Musiikkipiratismi on läävää. Pure and simple. Kopioitujen levyjen levittäminen, myyminen ja ostaminen. Korvaus niille, joille korvaus kuuluu. Varallisuuteen ja suosioon katsomatta.
Vielä läävempää on suomalaisen Teoston ärhäkkä sotajalalle nousu globaalia ongelmaa vastaan. Tekijänoikeuksien nimissä voi käydä melkein kenen suomalaisen taskulla tahansa.
Ja onhan näitä epäkohtia ja pummilla musiikkia kuuntelevia.
Ajatelkaa kampaamoita. Kyllähän ne ovat ne soitetut levyt, jotka businesta kasvattavat. Eivät suinkaan hyvin kiinnitetyt permanentit.
Voi, voi. Kyllä taas viedään leipä kotimaisten artistien suusta, vaikkei yhtään kotimaista biisiä olisi hiustenleikkuun aikana kuullutkaan.
Ajatelkaa takseja. Eihän se ole se kyyti, vaan se musiikki, jota saa nahkapenkillä istuessaan fiilistellä.
Soiko tässä taksissa Sävelradio? No hyvä. Mennään Mottiin.
Onneksi Teosto valvoo ja tarkkailee. Ja luo uusia ongelmakohtia. “Ahneella silmällä on tarkka korva”, niin kuin Lauttasaaren sillan kupeessa on tapana sanoa. Tältä jengiltä ei jää näkemättä tai kuulematta mitään!
Haa! Lastentarhat. Nuo pienet kiljukaulathan eivät pelkästään laulaa loilottele. Kyllä siellä varmasti soitellaan välillä mikkihiiriämerihädässä ja peppipitkätossunläksiäislauluja.
Rahapussit auki, tarhan tädit, senkin kapiset tekijänoikeusvarkaat! Maksakaa. Maksakaa. Maksakaa. Vaikka tämä ei olekaan teille businesta, niin aivan varmasti saatte henkistä, rahalla mittaamatonta arvoa lapsia rauhoittavan musiikin soittamisesta.
Hyökätkää ihmeessä seuraavaaksi työpaikoille. Työnantajat maksakoon musiikkiperäisestä työtehon kasvusta. Paskan hailee, kuka levyt omistaa, kuka kuuntelee. Omasta tahdostaan tai ilman.
Palkatkaa yksi oikeamielinen viemään tuhkatkin kaikkien katusoittajien lakeista. Siinä sitä vaan itseään elätellään muiden lauluja laulamalla.
Ja naurakaa koko matka pankkiin kasvavia palkkakulujanne maksamaan. Ei kai tämäkään pyörä tyhjällä pyöri.
