Jos muiden maiskutus saa niskasi jäykistymään ja silmissäsi välähtää “hiljenny tai kuole” -katse, ei hätää. Et ole sosiopaatti, vaan kärsit todennäköisesti misofoniasta eli ääniyliherkkyydestä – ja sinulla on varmasti sielun tovereita, jotka taistelevat samoja ääniä vastaan ruokapöydässä.
Mässytyksen ääni – suora portti hermoromahdukseen
Meillä kaikilla on se yksi ystävä, joka syö omenansa niin, että maiskutus kantautuu naapuritaloon asti. Tai se työkaveri, joka naputtaa kynää joka ikisessä kokouksessa rytmikkäämmin kuin techno-DJ.
Useimmille nämä ovat pieniä ärsytyksen aiheita. Mutta joillekin, ehkä sinulle, ne ovat suora portti hermoromahdukseen.
Siinä missä muut jatkavat keskustelua, sinä et kuule enää mitään muuta kuin tärykalvoja värisyttävän maiskutuksen.
Kyse ei ole siitä, että olisit hankala
Saattaa tuntua, että olet se tyyppi, joka pilaa tunnelman pyytämällä muita olemaan hiljempaa. Mutta hei, joillakin meistä vain on aivot, jotka herkistyvät äänille enemmän kuin muiden.
Ehkä kuulit lapsena paljon meteliä ja nyt kaipaat rauhaa. Ehkä olet muutenkin vähän ylivirittynyt ja se, että joku hengittää liian kuuluvasti, tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Ehkä olet vain sielultasi zen, ja toisten mässytys rikkoo täydellisen sisäisen harmoniasi.
Ärsytys on todellinen, vaikka myös vähän koominen
Tunnistat ehkä tilanteen: istut ravintolassa, kaikki on ihanaa, ja sitten se alkaa.
Maiskutus.
Yksi, kaksi, kolme kertaa.
Tunnet pulssin nousevan.
Yhtäkkiä et muista mitä puhuit. Ajattelet vain: jos tuo ääni ei lopu, teen jotain peruuttamatonta.
Silti samaan aikaan tiedät, miten absurdia se on.
Kukaan ei tee sitä tahallaan, mutta kehosi reagoi kuin olisit keskellä henkistä hätätilaa. Tämä ristiriita tekee ääniherkkyydestä sekä raivostuttavaa että koomista kuin oma pään sisäinen kamppailu.
Ja sitten on se syyllisyys
Kun olet vihdoin saanut ystäväsi hiljenemään, iskee toinen tunne: häpeä. Oletko tosiaan se ihminen, joka ei kestä pientä rouskutusta?
Ei hätää, et ole yksin.
Sosiaalisessa mediassa on kokonaisia yhteisöjä, jotka jakavat kokemuksiaan “äänihelvetistä”. Yhteisöt koostuvat ihmisistä, jotka joutuvat jopa vetäytymään toiseen huoneeseen, kun joku syö popcornia.
Mitä tälle voi tehdä?
Ensimmäinen askel: hyväksy, että tämä on juttusi.
Sinua ärsyttää, kun joku naputtaa pöytää, eikä se tee sinusta huonompaa ihmistä.
Toinen askel: kerro siitä ihmisille. Jos sanot ystävällisesti, että tietyt äänet vievät keskittymisen tai hermot, moni kyllä yrittää olla hiljempaa. Useimmat eivät tiedä, että pienikin naputus voi kuulostaa sinulle kuin rumpusoololta päässä.
Kolmas askel: kuulokkeet.
Hiljaisuus ei aina löydy maailmasta, mutta se löytyy ääntä vaimentavasta teknologiasta ja joskus ihan vain omasta soittolistasta.