Vihreänä kateudesta

Sisarussuhteet koetuksella.

Käsirysy hopealusikasta? Sisarkateus näkyy viimeistään perinnönjakotilaisuudessa.
Käsirysy hopealusikasta? Sisarkateus näkyy viimeistään perinnönjakotilaisuudessa.
Minä olin meidän perheessä se, jota syytettiin kaikesta. Olin käynyt isin tai äidin rahapussilla tai rikkonut jotain. Sitä pidettiin itsestäänselvyytenä. Pikkuveli oli se kiva kaveri. Hän sai, mitä keksi pyytää: sähkökitara, laskettelusukset, polkupyörän, mopon, ihan kaikkea. Minä jouduin itse maksamaan omat tarvikkeeni ja moponi”, kirjoittaa 34-vuotias Jari.

Veli esitti vanhemmille kultapoikaa, mutta puuhaili todellisuudessa päivänvaloa kestämättömien kuvioiden parissa.

“Veljeni oli hyvä manipuloimaan vanhempia, hän tiesi myös keinot, jolla sai vieritettyä syyt minun niskaani. Maksoin kovan hinnan henkisesti tästä epäoikeudenmukaisuudesta, mutta tiesin että totuus tulisi julki.”

Jari oli oikeassa.

“Vanhempien maailma luhistui, pikkuveljeni oli tehtaillut rötöksiä siihen malliin kodin ulkopuolella, että hän joutui vankilaan. Mutta vanhemmat kun rakastavat lapsiaan niin eivät tälläiset pikkuseikat haittaa. He sponsoroivat veljeäni edelleen rahallisesti. Hän joutui toisenkin kerran vankilaan, mutta sekään ei vaikuttanut mihinkään.”

Seksuaaliterapeutti ja tuleva gestalt-psykoterapeutti Heidi Valasti sanoo vanhempien usein alitajuisesti jakavan lapset erilaisiin kategorioihin, kuten juuri hyviin tai pahoihin lapsiin.

“Lapset alkavat toimia asetettujen odotusten mukaisesti. Se vääristää ja kapeuttaa lasta sekä hänen tunteidensa ja tarpeidensa ilmaisua.”

Sisarusten vertailu voidaan ilmaista sanattomin keinoin, kuten jakamalla vain toiselle sisaruksista kannustusta.Jos mielikuvat epäoikeudenmukaisuudesta – todet tai kuvitellut – jäävät päälle, todellisuus muokkautuu niiden näköiseksi. Jos asioita ei oikaista, tunne jää vaivaamaan ja seuraa sisaruksia aikuisuuteen saakka.

Juristien näkökulmasta tyypillinen piiloteltujen kaunojen juhlanäyttämö on perinnönjakotilaisuus, jossa riita hopealusikasta saattaa päätyä käsirysyyn. Arvottomiinkiin tavaroihin saattaa kiteytyä vanhempien epätasaisesti jakama rakkaus ja sen aiheuttamat jännitteet.

“Kateus on hyvin vahva tunne ja siinä on mukana paljon aggressiota, joka tuhoavalla tavalla käytettynä voi johtaa mihin vain”, Valasti varoittaa.

“Jos lapsuudessa jäi vaille jotain, on turha kuvitella, että sitä saisi enää aikuisuudessa vanhemmiltaan. Vanhemmiltaan voi saada toki rakkautta aikuisuudessa, mutta se kohdistuu kyseiseen aikuiseen, ei vaille jääneisiin lapsen tarpeisiin.”

Jos tuntee olevansa sukulaisensa kateuden kohteena täysin syyttä, asia pitää pyrkiä puhumaan auki.

“Kysy, mikä on oikeasti hänen mielipahansa pointti, liittyykö se sinuun, vanhempiin tai vain epämääräiseen tyytymättömyyteen omaa elämää kohtaan. Jos kyseessä on ihan puhdas riita, niin on hyvä riidellä se pois ilmaa pilaamasta. Ei riitaa pidä sisaruussuhteessakaan välttää.”

“Kateudessa on myös sellainen ihana, mielenkiintoinen piirre, että toisessa voi nähdä vain sitä (siis olla kateellinen siitä), mitä itsessäkin on, mutta sitä ei suostu tunnistamaan.” 

Jarille sovinnon rakentaminen ei ole vaihtoehto, vanhemmat eivät edelleenkään osoita kiinnostusta häntä kohtaan.

