Onko sinulla joskus ollut työpaikalla tyyppi, joka on täysin varma omasta loistostaan, vaikka muut näkevät selvästi, että osaaminen ei riitä? Tai somessa keskustelija, joka julistaa varmana faktansa – mutta ei ymmärrä edes kysymyksen perusideaa? Et kuvittele: ilmiölle on nimi.
Psykologiassa tätä kutsutaan Dunning–Kruger-efektiksi, ja se selittää hämmästyttävän tarkasti, miksi ihminen, joka osaa jostain aiheesta hyvin vähän, voi silti esiintyä varmana asiantuntijana.
Kun taidot puuttuvat, puuttuu myös tieto siitä, että taidot puuttuvat
Dunning–Kruger-efektin ydin on yksinkertainen ja brutaalin rehellinen:
jos ihminen ei ymmärrä, mitä kaikkea ei ymmärrä, hänen on mahdotonta arvioida omaa osaamistaan realistisesti.
Tutkijoiden mukaan heikoimmin suoriutuneet ihmiset arvioivat omat taitonsa parhaimmiksi. Syynä on puutteellinen metakognitio – kyky arvioida omaa ajattelua. Kun osaaminen on ohutta, virheitä ei tunnista, eikä tiedon aukkoja huomaa. Ei siis synny tarvetta epäillä itseään.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi:
- huonoina kuskeina, jotka uskovat ajavansa “keskimääräistä paremmin”,
- somessa itseluottamusta uhkuvina “asiantuntijoina”,
- työpaikoilla henkilöinä, jotka eivät näe virheitään, mutta näkevät kyllä muiden.
Ilmiö ei siis kerro yleisestä älykkyydestä, vaan osaamisen tasosta tietyllä alueella.
Miksi älykkäät ihmiset epäilevät itseään?
Ironista kyllä, vaikutus toimii myös toiseen suuntaan.
Mitä enemmän ihminen osaa, sitä selkeämmin hän näkee, kuinka monimutkainen maailma on ja kuinka paljon tietoa on vielä tavoittamatta.
Näin syntyy ilmiö, jossa osaavimmat aliarvioivat itseään – eivät siksi, etteivät tietäisi mitään, vaan siksi, että he ymmärtävät tietoisuuden rajat.
Tämä selittää, miksi pätevä ihminen miettii:
“Onko tämä nyt varmasti oikein? Entä jos en huomioinut jotakin?”
Samaan aikaan vähemmän osaava huudahtaa itsevarmasti:
“Tämä on just näin!”
Ilmiö näkyy erityisesti somessa ja kahvipöydissä
Dunning–Kruger-efekti kukoistaa ympäristöissä, joissa puhutaan paljon asioista, joista ihmisillä on vähän todellista tietoa: politiikka, terveys, talous, ihmissuhteet, kasvatus, sääilmiöt – lista on loputon.
Somessa mekanismi on erityisen näkyvä, koska:
- itsevarmat mielipiteet leviävät nopeammin kuin harkitut,
- ihmiset palkitaan tykkäyksillä, ei syvällisellä ymmärryksellä,
- moni kuvittelee, että “mutu” päihittää tutkimustiedon.
Ei siis ihme, että kommenttiketjut täyttyvät varmoista julistuksista, joiden pohja on ohut kuin mainoslennokin siipi.
Voiko ilmiöstä päästä eroon?
Hyvä uutinen: voi – ainakin osittain.
Lääke on tylsän yksinkertainen: itseymmärrys ja oppiminen. Kun ihminen syventää taitojaan, hän alkaa nähdä, mitä ei vielä tiedä. Itsevarmuus laskee, mutta osaaminen nousee.
Lopulta ihminen saavuttaa harvinaisen yhdistelmän: kompetenssia ja nöyryyttä.
Se on asenne, joka vähentää konflikteja, lisää yhteistyökykyä ja tekee ihmisestä kokonaisuutena helpomman olla.
Itsevarmuus ei aina ole älykkyyttä
Dunning–Kruger-efekti muistuttaa, että itsevarmuus ei kerro osaamisesta, ja hiljaisempi, pohtivampi ihminen voi olla se, joka oikeasti ymmärtää, mistä puhuu.
