Kaksitoista tuntia kävelyä castingeissa. Lounaaksi omena, iltapalaksi hedelmäsalaatti. 500 kaloria, alle kolmannes naisen päivittäisestä energiankulutuksesta. Vilu, johon auttaa vain kuuma kylpy. Unelmointia joulupöydästä. Uneen.
Emiliasta piti tulla suuri suomalainen huippumalli, ja tuo oli hänen tyypillinen työpäivänsä Pariisissa. 1990-luvun puolivälissä hän koristi saksalaisen Voguen häälehden kantta, tuli Steven Meiselin ikuistamaksi ja mainosti Dolce&Gabbanaa kokosivun ilmoituksessa.
Kun Emilia 15-vuotiaana aloitti mallina, hän oli kokoa 36.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti kesäksi Hampuriin ja Pariisiin töihin.
“Olin isompi kuin mallit maailmalla keskimäärin.”
Vaan ei kauaa. Kolmessa kuukaudessa hän kuihtui kokoon 30.
Palattuaan Pariisista 174-senttinen Emilia Ikäheimo painoi 43 kiloa.
Siitä on jo kymmenen vuotta, mutta mallimaailmassa mikään ei ole muuttunut. Paitsi että tytöt ovat pidempiä ja laihempia kuin tuolloin. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nykymallit ovat keskimäärin 15 prosenttia alipainoisia. Mahtuakseen suomalaisen Prada-löydön Suvi Koposen muottiin 1990-luvun malli-ikonin Cindy Crawfordin olisi pitänyt luopua yhdeksästä sentistä rinnanympäryksestään ja neljästä sentistä lantiostaan. Mainittakoon, että Crawford on neljä senttiä lyhyempi kuin Koponen, nollakoon malli.
“Se on tapahtunut kahden vuoden aikana. Nauroimme juuri Lailan (Snellman) kanssa, että ennen mallit olivat kokoa 36, nyt ne ovat kokoa 30. Minusta ei ikinä saisi niin pientä. Luut tulevat vastaan, ennen kuin lantioni on 85 senttiä”, kertoo kahdeksan vuotta Pariisissa mallannut Ninja Sarasalo.
Mutta uruguaylainen Luisel Ramos, 22, halusi niihin vaatteisiin. Mallitoimisto oli vihjannut, että hänestä voisi tulla seuraava Etelä-Amerikan lahja maailman mallimarkkinoille, mikäli Ramos laihtuisi vähän.
2.8.2006 180-senttimetrinen, 44,5-kiloinen malli tuupertui sydänkohtaukseen catwalkille oltuaan useita päiviä syömättä. Ramosin painoindeksi oli 14,5. Maailman terveysjärjestön mukaan 16 on nälkiintymisen raja. Ramos eli kolme kuukautta salaatinlehdillä, dieettikolalla ja laksatiiveilla.
Eurooppa heräsi Ramosin kuolemaan.
Pian Ramosin kuoleman jälkeen Madridin kaupunginjohtaja päätti, ettei samaa tapahtuisi hänen kaupungissaan ja kielsi alipainoiset mallit Madridin muotiviikoilla. Milanon pormestari kertoi miettivänsä vastaavaa kieltoa. Pormestari sai vahvistuksen näkemykselleen 18.11.2006; Armanin mainoksessa esiintynyt brasilialainen malli Ana Carolina Reston, 21, kuoli sairaalassa munuaisvikaan, joka on tyypillinen anoreksiaan liittyvä sairaus. 173-senttinen malli painoi 38 kiloa.
Joulukuun alussa Milanon pormestari sai kaikki kaupungissa kokoelmansa esittelevät muotitalot allekirjoittamaan sitoumuksen, jonka mukaan ne eivät käytä alipainoisia malleja.
Armani toteaa, ettei hän koskaan ole pitänyt todella laihoista malleista.
“En ole koskaan halunut käyttää liian laihoja tyttöjä. Haluan, että vaatteeni tulevat esille parhaalla mahdollisella tavalla”, Armani kertoi televisiossa.
Armani syyttää laihuusvillityksestä stylisteja ja mediaa.
“Tytön ei tarvitse olla anorektinen ollakseen muodikas.”
Teeskentelyäkö? Anoreksiaan kuollut Ana Carolina Restonkin oli saanut Armanin mainoskuvauksissa huomautuksen laihuudestaan, mutta mainokseen hän kuitenkin kelpasi.
Myös Donatella Versace antoi panoksensa laihuuskeskusteluun:
“Versace on aina käyttänyt näytöksissään ja mainoksissaan naisia. Ja olen aina pitänyt malleista, joilla on naisellisia muotoja.”
Teeskentelyäkö? Jo useamman vuoden olemme saaneet ihmetellä Donatella Versacen 20-vuotiaan tyttären Allegran anorektista laihuutta.
Myös moni malli tuli kaapista ulos. Victoria’s Secret ja Clarins-malli, tsekki Petra Nevmcova, entinen nollakerholainen kertoo olleensa jatkuvasti laihdutuskuurilla.
“Söin vain vihanneksia, porkkanoita, tomaatteja. Olin joko proteiinidieetilla, söin vain appelsiinejä tai hylkäsin hiilihydraatit. Söin laksatiiveja. Ja kaikki vain ollakseni malli.”
“Eihän kukaan voi pysyä nollakoossa normaalilla ruokavaliolla”, suomalainen Emilia tuhahtaa.
Kahden anoreksiakuoleman jälkeen moni mallitoimisto kehui malliensa syövän: silminnäkijähavaintoja oli. Dolce&Gabbana kertoi aina tarjoavansa malleille syötävää takahuoneessa.
“Kyllä minä söin ruokaa kunnollakin silloin kun tarjottiin, mutta seuraavana päivänä palattiin entistä kovempaan kuriin”, Emilia kertoo.
“Ei kukaan malli syö normaalisti. Anorektikkoja malleissa on kuitenkin vähän”, Ninja Sarasalo väittää. Hän ei koskaan jättänyt yhtään kolmesta ateriastaan väliin, mutta lounas oli usein Mozzarella-pallo ja kevyt-cokista.
“Mallit juovat paljon vihreää teetä, cokislightia ja polttavat tupakkaa”, Sarasalo valottaa mallin ruokalistaa.
“Kun olin tajunnut itse, että suhteeni ruokaan oli sairaalloinen, aloin huomata kuinka toisetkin mallit kääntelivät salaattia lautasellaan”, Emilia kertoo. Sitä ennen hän luuli, että vain hänen oli vaikeaa pysyä mitoissa:
“Kaikki mallit kertovat aina, kuinka paljon he syövät ja kehuvat nopealla aineenvaihdunnallaan.”
Ja kuka sitä työnantajalle tai kilpailijalle kertoisikaan, että työ vaatii kohtuuttomuuksia.
Ninja Sarasalo pistettiin useamman kerran laihdutuskuurille.
“Alussa otettiin mittoja kerran viikossa. Näytösaikana kerran kuussa.”
Emilia oli mielissään, ettei saanut laihdutus- ja treenausohjeita, kuten moni muu maailmalla aloittava malli, mutta lapsenpyöreistä poskista huomautettiin.
“Heti huomautettiin, jos oli liikaa jossain, mutta jos oli liian laiha kukaan ei sanonut mitään. Toimistossa vihjattiin, että voisin syödä vähän juustoja.”
Katalogikuvauksista Roomasta hänet lähetettiin takaisin.
“Kaikki vaatteet roikkuivat päälläni. Emme voineet ottaa kuvia. Olin liian laiha.”
“Anorektikon työt loppuvat nopeasti. Olen niitä malleina nähnyt. Anorektikon huomaa, kehoon tulee nukkaa ja olemus on surullinen. Mallin työ ei ole terveyden arvoinen”, toteaa Ninja Sarasalo.
Emilian työt eivät päättyneet Rooman keikkaan.
“Hengähdin Suomessa hetken. Söin paremmin, lähdin Japaniin. Sinne olin kuitenkin liian suuri, koska Japanissa pitää olla huippupieni. Sain siellä mallitoimistolta personal trainerin ja yritin syödä todella vähän, mutta en laihtunut. Aineenvaihduntani oli mennyt sekaisin kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi, jonka varmaan laukaisi ruumiin rääkki.”
Syömishäiriöihin erikoistuneen psykologin Pia Charpentierin mukaan kaikki 0-kokoiset mallit eivät ole anorektikkoja, vaan jotkut aitoja luonnonoikkuja. Sen sijaan alisyöjiä he varmasti ovat. Alisyöjä syö jatkuvasti alle kaloritarpeensa.
“Teoriassa niin voi elää 10 tai 20 vuottakin, mutta siitä seuraa muun muassa hiustenlähtöä ja osteoporoosi. Lisäksi alisyöjän aineenvaihdunta hidastuu. Alisyöminen myös altistaa vakavammalle syömishäiriölle.”
Ja kyllä alisyömälläkin itsensä anorektiseksi saa. Yleisesti anorektikkoina pidetään tyttöjä, jotka eivät syö mitään. Mutta jatkuvasti 70 prosenttia energiantarpeestaan syömällä pystyy kuihduttamaan itsensä hengenvaaralliseen tilaan.
Yhdysvaltaltain yhden vaikutusvaltaisimman mallitoimiston, DNA:n (Amber Valletta, Nadia Vodianova) David Bonnouvrier on ainoa mallitoimistojohtaja, joka on kauhistellut julkisesti mallien laihuutta.
“Meillä on käsissämme katas-trofi”, hän totesi New York Timesissa.
Hänen mielestään stylistit ja suunnittelijat rohkaisevat malleja äärimmäiseen laihuuteen niin että esimerkiksi hänen edustuksessaan olevat syömishäiriöön sairastuneet mallit eivät ole uskaltaneet mennä lääkärihoitoon.
“Tämän pitäisi olla kauneuden ja luksuksen ala, ei nälkiintyneiden, kalpeiden ja sairaiden ihmisten.”
Jopa kaikkien langanlaihojen mallien äiti Twiggy kauhisteli nykymallien laihuutta ja kertoi tunnistavansa liian laihan mallin heti:
“Heistä tulee tikkukaramellin näköisiä. Pää näyttää olevan liian suuri vartaloon nähden. Sellainen malli ei ole luonnostaan laiha.”
Ensimmäinen venäläinen supermalli Milla Jovovich haluaa kieltää liian laihat mallit.
Jotkut mallit puolustautuivat. Liian laihaksi tituleerattu Britannian toiseksi parhaiten ansaitseva malli Erin O’Connor syytti suunnittelijoita. Mallien laihuus oli pääosin pienenpienien vaatteiden syy.
Erin O’Connor kertoo saaneensa huomautuksen stylistilta kiristävistä vaatteista. Hän letkautti:
“Mikset tee niistä isompia.”
Tammikuun alussa myös New Yorkin muotitalot ilmoittivat punnitsevansa kaikki mallit. Restonin jälkeen Brasiliassa on kuollut kaksi tyttöä lisää, toinen heistä 16-vuotias muotisuunnittelun opiskelija. Suurista muotikaupungeista vain Lontoo ja Pariisi hangoittelevat.
Mutta ehkä itsesääntelykin on niistä parempi ratkaisu kuin valtion puuttuminen asiaan. Israelissa ylilaihat mallit kiellettiin lailla puolitoista vuotta sitten. Mallitoimistot eivät saa pitää listoillaan terveen painoindeksin alittavia malleja. Lain lobbasi muotikuvaaja Adi Barkan, joka valokuvasi muotia 15 vuotta Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Barkan etsi televisiossa Israelin huippumallia ja kauhistui huomatessaan, että 40 prosenttia hakijoista oli anorektikkoja. Barkanin mukaan alle kolmannes malleista on luonnollisesti laihoja.
“Jos olisin suunnittelija, tekisin heti suurempia vaatteita”, Ninja Sarasalo toteaa. Hän ei usko, että sitoumus pitää.
“Pelkkää silmänlumetta.”
Yleisesti tiedossa on, että sitoumuksen allekirjoittanut Prada marssittaa catwalkilleen markkinoiden laihimmat tytöt. Toinen luurankoihin mieltynyt on Chanelin Karl Lagerfeld.
“Muut suunnittelijat peesaavat. Ehkä he haluavat shokeerata, ja vain tosi laiha shokeeraa. Vaate tulee paremmin esille. Koska eihän tuo ole enää kaunista”, Sarasalo toteaa.