“Olen asunut kymmenen vuotta yhdessä vaimoni kanssa, ja vanhemmat ovat käyneet luonani kaksi kertaa: poikani kastetilaisuudessa ja häissäni, isäni pari kertaa poikani syntymäpäivillä. Olen menestynyt elämässäni paremmin kuin he ja pikkuveljeni, mutta silti en kuulu “perheeseen”. Olen itse käynyt vanhempiani moikkaamassa ja remonttiapuna, yrittänyt olla heille poika. Mutta heiltä ei heru edelleenkään mitään sympatiaa minua kohtaan. Kun menee vanhempien olohuoneeseen ja katsoo näytillä olevia valokuvia, ei ole minusta tai pojastani kuvan kuvaa, vaikka olen antanut heille useita. Mädätkööt helvetissä. Ovat kieltäneet poikansa. Hautajaisiin on turha kutsua, en tule. Kusen haudoillenne, jos joskus sinne päin tulen. Terveisin Jari.”

Lukijoilta

“Sisko on hoikka. Minä läski. Sisko on viisas. Minä tyhmä. Sisko on muodikas. Minä pelle. Sisko on lahjakas. Minä en. Sisko on hyvä äiti. Minä sinkkuluuseri. Onneksi vain äidin mielestä.”
Nainen, 28

“En minä vihaa sisartani, joka saa kaiken mahdollisen pyytämättäkin vaan äitiäni joka hänelle kaiken mahdollisen kustantaa innokkaana. Mitä minä saan häneltä? Kortin kerran vuodessa. Minulle soittaminenkin on liian kallista vaikka saman maan rajojen sisällä asutaan. Eihän sellaiseen tuhlata rahoja kuin kuulumisieni kyselyyn.”
Nainen, 28

“Pienenä pikkusiskoni oli vanhempien kultalapsi. Vanhempien mielestä hän ei ikinä tehnyt mitään pahaa, vaan isoveli oli kaiken pahan alku. Tätä siskoni hyödynsi häikäilemättä, ja on jopa myöntänytkin vanhemmiten tämän asian. Nimimerkillä kaikki paska isoveljen niskoille.”
Mies, 21

“Isoveljeni on aina ollut kaikessa parempi kuin minä. Koulu sujui aina hyvin ja hän pääsi yliopistoonkin. Itse päädyin ammatilliseen koulutukseen. Veljeni on sosiaalinen showmies, minä hiljainen vässykkä hänen selkänsä takana. Koko sukuni rakastaa veljeäni, minun asiani eivät juuri kiinnosta. Kuitenkin veljeni on itsekeskeisin ihminen jonka tunnen, mutta kukaan muu kuin minä ei ole huomannut totuutta.”
Nainen, 20

“Joskus tuntuu, että vanhempani eläisivät keskiaikaa. Isoveli on saanut aina kaiken, opinnot on maksettu ja asunto ostettu. Minun oletetaan pärjääväni omillani, tai tarkemmin sanottuna hankkivan rikkaan miehen elättämään itseni.”
Nainen, 23

“Isäni osti veljelleni moottoripyörän, minä sain herätyskellon.”
Nainen, 24

“Olen vanhempi kahdesta sisaruksesta. Sain nuorempana remmiä ja nuhteita, pikkusiskoni Barbeja. Pitääkö kasvatuksessa tehdyt virheet hyvittää aina seuraavalle lapselle!”
Mies, 33

Onko sukulaista pakko rakastaa?

“Ei todellakaan. Onhan näitä sanontoja “veri on vettä sakeampaa” eli oletetaan, että suvun kanssa on tultava toimeen, tai omien vanhempien kanssa on oltava väleissä. Hankalaksi kokemansa sukulaisen omaan arvoonsa jättäminen on ehkä hieman ylimielinen ele. Sanoisin, että selkeät rajat saa tehdä, eli suhteen voi jopa katkaista, jos se tuntuu välttämättömältä. On tärkeää sanoa ääneen, miltä toisen käytös tuntuu ja mihin tämän perusteella päätyy - ainakin tällä erää. On hyvä muistaa, että vaikka joskus on sanonut selkeästi “ ei”, voi myöhemmin sanoa aidosti “kyllä”. ”

Heidi Valasti, seksiterapeutti, gestalt-terapian opiskelija

TJEU = Tsekkaa jos et usko

  • Dave Pelzer: A child called ”It”
    Järkyttävä ja brutaali omaelämäkerta lapsesta, jota alkoholisoitunut äiti kidutti kaikin mahdollisin tavoin kohdellen samalla muita sisaruksia jotenkuten paremmin. Ainakin he saavat ruokaa, Dave saa vain sen verran, että pysyy juuri ja juuri hengissä.
  • Susanne Orbach: Naisten kesken
    ”Miksi en ole lesbo? Ymmärrän naisia niin paljon paremmin kuin miehiä. Ajattele rakkaussuhdetta, jossa olisi mukana harmoninen ja ymmärtävä ystävyys!”, tokaisee yksi naisten välistä ystävyyttä, rakkautta, mutta myös kateutta luotaava teos, josta voi olla apua taisteleville sukulaiskissoille.
  • Tuhkimo
    Dissattu pikkusisko nappaa prinssin ilkeämielisten siskojen edestä. On se niin oikein.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi