Kiroilu on outo ilmiö. Se on samanaikaisesti voimakas, vapauttava ja toisinaan sosiaalisesti arveluttava. Silti jokainen suomalainen tietää, että mikään ei helpota kipua, turhautumista tai yllätyksenomaisia tilanteita yhtä nopeasti kuin yksi napakka kirosana.
Mutta mistä nuo sanat tulevat? Ja miksi ne pysyvät? Tässä suomalaisen kiroilun pikahistoria.
“Vittu” – sana, joka on vanhempi kuin yksikään poliitikko sitä sensuroimassa
Sanamme “vittu” on germaaninen lainasana, joka on saapunut pohjoiseen jo vuosisatoja sitten.
Alkuperäinen merkitys oli anatominen, mutta sana toimi jo muinaisessa kielessä myös voimasanana, aivan kuten nykyäänkin.
Vasta myöhemmin siitä tuli kansallinen symboli, joka voi tarkoittaa kaikkea: iloa, vihaa, surua, yllättyneisyyttä ja epäuskoa.
Se on tunnesana, ei kuvaussana.
“Perkele” – muinaissuomalainen voimasana, jota kirkko pelkäsi
Perkele ei ole vain kirosana.
Se on muinaissuomalainen ukkosen jumala, joka demonisoitiin vasta kristinuskon myötä.
Kirkko halusi kitkeä sanan käytöstä, mutta kuten kaikissa hyvissä kielitarinoissa: kielletty maistui kansalle parhaalta.
Perkele on suomen kielen bassorumpu.
Kun kaikki muut sanat loppuvat, tämä jää.
“Saatana” ja “helvetti” – kirkon lahja suomen kielelle
Kristinusko toi mukanaan koko joukon hengellisiä kirosanoja, joista “saatana” ja “helvetti” ovat pysyneet käytössä vuosisatoja.
Nämä sanat eivät ole alkujaan suomalaisia, mutta suomalaiset omivat ne nopeasti – ja käyttivät juuri kuten kirkko pelkäsi: voimasanoina arkielämässä.
“Paska” – suomen kielen käytännöllisin voimasana
“Paska” on muinaisgermaaninen laina, ja se on erikoisen monipuolinen. Se voi olla:
- kirosana
- Aivan loistava adjektiivi (“paska päivä”)
- substantiivi (“aivan täyttä paskaa”)
- tunnepurkaus (“voi paska!”)
Se on täydellinen sanallinen muovailuvaha: toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
Miksi kiroilu tuntuu kehossa?
Tutkimusten mukaan kiroilu nostaa kivunsietokykyä ja toimii osana ihmisen stressireaktiota. Kun ihminen kiroilee, keho vapauttaa adrenaliinia ja aktivoi tunnealueita, jotka helpottavat oloa. Kiroilu ei ole siis epäsiisti tapa, vaan silkka biologinen varomekanismi.
Jotkut kirosanat myös menettävät voimansa, koska ne arkistuvat niin voimakkaasti ja niiden shokkiarvo vähenee.
“Hitto” oli aikoinaan kova sana – nykyään se sopii lastenohjelmaan.
“Vittu” ja “perkele” pysyvät, koska ne eivät ole vain sanoja.
Ne ovat kulttuurisia ikoneita ja ne ovat reaktioita.
Kiroilu kuuluu suomalaiseen tunneperintöön
Kirosanat eivät ole osa kielen reunaa, vaan ne ovat sen ytimessä.
Ne kertovat, mistä tulemme, miten reagoimme ja mitä tunnetta ei voi pukea siistiin muotoon.
Suomalainen kiroilee, koska suomen kieli antoi hänelle siihen täydellisen sanaston. Sen sijaan ranskan kielessä kerrotaan olevan kirosanoja ei ollenkaan, joten olemme todellakin erikoislaatuista kansaa.