Charpentier uskoo, että suunnittelijoiden omat mieltymykset vaikuttavat mallien ulkonäköön.
“Suurin osa suunnittelijoista on homoja ja heidän ihannevartalonsa on nuoren pojan vartalo.”
Toisaalta nimenomaan homoestetiikasta tunnetulla Jean Paul Gaultierilla on muita enemmän variaatioita malleissaan.
“Hän aina kehui muodokasta vartaloani”, Sarasalo kertoo.
Sarasalo näkee vetoomuksen toteutumisessa käytännönkin ongelmia.
“Ei malleja ehditä punnitsemaan, ei siellä ole edes vaakoja.”
Charpentierin mukaan vaaka on kuitenkin ainoa luotettava tapa todeta, onko malli terveen mitoissa vai ei. Mutta vaakakaan ei vielä takaa sitä, että naiskuva muuttuu. Sillä siitä tuntuvat päättävän naiset ja homomiehet.
“Useissa tutkimuksissa on todettu, että naiset katselevat lehdistä mielummin laihaa kuin normaalikokoista naista. Miehet pitävät enemmän naisista joiden painoindeksi on 22”, Charpentier paljastaa.
“Jos media yhtäjaksoisesti näyttäisi meille kuvia normaalikokoisista, hoikista naisista, uskon että siitä tulisi pian vallitseva naisihanne.”
Lähteet: The Sunday Times, USA Today, The New York Times, CNN, Herald Tribune, People, The Guardian, Wikipedia
Liian laihoja, malliemot?
Kysyimme kuusi kysymystä maailman mallimarkkinoista suomalaisilta mallitoimistojohtajilta.
- Ovatko mallit maailmalla liian laihoja?
- Ovatko mallit laihtuneet kahden viime vuoden aikana?
- Kenen syy laihat mallit ovat?
- Voivatko suomalaismallit pärjätä enää maailmalla?
- Kuinka moni malleista voi syödä normaalisti?
- Muuttavatko säädökset mitään?
Model Boomin johtaja Jaana Ukkola
- “Jotkut ovat. Merkittävää on, että mallit ovat yhtä pieniä kuin ennen, mutta huomattavasti pidempiä.”
- “Suomessa eivät ole, mutta maailmalla mallit tiettyjen suunnittelijoiden näytösmallit ovat liian laihoja. Mainoskuvauksissa ja ranskalaisissa naistenlehdissä taas halutaan terveemmän näköisiä naisia.”
- “Kymmenisen hyvin vaikutusvaltaista suunnittelijaa ja valokuvaajaa käyttää todella laihoja malleja, muun muassa Karl Lagerfeld ja Steven Meisel. Heidän naiskuvansa on 180-senttinen 13-vuotias tyttö. Ei malli voi sanoa, että ei en tee Chanelia.”
- “Suomalaisilla on ollut viime vuodet hankalampaa, kun rajat aukesivat ja itäblokista tuli paljon todella kunnianhimoisia tyttöjä, jotka eivät pienestä hätkähdä.”
- “Suurin osa voi. Itäblokin tytöillä on ihan erilaiset geenit kuin meillä. Ne ovat luonnostaan kapeita ja pitkiä.”
- “Uskon, että naiskuva voi kääntyä terveempään päin.”
Fondin johtaja Eeva Ketola
- “Näytösmallit maailmalla ovat. Nollakokoinen on liian laiha.”
- “Laihtuminen on tapahtunut viimeisen 5–10 vuoden aikana. Jossain vaiheessa puhuttiin, että terveempi naiskuva olisi palaamassa, mutta se ei pitänyt paikkansa.
- “Suunnittelijoiden vaikutusvalta on lisääntynyt. Se on liian suuri. Moni suunnittelija on homo ja heidän naisihanteensa on poikatyttö. Esimerkiksi Karl Lagerfeldille ja John Gallianollehan suunnittelu on taidetta, eikä heidän taiteelliseen näkemykseensä saisi puuttua.”
- “Aivan yksittäistapaukset voivat pärjätä. Itsekuria se silti vaatii.”
