Kuka muistaa, että perheen pienimpien suosikkihahmo, Tove Janssonin luoma ihana, valkoinen möllykkä, Muumipeikko, ei alun perin ollut lainkaan lapsille tarkoitettua viihdettä?
"Muumi-animaatiot ovat vääristäneet käsitystä Muumipeikosta. Muumi-sarjakuvien tarkoitus oli olla lempeää – tai vähemmän lempeää – satiiria aikuisille", kertoo sarjakuvatoimittaja Juhani Tolvanen, joka on myös kääntänyt Muumi-sarjakuvia.
Mistä kaikki sitten alkoi? Ensimmäinen luonnos Muumipeikon näköisestä oliosta ilmestyi suomenruotsalaisessa Garm-pilalehdessä vuonna 1945, kunnolliset Muumi-sarjakuvastripit brittiläisessä Evening News -lehdessä vuonna 1954. Muumipeikon menestys oli 21 vuoden, 24 sarjakuvakirjan ja 73 episodin mittainen. Viimeinen Muumipeikko-sarjakuva ilmestyi 1975.
Lähes kaikki Muumipeikon sarjakuvatarinoista on muuten piirtänyt Tove Janssonin veli Lars.
"Lars Jansson vei Muumit pois Muumilaaksosta. Hän toi tarinoihin syvyyttä ja irvaili sosiaalisille tottumuksille sekä ajan ilmiöille, kuten hippiliikkeelle. Hienoa tarinoissa on, etteivät ne ole kuitenkaan sidottu mihinkään tiettyyn aikaan", Tolvanen kertoo.
Mutta Muumi-sarjakuvista voi löytää esimerkiksi Agatha Christie -viittauksia suljetun paikan mysteereineen sekä agenttisarjasatiiria. Vai miltä kuulostaa episodi "Muumipeikko ja agentti 008 1/2"? Huumeita ja viinaakin on kokeiltu, mutta yksi tabu Muumi-sarjakuvissakin on. Seksiä niissä ei ole harrastettu.
"Jostainhan lapset ovat tulleet, mutta seksin esittäminen ei ollut soveliasta sanomalehtien sarjakuvasivuilla. Flirttailua on kyllä esiintynyt."
Joka tapauksessa on selvää, että Muumi on ollut aina aikaansa edellä ja joskus myös vähän tuhma. Todisteet tulevat tässä:
-
Muumipeikko on kokeillut huumeita.
Tarinassa Muumit Torrelorcalla hippiaatetta ironisoivassa jaksossa Muumi yrittää hankkia baaritiskiltä marihuanaa ja päätyy kokeilemaan mystisiä LBJ-pillereitä. -
Muumipapalla on ollut darra.
Tarinassa Muumipeikko Rivieralla Muumipappa käy kavereidensa kanssa pelaamassa korttia ja juomassa viskiä. Aamulla Muumipappa valittelee hirvittävää päänsärkyä. -
Muumit ovat parodioineet liikajulkisuutta
Tarinassa Muumipeikko ja Kultainen häntä naureskellaan julkkikseksi tulemiselle ja turhan julkisuuden lieveilmiöille kuten selkääntaputtelijoille. -
Modernitaide on hassua!
Tarinassa Muumipeikko ja taide irvaillaan modernille taiteelle ja taidekriitikoille. -
Sarasvuot voivat olla vaarallisia
Tarinassa Muumipeikko ja guru varoitellaan "suurista opettajista", jotka jakavat muille elämänohjeita.
Helsingin XIX sarjakuvafestivaalit 18.–19.9., Muumisarjakuva 50v -näyttely Postisalissa, Mannerheimin aukio 1 A. Ilmainen sisäänpääsy.
