Viikingit eivät viettäneet kristillistä joulua, vaan Yulea (Jól) – keskitalven suurta juhlaa, joka sijoittui talvipäivänseisauksen tienoille.
Heidän joulujuhlansa oli silti uskonnollinen ja yhteisöllinen: se kunnioitti valon paluuta, esi-isiä ja jumalia sekä kokosi yhteen koko kyläyhteisön.
Monet nykyjouluun liitetyt tavat kantavat edelleen jälkiä tästä muinaisesta riitistä.
Valon paluun juhla
Keskitalvi oli pohjolassa vuoden pimeintä aikaa. Yule merkitsi käännekohtaa: auringon paluu ja päivien hitaasti pitenevä valo antoivat toivoa uuteen vuoteen. Ajatus auringon uudelleensyntymästä oli juhlan symbolinen ydin.
Viikinkien Yule saattoi kestää kolmesta jopa kahteentoista päivään, ja sen ajankohta vaihteli, sillä juhla sidottiin usein talvipäivänseisaukseen, ei kalenterin tarkkaan päivämäärään.
Juhlien pyhä kolminaisuus: ruokaa, juomaa ja uhreja
Yule oli ennen kaikkea runsas kestijuhla. Yhteisö teurasti karjaa juuri ennen keskitalvea, ja juhlapöydässä nähtiin paahdettua porsasta ja nautaa, kuivattua ja suolattua kalaa, ohrapuuroa ja leipää, olutta ja simaa, joskus myös mausteista Yule-olutta.
Ruokailu ei ollut pelkästään nautinto, vaan jólablót – uhrijuhla. Osa ruuasta ja juomasta omistettiin jumalille ja esi-isille, jotta tuleva vuosi toisi terveyttä, satoa ja rauhaa.
Tulen ja suojelun rituaalit
Yuleen kuuluivat monet tulen rituaalit, jotka heijastivat valon merkitystä.
Suuria kokkoja sytytettiin karkottamaan pahoja henkiä.
Yule-log, eli massiivinen joulupölkky, poltettiin hitaasti. Sen tuli symboloi aurinkoa ja toi suojaa sekä onnea taloon.
Kynttilät ja lyhdyt viestivät valon voitosta pimeydestä.
Jumalat ja tarut keskitalven yössä
Yule liittyi erityisesti Odin-jumalaan, joka tunnettiin nimellä Jólnir eli Yulen herra. Myyteissä Odin ratsasti talvisen yön halki Wild Hunt -joukkionsa kanssa – myrskyisenä ilmestyskulkuena, jonka uskottiin näkyvän taivaalla.
Joillakin alueilla juhlittiin myös Mōdranihtia, eli äitien yötä, jossa kunnioitettiin naispuolisia suojeluhahmoja ja esiäitejä.
Valon jumala Baldr liitettiin osin keskitalven symboliikkaan.
Rauhan aika ja yhteisöllisyys
Myös viikingit julistivat joulurauhan:
Yule oli pyhitetty rauhalle. Riitely, väkivalta ja verikostot olivat juhlien aikana ankarasti kielletty.
Juhla loi yhteisöllisyyttä: ruokaa ja juomaa jaettiin myös niille, joilla oli vähemmän.
Joulu nykyisessä muodossaan
Kristinuskon levitessä pohjolaan Yule ja kristillinen joulu sulautuivat yhteen. Jo 900-luvulla Norjan kuningas Haakon Hyvä (Harald Kaunotukan poika) määräsi, että pakanallinen Yule tuli viettää samaan aikaan kristillisen joulun kanssa. Näin perinteet elivät edelleen uudessa muodossa.
Yulesta ovat mahdollisesti peräisin muun muassa joulun kestäminen useita päiviä, runsas juhlapöytä ja juomat, ikivihreät koristeet ja kynttilät, joulupuu (varhaiset pohjoisen talvipuun koristelut).