- “Vaikealta tuntuu uskoa, että nollakokoinen malli söisi normaalisti. Se ei tarkoita, että he olisivat anorektikkoja, vaan sitä että joka suupala täytyy katsoa tosi tarkkaan ja jokunen suupala jättää väliinkin.”
- “Pelkään, että suunnittelijät, muun muassa Galliano, ärsyyntyvät määräyksistä ja tekevät vielä miinus yksi -koon. Suunnittelijat eivät halua, että heidän taiteeseensa puututaan. Mallit ovat heidän nukkejaan.”
Paparazzin johtaja Laila Snellman
- “Osa on.”
- “Kyllä.”
- “Vaatteiden syy. Italialaiset, ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset tekevät hyvin pieniä vaatteita, mutta ne ovat kokoa 34 ei 30. Mallille hyvä koko olisi 34–36.”
- “Suvi Koponen pärjää tosi hyvin. Hän on kokoa 34.”
- “Malli on aina joutunut tarkkailemaan mitä syö. Pitää ottaa huomioon, että nämä tytöt ovat hyvin nuoria, joilla menee paljon energiaa jo pituuskasvuun.”
- “Kenties. Kukaan ei halua anorektikkoja alalle.”
0-koon mallit
0-koolla tarkoitetaan amerikkalaista kokoa nolla, brittikokoa neljä, suomalaista kokoa 30-32. Pieniä naisia on aina ollut olemassa. Se, mikä tekee nollakoon mallit poikkeuksellisiksi on heidän taivaita hipova pituutensa, yli 175 senttimetriä. 0-kokoinen malli mahtuu vaatteeseen, joka on mitoiltaan noin 80-60-86 (rinta-vyötärö-lantio). 0-kokoisten mallien kortteihin vaatekoko on merkitty usein 34:ksi.
- Snejana Onopka 84-58-85
Ukrainalainen Voguen kansikuvatyttö, 20 vuotta. Mainostanut Guccia, Pradaa, Lanvinia…175 cm, 45 kiloa. Painoindeksi 14,6, eli vaarallinen alipaino. Laihuusvaatimuksia kritisoineen DNA Modelsin listoilla. - Natasha Poly 84-58-86
Kuusinkertainen Voguen 21-vuotias kansikuvatyttö. 178 cm. Tehnyt kaiken: Calvin Klein, Louis Vuitton, Gucci. - Hana Soukupova 81-60-86
185 cm, 21 vuotta. Tsekkiläinen malli, jota pidetään yhtenä 2000-luvun supermalleista. Gucci Envy-tuoksun kasvo. - Suvi Koponen 77-58-85
Pradan suomalainen ihastus, Mallikoulu-voittaja, 181 cm. - Gemma Ward 81-61-89
Australialainen malli 178 cm, 19 vuotta. Teki läpimurtonsa poikkeuksellisen nuorena. - Vlada Roslyakova 79-58-86
19-vuotias ja 178-senttinen venäläinen. Läpimurto kaksi vuotta sitten. Työlistalla muun muassa Hermés ja MaxMara. - Sasha Pivovarova 82-60-84
Pradan kasvo kaksi vuotta peräkkäin. Gemma Wardin “rumempi” versio. 174 senttiä Moskovasta. 20 vuotta.
Syömishäiriömallit
- Carre Otis
Calvin Klein, Villi orkidea -leffa. Ura päättyi anoreksiaan, joka aiheutti muun muassa sydänoireita. Nykyään terveen syömisen puhenainen. - Ana Carolina Reston
Brasilialaismalli, joka kuoli marraskuussa anoreksiaan syötyään vain tomaatteja ja omenoita. Töitä mm. Armanille. - Luisel Ramos
Uruguaylaismalli, joka kuoli syyskuussa anoreksiaan. - Beverly Johnson
Ensimmäinen musta nainen Voguen kannessa. Anoreksia-sivuston mukaan kärsinyt anoreksiasta ja bulimiasta. - Bridget Hall
Teksasilaismalli, joka mainosti mm. Ralph Laurenin Polo Sport –tuoksua. Anoreksiasivuston mukaan entinen syömishäirikkö.
Anti-TV: Näin syntyi Ninjan kuva. Kurkkaa Ravintola Kabukin kulmalle.
