmiten etääntymisen merkit ovat pieniä. Halaus kestää sekunnin, ei kahta. Toinen ei enää kysy “mitä kuuluu?” vaan vain “mitä tänään syödään”?
Kumppanin ilahtuminen jää huomaamatta eivätkä yhteiset muistot eivät enää naurata tai herätä tunteita.
Kun suhde on hiipumassa, ilmassa ei välttämättä ole pahaa – on vain tyhjää.
Osa on kertonut havahtuneensa siihen, että toinen piti häntä täysin itsestäänselvyytenä. Kun puoliso meni ennemin golfaamaan kuin tuli hänen karonkkaansa, hän tiesi, että suhde oli ohittanut rajan, josta ei ollut paluuta.
Toinen taas kertoi, että kun halusi jakaa huoliaan terveyttään koskien, niin puoliso meni toiseen huoneeseen kesken lauseen.
Onko hiljainen ero pysäytettävissä?
Kyllä, jos joku sanoo ääneen:
“Minusta tuntuu, että me emme enää kohtaa.”
Useat parisuhdeterapeutit korostavat, että juuri tämä lause on hetki, joka voi vielä kääntää kaiken. Hiljainen ero ei ala yhdestä asiasta, eikä se lopu yhdellä keskustelulla. Mutta se loppuu sillä, että joku uskaltaa vielä puhua.
Tärkeintä on sanoittaa ääneen, muttei syytellä ja ilmaista selkeästi mitä odottaa tai kaipaa toiselta. Samalla on myös tärkeää antaa tilaa toiselle ja mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä.
Joskus hiljainen ero on jo tapahtunut, mutta yllättävän moni pari onnistuu palauttamaan yhteyden, kun vain lopettavat hiljaisuuden.
Tässä on myös hyvä muistaa, ettei rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys.
Kannattaa myös muistaa, ettei kaikki aina riipu itsestä. Joskus yhteyttä ei voi palauttaa yksin, vaikka kuinka tahtoisi vaan se vaatii molempien tahtoa.