Suomalainen isyys käy läpi hiljaista mutta ratkaisevaa muutosta. Vanhanmallinen taustalla hoitava turvamies on väistymässä, ja tilalle on tulossa jotain pehmeämpää, rohkeampaa ja inhimillisempää: isyys, joka rakentuu läsnäolosta ja jakamisesta, ei rooliodotuksista.
Mutta yksi palanen tästä muutoksesta on vasta hahmottumassa, ja sama ilmiö on nähtävillä ympäri maailmaa, eli isät uskaltavat hakeutua toisten isien seuraan.
Vauvan syntymä paiskaa elämän auki kuin huoneen, jossa valokatkaisija ei ollutkaan siellä missä muistit. Ja vaikka vanhemmuuden opasvideot ja turvakaukalon käyttöohje tulevat pakkauksen mukana, yksi asia jää lähes aina sivuun: isän oma identiteetti.
Moni isä tunnistaa tunteen:
Voinko mä hoitaa tämän? Mitä jos nolaan itseni? Entä jos joku luulee, etten tiedä mitä teen?
Samaa pohtii moni muukin isä – mutta yksin.
Näihin tunteisiin ja tilanteisiin on tullut hiljalleen muutos, koska isät ovat alkaneet uskaltaa ehdottaa tapaamisia keskenään puistoissa, kahviloissa tai lähipoluilla. Sen myötä on tapahtunut jotain taianomaista: ilmapiiri on keventynyt, ja oman isyytensä kanssa on ollut helpompi diilata, kun on löytänyt vertaistukea.
Miesten kohtaamiset muuttavat isyyttä
Kun isät kokoontuvat, tapahtuu muutakin kuin kuulumisten vaihtoa. Siellä vahvistuu uudenlainen vanhemmuuden kulttuuri.
Isät uskaltavat olla lempeitä ilman selittelyä, epävarmuus normalisoituu ja vauvan hoito- ja arkipulmat saavat konkreettisia ratkaisuja.
Kuormittavuudesta puhutaan ilman häpeää.
Syntyy ääni, joka usein puuttuu julkisista keskusteluista: arjen isien oma perspektiivi.
Suomessa isät ovat valmiita – he tarvitsevat vain paikan
Suomi on monella tavalla otollinen maaperä isien yhteen tulemiselle. Meillä on yhteiset puistot, nuotiopaikat, kirjastot, skeittipuistot, saunat, lenkkipolut – ja valtava määrä isiä, jotka jo nyt hoitavat, paijaavat, syöttävät, kannattelevat ja kasvattavat.
Mutta yhteisöllisyys ei synny itsestään. Se tarvitsee aloituksen. Usein yhden viestin:
“Lähteekö joku muukin ulos vauvan kanssa? Tavataan tuolla.”
Se ei vaadi yhdistystä, rahoitusta tai brändiä. Tarvitaan vain kolme asiaa, eli paikan, hetken ja rohkeuden laittaa ensimmäiseksi viestiä.
Mitä jos tämä onkin isyyden seuraava suuri askel?
Jokainen uusi isä tietää, että yksin ei jaksa loputtomiin. Ja jokainen lapsi hyötyy vanhemmasta, joka saa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta.
Jos haluamme Suomeen vahvemman, avoimemman ja tasa-arvoisemman vanhemmuuden kulttuurin, yksi askel on erityisen tärkeä: isät tarvitsevat omat yhteisönsä.
Kutsu siis toiset mukaan
Jos olet isä, joka vähänkin miettii, pitäisikö kokeilla, vastaus on kyllä.
Laita viesti naapurin isälle, tee Facebook-ryhmä, ehdota tapaamista puistoon tai kahvilaan. Aloitus voi olla kömpelö, mutta yhteys ei ole.
Kun isät kokoontuvat, syntyy voima, joka kantaa paitsi heitä itseään myös heidän lapsiaan ja yhteisöään.
Ilmiö on verrattain uusi, mutta jokaisen kohdalla kokeilemisen arvoinen.
Lähde: Popsugar