Kun luottamus särkyy, moni yrittää korjata sen puhumalla, lupaamalla ja pyytämällä anteeksi.
Mutta todellinenmuutos ei synny sanoista, vaan teoista ja yhdestä ratkaisevasta asiasta, jota useimmat parit eivät uskalla kokeilla.
Kun sanat eivät enää riitä
Oli kyse valheesta, salailusta tai pettämisestä, ensimmäinen reaktio suhteen saamaan kolhuun on usein sama: puhutaan, selitellään ja lupaillaan. Mutta mikään anteeksipyyntö ei riitä, jos käytös pysyy ennallaan.
Moni pari jääkin jumiin loputtomaan keskusteluun siitä, mitä tapahtui ja miksi. He selittävät ja ymmärtävät, mutta eivät muutu. Ja juuri siinä piilee ongelma: luottamusta ei voi saada puheella takaisin.
Todellinen korjaaminen alkaa vasta silloin, kun keskustelun sijaan tehdään jotain erilaista. Ei suuria eleitä, vaan pieniä, toistuvia tekoja, jotka osoittavat: “Olen valmis muuttumaan.”
Luottamus rakentuu teoilla, ei sanoilla
Kun luottamus on kerran rikottu, sanat eivät enää riitä. Aivot eivät rauhoitu lupauksista, vaan kokemuksesta, että tällä kertaa asiat tapahtuvat toisin.
Siksi luottamusta ei voi palauttaa vakuuttelulla, vaan teoilla, jotka näyttävät: “Olen oppinut tästä.”
Muutos alkaa pienistä, toistuvista kokeiluista, ei suurista eleistä.
Kokeile esimerkiksi näitä:
- Sen sijaan että sanoo “voit luottaa minuun”, näytä se arjessa: tule paikalle silloin kun lupasit, vastaa viestiin ennen kuin toinen ehtii huolestua, tai kerro avoimesti missä olet ja miksi. Luottamus rakentuu ennakoivista teoista, ei sanoista.
- Sen sijaan että välttelet vaikeita hetkiä, ota ne itse puheeksi: “Tiedän, että eilinen jäi vaivaamaan. Voidaanko jutella siitä nyt rauhassa?” Kun toinen ei joudu vetämään keskustelua ulos sinusta, turvallisuus alkaa palata.
- Sen sijaan että pyydät anteeksi kymmenettä kertaa, kysy: “Mitä voisin tehdä toisin, että sinulla olisi helpompi olla?” Tämä muuttaa syyllisyyden konkreettiseksi vastuuksi.
- Sen sijaan että lupaat, että kaikki muuttuu, tee pieni mutta toistuva teko: soita joka ilta, ennen nukkumaanmenoa. Pienet rutiinit palauttavat turvaa enemmän kuin yksikään lupaus.
Kun sanat ja teot alkavat kulkea yhdessä, luottamus alkaa hiljalleen kasvaa — ei siksi, että kaikki olisi anteeksi annettu, vaan koska toinen alkaa nähdä, että tällä kertaa jotain todella muuttuu.
Näin alkaa todellinen korjaaminen
Luottamuksen uudelleenrakentaminen on aina epämukavaa. Se vaatii uskallusta tehdä asioita, jotka tuntuvat oudoilta ja kärsivällisyyttä odottaa, että keho ja mieli uskaltavat taas rentoutua.
Juuri tämä “kokeilemisen rohkeus” erottaa ne parit, jotka toipuvat, niistä jotka jäävät kiertämään vanhaa kaavaa.
Kun toinen uskaltaa sanoa ääneen, mitä oikeasti tuntee, ja toinen uskaltaa kuunnella ilman hyökkäystä, syntyy jotain uutta: pieni hetki, jossa molemmat voivat kokea turvaa uudelleen.
Luottamus ei siis palaa anteeksipyynnöillä vaan sillä, että opitte toimimaan toisin kokeilu kerrallaan.
Lähde: Psychology Today