Jos siis seuraavan kerran kohtaat tyypin, joka luulee olevansa oikeassa kaikesta – älä hermostu.
Se voi olla vain merkki siitä, että hän ei vielä tajua, miten paljon on opittavaa.
Sirkat soittaa salolla
Exäni oli ihminen, joka korosti taukoamatta omaa älykkyyttään ja lähes yliluonnollisia kykyjään. Hän tiesi kaiken ja antoi ymmärtää olevansa kaikkein fiksuin, vaikka arjen tilanteet kertoivat aivan toista. Myöhemmin minulle selvisi, että hän oli päässyt peruskoulusta läpi vain nipin napin ja vielä mukautetun opetuksen kautta, ja että hänet oli heitetty ammattikoulusta ulos. Silti juuri kaikkein tavallisimmat asiat tuottivat hänelle yllättävän paljon vaikeuksia.
Tilasin kerran H&M:ltä vaatteita. Hän huomautti happamasti, etten saisi tilata “liikaa, koska postimaksut kasvavat hirveiksi”. Äitini ja minä yritimme selittää hänelle rauhallisesti, että postikulu on sama, tilasiko yhden paidan vai kymmenen. Selitys ei mennyt perille millään. – Tyhmä morsmaikku
Tämä tapahtui jo noin kymmenen vuotta sitten. Pankki oli kaatunut, enkä saanut rahaa mistään. Kerroin tilanteesta, ja mieheni repesi nauramaan kaveriporukan edessä. Hänen mielestään olin tyhmä, kun en mennyt nostamaan rahaa OP:n sijaan Nordean konttorista, henkkarit vain mukaan. Se sirkkojen siritys, eikä kukaan nauranutkaan mukana…- Köyhä pankkiiri
Euron tulon jälkeen tapahtui monia selittämättömiä hetkiä. Exäni pohti, miksi autot olivat Saksassa niin edullisia. Sanoin ohimennen, että “Saksan euron arvo on eri”, tarkoittaen käytännössä ostovoimaa ja hintatasoa. Exäni sai raivokkaan (teko)naurukohtauksen ja alkoi kertoa kaikille, miten typerä kommentti oli hänen mielestään. Tilanne tyrehtyi vasta, kun finanssialalla työskentelevä kaveri kyllästyi kuuntelemaan ja korjasi hänet asiallisesti. En tiedä ymmärsikö hän koskaan pointtia, koska hän sai jostain tietää, että Saksassa oli ennen euroja myös markat – eli aivan selvä juttu, joka todisti miten oikeassa hän oli. – Eurokeisari
Katsoimme mainosta Finnkinon BabyBio-näytöksistä, jotka oli suunnattu äitiyslomalla oleville: vauvan sai ottaa mukaan, äänet oli säädetty hiljaisemmiksi ja teatterissa oli jopa mikro pullojen lämmitystä varten. Silloinen, kahden lapsen isä, tokaisi vakavasti: “Mitä järkeä on viedä vauva elokuviin, eihän se tajua mitään?” Emme lopulta viitsineet selittää, että konsepti ei ollut suunnattu vauvojen viihdyttämiseen. Sama herrasmies myöhemmin leveili, miten hänen äo:nsä on ainakin 169 tai jopa korkeampi. – BabyBio
Kerran ystäväni yritti ladata pre-paid-liittymäänsä. Hän osti ärrältä arvoa, näppäili kupongin mukana tulleita numeroita ja soitti ohjeiden mukaan automaatille, koska ei millään käsittänyt, että latauskoodi piti syöttää puhelimeen, ei lausua ääneen. Lopulta hän hermostui minulle, kun yritin neuvoa. Otin puhelimen hänen kädestään ja vein sen Ärrän kassalle, jossa myyjä latasi arvon muutamalla napinpainalluksella – juuri sillä tavalla, kuin olin alun perin ehdottanut. Myyjä vilkaisi minua osuvasti, ja tunsin, että hän ymmärsi tilanteen paremmin kuin ystäväni itse. – Ohjeetepäselvät, grilliharja lällällää
