Onko sinulla joskus ollut työpaikalla tyyppi, joka on täysin varma omasta loistostaan, vaikka muut näkevät selvästi, että osaaminen ei riitä? Tai somessa keskustelija, joka julistaa varmana faktansa – mutta ei ymmärrä edes kysymyksen perusideaa? Et kuvittele: ilmiölle on nimi.
Psykologiassa tätä kutsutaan Dunning–Kruger-efektiksi, ja se selittää hämmästyttävän tarkasti, miksi ihminen, joka osaa jostain aiheesta hyvin vähän, voi silti esiintyä varmana asiantuntijana.
Kun taidot puuttuvat, puuttuu myös tieto siitä, että taidot puuttuvat
Dunning–Kruger-efektin ydin on yksinkertainen ja brutaalin rehellinen:
jos ihminen ei ymmärrä, mitä kaikkea ei ymmärrä, hänen on mahdotonta arvioida omaa osaamistaan realistisesti.
Tutkijoiden mukaan heikoimmin suoriutuneet ihmiset arvioivat omat taitonsa parhaimmiksi. Syynä on puutteellinen metakognitio – kyky arvioida omaa ajattelua. Kun osaaminen on ohutta, virheitä ei tunnista, eikä tiedon aukkoja huomaa. Ei siis synny tarvetta epäillä itseään.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi:
- huonoina kuskeina, jotka uskovat ajavansa “keskimääräistä paremmin”,
- somessa itseluottamusta uhkuvina “asiantuntijoina”,
- työpaikoilla henkilöinä, jotka eivät näe virheitään, mutta näkevät kyllä muiden.
Ilmiö ei siis kerro yleisestä älykkyydestä, vaan osaamisen tasosta tietyllä alueella.
Miksi älykkäät ihmiset epäilevät itseään?
Ironista kyllä, vaikutus toimii myös toiseen suuntaan.
Mitä enemmän ihminen osaa, sitä selkeämmin hän näkee, kuinka monimutkainen maailma on ja kuinka paljon tietoa on vielä tavoittamatta.
Näin syntyy ilmiö, jossa osaavimmat aliarvioivat itseään – eivät siksi, etteivät tietäisi mitään, vaan siksi, että he ymmärtävät tietoisuuden rajat.
Tämä selittää, miksi pätevä ihminen miettii:
“Onko tämä nyt varmasti oikein? Entä jos en huomioinut jotakin?”
Samaan aikaan vähemmän osaava huudahtaa itsevarmasti:
“Tämä on just näin!”
Ilmiö näkyy erityisesti somessa ja kahvipöydissä
Dunning–Kruger-efekti kukoistaa ympäristöissä, joissa puhutaan paljon asioista, joista ihmisillä on vähän todellista tietoa: politiikka, terveys, talous, ihmissuhteet, kasvatus, sääilmiöt – lista on loputon.
Somessa mekanismi on erityisen näkyvä, koska:
- itsevarmat mielipiteet leviävät nopeammin kuin harkitut,
- ihmiset palkitaan tykkäyksillä, ei syvällisellä ymmärryksellä,
- moni kuvittelee, että “mutu” päihittää tutkimustiedon.
Ei siis ihme, että kommenttiketjut täyttyvät varmoista julistuksista, joiden pohja on ohut kuin mainoslennokin siipi.
Voiko ilmiöstä päästä eroon?
Hyvä uutinen: voi – ainakin osittain.
Lääke on tylsän yksinkertainen: itseymmärrys ja oppiminen. Kun ihminen syventää taitojaan, hän alkaa nähdä, mitä ei vielä tiedä. Itsevarmuus laskee, mutta osaaminen nousee.
Lopulta ihminen saavuttaa harvinaisen yhdistelmän: kompetenssia ja nöyryyttä.
Se on asenne, joka vähentää konflikteja, lisää yhteistyökykyä ja tekee ihmisestä kokonaisuutena helpomman olla.
Itsevarmuus ei aina ole älykkyyttä
Dunning–Kruger-efekti muistuttaa, että itsevarmuus ei kerro osaamisesta, ja hiljaisempi, pohtivampi ihminen voi olla se, joka oikeasti ymmärtää, mistä puhuu.
Jos siis seuraavan kerran kohtaat tyypin, joka luulee olevansa oikeassa kaikesta – älä hermostu.
Se voi olla vain merkki siitä, että hän ei vielä tajua, miten paljon on opittavaa.
