Sinä olet järjestelmällinen ja rauhallinen, hän on spontaani ja vähän kaoottinen. Sinä teet listoja, hän elää hetkessä. Sinä haluat koti-iltoja, hän ehdottaa yllättäen yöuintia joulukuussa.
Aluksi se tuntuu taianomaiselta, vihdoin joku, joka tuo elämääni kipinää!
Mutta jossain vaiheessa kipinä muuttuu kapinaksi.
Eroavaisuus, joka ensin veti puoleensa
Sanonta “vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa” kuulostaa romanttiselta, mutta todellisuus on harvoin kuin elokuvan käsikirjoitus.
Eroavaisuudet voivat olla kiinnostavia, jopa seksikkäitä, mutta pitkässä juoksussa ne harvoin rakentavat arkea. Se, mikä ensin tuntui täydentävältä, alkaa helposti tuntua kuluttavalta.
Hiljainen ihailee sosiaalista puolisoaan, kunnes tajuaa, ettei pääse koskaan ääneen. Ajoissa oleva kyllästyy siihen, joka aina myöhästyy. Ja se ihanan rento tyyppi muuttuu yhtäkkiä ihmiseksi, joka ei koskaan laita astioita tiskikoneeseen.
Tutkimukset tukevat tylsää totuutta
Useat parisuhdetutkimukset ovat murskanneet romanttisen myytin: onnelliset ja kestävät parit ovat keskenään yllättävän samanlaisia. Ei täydellisiä kopioita, mutta ihmisiä, jotka jakavat samankaltaiset arvot, huumorintajun ja rytmin.
Yhteinen maailmankuva ei ehkä kuulosta seksikkäältä, mutta se pitää parisuhteen kasassa silloin, kun alkuhuuma on haihtunut.
Erilaisuus voi sytyttää kipinän, mutta samanlaisuus kantaa sen tiskivuorten, väsymyksen ja kompromissien läpi.
Miksi silti haemme vastakohtaa?
Silti monella meistä on tarve hakeutua “erilaisen” ihmisen seuraan. Ehkä toivomme, että toinen täydentäisi meitä, toisi jotain, mitä meiltä puuttuu: rohkeutta, keveyttä, seikkailua.
Se on inhimillistä. Mutta usein käy niin, että emme saa toista puoliskoa itseemme, vaan aivan toisenlaisen todellisuuden.
Erilaisuus voi tuntua hetkellisesti kiinnostavalta, mutta jos sen varaan rakentaa suhteen, kumpikin alkaa ennen pitkää kaivata vierelleen tuttua ja turvallista.
Samanlaisuus ei ole tylsää, se on toimivaa
Tosiasiassa suurin osa ihmisistä haluaa kumppanin, jonka kanssa elämä tuntuu helpolta. Sellaisen, jonka kanssa ei tarvitse jatkuvasti neuvotella perusasioista tai selittää, miksi laskut pitää maksaa ajallaan.
Samanlaisuus ei tarkoita, että suhde olisi tylsä, se tarkoittaa, että siinä on tilaa elää. Kun ei tarvitse vääntää jokaisesta arjen askareesta, energiaa jää siihen, mikä oikeasti merkitsee: nauruun, läheisyyteen ja yhteiseen rytmiin.
Ehkä totuus onkin tämä
Vastakohdat voivat vetää puoleensa ja se on ihan ok. Mutta jos haluat pysyä yhdessä, etsi ihmistä, joka on sinulle enemmän peili kuin mysteeri. Joku, jonka kanssa hiljaisuus ei tunnu tyhjältä ja arki ei tunnu kompromissilta.
Ehkä rakkaus ei lopulta löydy erilaisuudesta, vaan siitä tutusta tavasta olla yhdessä, samalla puolella, ilman jatkuvaa yritystä täydentää toista.
Lähde: Psychology Today