Seppo-koira on kuollut.
Kenties Suomen suosituimman ja kuuluisimman shetlanninlammaskoiran poismenosta kertoo Sepon omistaja Petteri Poukka Sepon Facebook-sivulla koskettavin sanakääntein:
"Rakastettu 15-vuotias pikku papparainen lähti tänään torstaiaamuna koirien taivaaseen. Sepon kunto heikkeni viime yön aikana, ja aamutuimaan sydän lopetti hiljalleen toimintansa.
Aamulla meidän koko perhe ehti hyvästellä Sepon. Seppo sai kuulla vielä kerran, kuinka paljon häntä rakastetaan ja kuinka hyvä poika hän on. Ikävä on valtava."
Seppo-koiran tarina alkoi parolalaiskennelistä
Poukka kertoo kirjoituksessaan, kuinka hän haki Sepon parolalaisesta kennelistä lähes päivälleen 15 vuotta sitten, jolloin Seppo oli kahden kuukauden ikäinen. Tekstin mukaan valinnan taisi kylläkin tehdä Seppo eikä Poukka:
"Tuolloin pieni 8-viikkoinen shelttipallo kompuroi ujona syliini ja katsoi silmiini. Silloin tiesin, että siinä on Seppo, minun koiranpentuni. Tavallaan siis Seppo valitsi minut. Morjens, kuinka onnekas olenkaan ollut!"
Seppo toi iloa ja lämpöä monien arkeen myös vapaaehtoistyön kautta
Vuosien varrella Seposta tuli rakas ”etäkoira” valtavalle joukolle ihmisiä. Hänet tunnistettiin lenkkipoluilla eri puolilla Suomea – Seppo toi hymyn huulille, missä tahansa tassuttelikin.
Aamuset-lehti uutisoi Sepon 15-vuotispäivän kynnyksellä, kuinka ahkerasti tämä monitoimikoira oli tehnyt töitä niin hoivakodeissa kuin toimistokoiranakin, ja oli nyt siirtymässä hyvin ansaituille eläkepäiville. Lehtijuttua vapaasti siteeraten: kuuluisan shetlanninlammaskoiran pitkän iän salaisuus piili aktiivisessa elämäntavassa – ja ehtymättömässä intohimossa ruokaan.
Sepon ansioluettelosta löytyi myös selkeä linjaus elämän tärkeimmistä asioista: lempiruoka on juusto, tärkeintä elämässä on juusto ja suurin unelma on saada syödä aina juustoa.
”Olen usein äimistellyt, kuinka Seppo tunnistettiin jatkuvasti koiralenkeillä. Eri kaupungeissa sekä aivan kaikenlaisissa yhteyksissä ja piireissä – vapaa-ajalla ja työelämässä”, Petteri Poukka kirjoittaa.
Poukka kiittää seuraajia
Sepon poismeno koskettaa monia.
Poukka päättääkin lyhyen kirjoituksensa kiitoksiin Sepon faneille:
"Suuret kiitokset kaikille seuraajille yhteisestä taipaleesta! Vapaaehtoistyökonkari Seppo toi ihmisille paljon iloa olemalla loistotuulella ja nauttimalla arjen pienistä asioista. Lisäksi Sepon somekanavissa on ollut upean yhteisöllinen tunnelma, joten voimia haikeisiin tunnelmiin kaikille. Tiedän, kuinka tärkeä pikkupapparainen oli todella monille."
Kirjoituksen mukaan koti tuntuu tyhjältä, koska tassunääniä ei kuulu lattialta.
Toimittajan kommentti
Olen se onnekas, joka sai nähdä Sepon ensimmäiset somejulkaisut ja tavata Sepon jopa muutaman kerran livenä – joskin tietämättäni millaisen kuuluisuuden kanssa olinkaan tekemisissä.
Tapasin Sepon kerran eräällä varsinaissuomalaisella parkkipaikalla, missä hän kävi haistelemassa ja ottamassa vastaan rapsutuksia ohikulkijoilta. Nyt tajuan, että noista hetkistä on kulunut jo reilusti yli kymmenen vuotta – aika on mennyt kuin siivillä.
Seppo ehti tuolloin tehdä myös poikakoirille tyypillisen pienen jekun naapureille, jotka olivat vaihtamassa autonrenkaita. Minua Sepon touhut naurattivat, naapureita eivät niinkään.
Vasta myöhemmin nähtyäni Poukan kirjoituksen tapahtuneesta somessa, ymmärsin tavanneeni Sepon. Se oli suurempi “OMG WTF” -hetki kuin silloin, kun ratikassa juttelin vanhemman popliinitakkisen miehen kanssa, joka myöhemmin paljastui Mauno Koivistoksi. Sekään oivallus ei aiheuttanut yhtä paljon hämmennystä kuin se, että olin joskus saanut rapsuttaa legendaarista Seppoa.
Hyvää matkaa, Seppo.
