Siirryitkö taas huonosta suhteesta toiseen uskotellen itsellesi, että kaikki vika on kumppanissasi? Iso este parisuhteen syvenemiselle on hyvä ihminen -syndrooma. Jos ajattelee olevansa hyvä ja rakastava, ei kehity. Herätys.
Itsekeskeisyys
Maailma pyörii yhden ihmisen ympärillä. Minä itse. Aiheutuu informaatiokatkoksia, kun ei muisteta tarkistaa toisen toivomuksia eikä oteta niitä huomioon.
Projektio
Syy nähdään vain toisessa. Ihminen pitää itseään viattomana uhrina. Omat virheet väitetään toisen ominaisuuksiksi.
Lapsellisuus
Monet parit käyttäytyvät kuin kaksi pikkukakaraa, eivätkä käytä apunaan järkeä ja rakkautta. Esimerkiksi rahariita voi johtua jomman kumman tai molempien lapsenomaisesta halusta saada jotain, mitä tekee mieli. Samasta ongelmasta voi kertoa riitely siivousvuoroista: ollaan itse vielä kehitystasolla, jolla asetetaan omat halut ja tarpeet vastuun ottamisen edelle.
Liittoutuminen
Liittyminen toiseen voi pohjautua rakkauteen, kunnioitukseen ja vastuuseen, mutta usein ihmiset liittoutuvat pahassa. Synkkämielisen pessimistin on helpompi pysyä kielteisenä, jos hänellä on samanlainen kumppani vahvistamassa omaa huonoa asennetta.
Epärehellisyys
Kaikenlainen itsepetos ja kumppanin huijaaminen syövät suhdetta. Epärehellinen saa hyvällä omallatunnolla vetää kotiinpäin, jos kumppani tukee toimintaa. Jotkut ovat sodassa koko maailmaa vastaan ja välttelevät kohtaamasta totuutta.
Inversio
Arvot asetetaan ylösalaisin. Toimitaan kuin huono olisi hyvää: riidellään, pidetään välimatkaa, menetetään oma ja toisten kunnioitus itseä kohtaan. Teeskentelevä epäaito ihminen näkee ominaisuutensa viehättävänä. Rahanahne uskoo menestyksensä johtuvan juuri itsekkäästä asenteesta, ”fiksuudesta” ja ”taitavuudesta”. Veltto löhöilijä on mielestään onnellisin laiskotellessaan.
Hyvän toiminnan vastustaminen
Työ nähdään väsyttävänä pakkona ja rangaistuksena: toiminnassa korostuu sen raskaus ja vastuun ottaminen tuntuu taakalta. Hyödyllinen toiminta tuo oikeasti mielihyvää, tyydytystä ja ilahduttavia tuloksia. Hyvä toiminta on rakkautta.
Kateus
Kateellinen ihminen ei tahdo hyvää itselleen, eikä muille. Hän haluaa kehittää riitaa ja pahaa mieltä, eikä osaa iloita tehdystä työstä.
Vallanhalu
Halutaan kontrolloida muita. Ilo ja hauskuus sallitaan vain silloin ja siinä muodossa kuin itselle sopii.
Pelaaminen
Parit pelaavat pelejä, joissa kummallakin on oma roolinsa. Itsensä vähättelijä, valittaja tai seksiä pihtaava laittaa toisen tekemään likaisen työn puolestaan (syntipukki). Peli jatkuu tuttuun umpikujaan, koska molemmat tekevät samat huonot siirrot yhä uudelleen. Normaali vuorovaikutus alkaa, kun jompi kumpi muuttaa sääntöjä ja pakottaa toisen pois poterostaan.
Idealisointi
Parin jatkuva idealisointi on kuin vankila. Toinen alkaa esittää ihannekuvaa, vaikka hyvää vaimoa. Itseidealisointi tekee elämästä raskaan ja vaikean taakan sekä johtaa pettymyksiin. Idealisoijien välillä on usein paljon peiteltyä vihaa.
Fantasioissa eläminen
Mielikuvitusta käytetään elämästä pakenemiseen sen sijaan että tehtäisiin jotain konkreettista oikeiden ihmissuhteiden parantamiseksi. Haavesuhteet saavat todellisuuden näyttämään harmaalta. Aidot ihmissuhteet eivät ole täydellisiä, mutta vain niitä voi kehittää.
Toisen yläpuolelle asettuminen
Oikeanlaisella, paremmalla ihmisellä on taipumus asettua muiden yläpuolelle, mikä aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. Marttyyriuskin voi olla toisen yläpuolelle asettumista: ”hyvä ihminen” on toisen kohtuuttomuuden uhri.
Mitä minä saan
Rakkaus ymmärretään tilana, jossa minä saan toisen kautta jotain hyvää. Näin tapahtuukin, mutta molemmilla on sama vastavuoroinen tehtävä. ”Minä en saa mitään” -valittaja voi kysyä, mitä on itse viime aikoina antanut – tai onko ehkä itse lakannut vastaanottamasta rakkautta. Aito antamisen ilo on niin suuri, ettei antaja tunne jääneensä mistään paitsi.
Vaikeus käsitellä ongelmiaan
Ihmisillä on aina ongelmia. Jotkut osaavat käsitellä niitä muita paremmin. He tiedostavat, mitkä ongelmat voi hoitaa pois ja millaisten kanssa on opittava elämään. Ongelmat kasvavat, jos niitä ei tiedosta. Vaikeinta on myöntää ja havaita omat virheensä, mikä taas on ainoa keino toimia käytännön tasolla paremmin.
Kirjoittaja on helsinkiläinen keittiöpsykologiaan / sosiaalipsykologiaan erikoistunut toimittaja. Hän on toipumassa olutaiheisten lasinalustojen keräilyvimmastaan.
