Alkoholi yhdistää kulttuureja, mutta keinot promillien hallitsemiseen vaihtelevat maittain yllättävän paljon. Toisissa maissa juominen rytmitetään ruokailun ympärille, toisissa taas uskotaan rasvaisiin ruokiin, öljylusikallisiin tai kippisrituaaleihin. Ja melkein kaikkialla on omat virheelliset kansantarunsa siitä, miten humalan voisi jotenkin ohittaa.
Ranska – viinimaa, jossa juomisella on rytmi
Ranska tunnetaan viinistä, mutta ei niinkään humalahakuisuudesta. Viiniä juodaan usein ruoan kanssa – lounaalla lasi, illallisella toinen – ja se on osa gastronomiaa, ei niinkään juhlimista. Ilmiö ei estä alkoholihaittoja, mutta luo erilaisen juomistavan: hitaamman, aterioihin sidotun.
Lue myös: Mysteeri pikku kaupungissa
Kikkapuolella ranskalaiset luottavat ennen kaikkea siihen, että ruoka tasaa juomista. Osittain tämä on totta, sillä syöminen hidastaa alkoholin imeytymistä – mutta ei poista sitä.
Venäjä – vodkaa, zakuskia ja pohjaruokia
Venäjällä vodkaperinne näkyy yhä: shotteja juodaan pöydän ympärillä, usein pitkiin illallisiin sidottuna. Vieressä on aina zakuski – suolakurkut, sillit, makkarat, majoneesisalaatit.
Ajatus on selvä: älä juo tyhjään vatsaan. Pohjaruoka on kulttuurinen normi ja myös käytännössä paras tapa hidastaa humaltumista.
Naiset juovat joissain perinteissä vodkaa mehuun tai limuun sekoitettuna. Tämä ei ole niinkään sääntö kuin käytännöllisyys – maku pehmenee ja juominen on helpompaa, joskus liiankin.
Kiina – baijiua, kippispaineita ja lusikallinen öljyä
Kiinassa moni juomapöytä on ollut vuosikymmeniä osa työelämän ja liikesuhteiden hoitoa. Baijiu, vahva kirkas viina, kippistetään tyhjentäen: "ganbei", kaada kuppi.
Sosiaalinen paine juoda nopeasti on suuri, ja tästä on aiempina vuosina ollut mediassa otsikoita varsinkin häiden osalta.
Kaasojen tehtävään on vaikea palkata ketään, koska kaaso ottaa morsiamen puolesta valtaosan shoteista. Moni on menehtynyt tehtävän suorittamisen aikana alkoholimyrkytykseen, koska on epäkohteliasta kippistellä vain osan vieraista kanssa.
Rasvaiset ruoat nähdään juomisen parina, ja tarinoita kuullaan jopa lusikallisesta ruokaöljyä ennen juhlia. Myytti on tuttu monessa maassa. Ajatus on aina sama – rasva suojaisi mahalaukkua. Todellisuudessa se vain hidastaa humalan alkua, mutta alkoholi päätyy elimistöön joka tapauksessa.
Lisäpiirteenä monella kiinalaisella on aldehydidehydrogenaasin geenimuunnos, joka aiheuttaa nk. Aasian punoituksen: kasvot lehahtavat, olo pahenee ja alkoholin hajotus hidastuu. Silti perinteiset kippisrituaalit eivät meinaa joustaa biologian mukaan.
Japani – työporukan izakayat ja vesivälit
Japanissa työillalliset ja -juomiset, nomikai, ovat perinteisesti olleet tärkeä osa työporukan dynamiikkaa. Jokaista ei aina huvita, mutta osallistuminen on kuulunut työkulttuuriin.
Japanilaisten kikkojen järkevä pääedustaja on välivesi: yksi olut, yksi vesilasi. Se ei poista humalaa, mutta vähentää kokonaiskulutusta ja kuivumista. Ruoka on mukana lähes aina, ja pöytään tuodaan pieniä annoksia pitkin iltaa.
Saksa – olutmaat ja järkikäytön maine
Saksa mielletään olutmaaksi, kiitos Oktoberfestin ja litran tuoppien. Todellisuudessa arki-Saksassa olutta voi nähdä niin ruokapöydässä kuin juhlahumujuomana.
Rasvaiset makkarat ja suolaiset pretzelit ovat yleisiä juomaseuralaisia, mutta ehkä kiinnostavinta on alkoholittoman oluen laaja suosio: sitä kuluu yllättävän paljon.
Välimeri vs. Pohjola – kaksi erilaista juomatapaa
Välimerellä alkoholi liittyy lähes aina ruokaan. Annosten koko on pienempi, mutta juominen on säännöllistä. Pohjolassa perinteinen malli on ollut päinvastainen: harvoin, mutta runsaasti.
Tämä ero heijastuu myös juomakikkoihin. Välimerellä ei juuri ole myyttejä pohjaruoista tai öljylusikoista – ruoka on aina läsnä. Pohjoismaissa puolestaan yhä elää ajatus siitä, että humala tulee halvemmalla, jos juo tarpeeksi nopeasti.