Nykyään parisuhteessa pitäisi olla kaikkea: intohimoa, ystävyyttä, terapiaa, älyllistä keskustelua ja täydellistä tunneälyä.
Mutta vaadimmeko yhdeltä ihmiseltä lopulta vähän liikaa?
Yksi ihminen, monta roolia – liikaa kaikille
Kumppanin pitäisi olla samanaikaisesti sielunkumppani, sparraaja, huumorintajuinen elämänkumppani ja lohduttava turvasatama ja kaiken tämän lisäksi myös houkutteleva, itsevarma ja taloudellisesti vakaa.
Sillä välin ystäviltä odotamme lähinnä sitä, että he vastaavat joskus viestiin ja muistavat syntymäpäivämme. Perheeltä riittää, että he eivät aiheuta liikaa draamaa joulupöydässä.
Miksi kuitenkin odotamme saavamme parisuhteelta koko tunne-elämän repertuaarin?
LUE MYÖS: Standardit eivät pilaa rakkautta – ne pelastavat sinut väärältä ihmiseltä
Rakkauden moniosaaja – vai modernin maailman painekattila?
Romanttinen kulttuuri on myynyt meille ajatuksen täydellisestä kumppanista: yhdestä ihmisestä, joka täyttää jokaisen tarpeen. Elokuvissa ja sarjoissa hän kuuntelee, kannattelee, sytyttää ja parantaa. Hän on yhtä aikaa ystävä, intohimon kohde ja terapeuttinen sielu.
Mutta todellisessa elämässä kukaan ei pysty näyttelemään kaikkia rooleja yhtä aikaa. Ja kun emme saa kaikkea, mitä kuvittelemme ansaitsevamme, tulkitsemme sen merkiksi: “suhde ei toimi.”
Ehkä vika ei olekaan suhteessa, vaan käsikirjoituksessa.
Parisuhde ei voi kantaa kaikkien toiveiden taakkaa
Osa vaatimuksista kumpuaa vilpittömästä toiveesta tulla nähdyksi. Kun sanomme “haluan, että kumppanini ymmärtää minua”, tarkoitamme usein: “haluan, että joku näkee senkin minussa, mitä en itsekään täysin ymmärrä.” Se on kaunis toive, kunnes siitä tulee vaatimus, jota toinen ei pysty täyttämään.
Parisuhde ei voi korvata kaikkea. Jos ystävyyssuhteet, perhesuhteet ja oma sisäinen elämä jäävät taka-alalle, kumppani alkaa kantaa yksinäisyyden ja toiveiden taakkaa, jotka eivät kuulu hänelle yksin.
“Odotan sinulta liikaa” ei aina tarkoita “haluan liikaa”
Joskus odotukset kertovat enemmän meistä itsestämme kuin kumppanista. Me odotamme täydellisyyttä, koska pelkäämme pettyä. Tai koska olemme tottuneet selviämään yksin ja ajatus siitä, että joku ei automaattisesti osaa lukea meitä, tuntuu uhkaavalta.
Mutta läheisyys ei ole telepatiaa. Se on kommunikaatiota. Jos odotukset jäävät sanomatta, ne muuttuvat hiljaiseksi paineeksi, joka kasvaa suhteessa kuin näkymätön ilmakupla lasin alla, joka vääristää kaiken ympärillään.
LUE MYÖS: Kun rakkaus alkaa kuulostaa tältä, ota pieni askel taaksepäin
Rakkaus kevenee, kun sitä jaetaan useammalle
Yksi ihminen ei voi olla kaikkea, mutta monta ihmistä voi olla tarpeeksi. Ehkä ystävä on se, joka ymmärtää huumorisi. Sisarus se, joka tuntee menneisyytesi kuin omat taskunsa. Ja kumppani se, joka kulkee vierellä, ei yläpuolella eikä alapuolella, vaan mukana.
Kun rakkauden roolit jakaa useammalle, suhde kevenee. Sen ei enää tarvitse tarjota kaikkea yksin.
Ehkä odotamme vain väärältä ihmiseltä oikeita asioita
Kumppanin ei tarvitse olla täydellinen. Hänen ei tarvitse arvata ajatuksia, korjata lapsuutta tai parantaa päivää joka kerta, kun se on huono. Mutta hänen täytyy nähdä. Ja haluta yrittää.
Rakkaus ei ole lista ominaisuuksia, vaan yhteinen projekti. Se toimii vain silloin, kun kumpikin uskaltaa olla keskeneräinen ja silti valita toisen, joka yrittää yhtä tosissaan.
Ehkä meidän ei pitäisi odottaa vähemmän, vaan odottaa viisaammin. Ei täydellisyyttä, vaan halua kasvaa. Ei kaiken täyttävää kumppania, vaan sellaisen, joka pysyy rinnalla, vaikka kaikki ei aina olisikaan täydellistä.