Kun Kämp avattiin uudelleen Helsinkiin vuosikymmenien tauon jälkeen, sitä luukutettiin yhtenä Euroopan hienoimmista hotelleista. Silloinen johtaja totesi Kämpin olevan jopa hienompi kuin Venetsian Danieli. Totuus on kuitenkin armoton: siinä missä Danieli on pitänyt asemansa maailman kosmopoliitin pintapaikkana pitkälle toista sataa vuotta, sammui Kämpin kirkkain loiste alle kymmenessä vuodessa.
Onko Suomessa mahdoton tehdä viiden tähden laatua? Ainakin Kämp on vuosi vuodelta joutunut sorvaamaan tasoaan hieman keskiverron suuntaan. Paikka on myös vaihtanut omistajaa ja nykyinen omistaja Palace on myllännyt koko ravintolakonseptin uusiksi. Aikanaan kohkatun Kämpin ravintolan tilalle on tullut Café Kämp, joka tavoittelee Pariisin kuuluisan Grand Hôtelin Cafe de la Paix’n tunnelmaa. Sisustusta on kevennetty, hintoja tiputettu ja ruokalistaa tuunattu helpommin lähestyttäväksi. Kuvaavaa on, että alkuperäisen mallin mukaan teetetyt kristallikruunut ovat saaneet verhoikseen oranssit kankaat ja salissa soi samanlainen dj:n miksaama musiikki kuin Palacen muissakin paikoissa (vrt. Mecca).
Huonoksi kokemukseksi Kämp Caféta ei kuitenkaan voi moittia. Palvelu pelaa ammattitaidolla ja Henry Tikkasen luotsaaman keittiön anteihin voi luottaa. Salissa häärii myös suomen paras sommelier (-06) Samuil Angelov, ja vaikka viinilistalle on otettu edullisempiakin tuotteita, löytyy siltä myös prestigeä, jos luottokortti kutittaa taskussa. Miksi siis valittaa, jos hyvää ruokaa ja palvelua saa edullisemmin kuin ennen? “Mutta kun se ei ole enää aitoa Kämpiä”, sanovat fossiilit… Lopettakaa valitus: aito Kämp purettiin 1965 eikä takaisin tule.
