Useimmat meistä pelkäävät korkeita paikkoja, lentämistä tai hämähäkkejä. Mutta jossain päin maailmaa joku voi saada paniikkikohtauksen kaltaisia oireita nähdessään porkkanan tai oman napansa.
Psykologien mukaan lähes mikä tahansa asia voi muuttua fobian kohteeksi, jos se joskus yhdistyy voimakkaaseen pelon tai inhon tunteeseen.
Tässä kuusi todellista, diagnosoitua (ja yllättävän yleistä) fobiaa, jotka todistavat, että ihmismieli on kekseliäs ja joskus vähän outo.
Lachanofobia – vihannesten pelko
Joillekin kasvikset ei ole osa terveellistä ruokavaliota, vaan suora uhka. Lachanofobia tarkoittaa irrationaalista pelkoa vihanneksia kohtaan, oli kyse sitten porkkanasta, kurkusta tai kukkakaalista.
Taustalla voi olla lapsuuden trauma (“minua pakotettiin syömään pinaattia”) tai vain voimakas inho.
Se tekee kuitenkin arjesta hankalaa, sillä kauppareissut ja yhteiset illalliset muuttuvat helposti kauhuelokuvaksi.
Omfalofobia – oman tai kaverin navan pelko
Kyllä, tämä on olemassa. Omfalofobia tarkoittaa voimakasta pelkoa tai inhoa napoja kohtaan, omaa tai toisten.
Osa ei kestä edes ajatusta siitä, että koskee napaansa, saati että näkisi sen lähietäisyydeltä.
Taustalla voi olla epämiellyttävä kokemus, kulttuurisia uskomuksia tai vain kehon herkkyyttä.
Omfalofobiasta kärsivä on todennäköisesti se, joka ei koskaan käytä napapaitaa ja sulkee silmät, kun joku puhuu napakoruista.
Dorafobia – eläinten turkkien pelko
Jos ajatus karvaisesta kissasta saa kylmän hien pintaan, kyse voi olla dorafobiasta eli turkin, nahan tai pörröisen pinnan pelosta.
Pelko voi syntyä allergiasta, epämiellyttävästä lapsuuden kokemuksesta tai yksinkertaisesti tuntoherkkyydestä.
Dorafobiasta kärsivä ei siis välttele eläimiä ilkeyttään, hän ei vain halua paniikkikohtausta, kun koiranpentu haluaa tulla syliin.
Ergofobia – työnteon tai työpaikan pelko
Kuulostaa vitsiltä, mutta ei ole: ergofobia on todellinen pelko työstä tai työpaikasta. Sitä esiintyy erityisesti ihmisillä, joilla on taustalla uupumusta, epäonnistumisen pelkoa tai traumaattisia kokemuksia työelämästä.
Kyse ei siis ole laiskuudesta, vaan siitä, että työn ajatus laukaisee ahdistuksen. Ironista kyllä, ergofobiasta kärsivä tarvitsisi usein juuri sen, mitä pelkää: turvallisen työyhteisön ja arjen rutiinin toipuakseen.
Eisoptrofobia – peilien pelko
Tätä voi pitää eräänlaisena kauhuelokuvien ja todellisuuden rajatapauksena. Eisoptrofobiasta kärsivä pelkää omaa heijastustaan, peilejä tai sitä, mitä niissä saattaa näkyä.
Joillakin taustalla on kehonkuvaan liittyviä ongelmia, toisilla lapsuuden uskomuksia (“peiliin ei saa katsoa yöllä, tai näkee demonin”). Joka tapauksessa tämä pelko tekee kylpyhuoneesta melko jännittävän paikan.
Fobofobia – fobioiden pelko
Ja lopuksi ehkä kaikkein ironisin pelko: fobofobia. Se tarkoittaa pelkoa pelkäämisestä – eli ahdistusta siitä, että jokin pelko voisi iskeä milloin tahansa.
Ihminen siis pelkää pelon tunnetta itseään. Ja lopputuloksena on jatkuva varuillaan olo, joka tekee elämästä eräänlaisen henkisen miinakentän.
Ihmismieli saa aikaan mitä erikoisempia uhkia
Harvinaisia fobioita yhdistää yksi asia: ne muistuttavat, kuinka helposti ihmisen mieli voi liioitella uhkia ja miten vahvasti tunne voi voittaa järjen.
Olipa kyse porkkanasta, työpaikasta tai peilikuvasta, lopputulos on sama: sydän hakkaa, kämmenet hikoavat ja aivot huutavat “pakene”.
Onneksi jokaiselle näistä peloista on olemassa myös hoito. Ja joskus ensimmäinen askel on vain se, että uskaltaa naurahtaa: okei, tämä on vähän outoa, mutta en ole yksin.
Lähde: Verywell Mind