Elämänkertaelokuvat ovat pitkään olleet tapa kurkistaa kuuluisuuksien elämään. Ajatus on yksinkertainen: tämä todella tapahtui.
Katsoja saa nähdä kulissien taakse ja ymmärtää, mitä oikeasti tapahtui julkisuuden henkilön elämässä. Ainakin teoriassa – käytännössä totuus on usein toinen.
Raskasta kritiikkiä elokuvan kohteilta
Filmiteollisuuden historiasta löytyy useita tapauksia, joissa oikeat ihmiset ovat kritisoineet heistä tehtyjä elokuvia.
Kritiikki ei ole pientä viilausta, vaan suoraa: tapahtumia on muutettu, aikajanoja siirretty ja henkilöitä kuvattu tavalla, jota he eivät tunnista omakseen. Joissain tapauksissa perheenjäsenet ovat sanoneet, että koko tarina tuntuu vieraalta.
Tapahtumat vaihtavat paikkaa
Esimerkiksi Freddie Mercuryn elämästä kertonut Bohemian Rhapsody sai osakseen arvostelua siitä, miten tapahtumia järjesteltiin uudelleen draaman vuoksi.
Bändin jäsenet itsekin myönsivät, että aikajanaa muokattiin reilusti.
Toisessa tapauksessa The Blind Side -elokuvan keskiössä ollut Michael Oher on myöhemmin sanonut, että elokuva antoi hänestä täysin väärän kuvan, erityisesti älykkyyden ja itsenäisyyden osalta.
Molemmissa tapauksissa lopputulos oli suuri yleisömenestys – mutta samalla muistutus siitä, kuinka kauas “tositarina” voi ajautua todellisuudesta.
Totuus vai viihde?
Elokuvantekijöille tarina on usein tärkeämpi kuin totuus. Draama myy, ja siksi oikeaa elämää muokataan sopimaan käsikirjoitukseen.
Konflikteja kärjistetään, hahmoja yksinkertaistetaan ja tapahtumia yhdistellään, jotta kokonaisuus toimii paremmin valkokankaalla.
Ongelma on siinä, että katsoja ei aina tiedä, missä kohtaa mennään faktojen ja fiktion rajalla.
Kun elokuva markkinoidaan tositarinana, oletus on, että se myös pitää ainakin suurin piirtein paikkansa. Mutta mitä tapahtuu, kun näin ei ole?
Kaikki tietävät – mutta katsovat silti
Mielenkiintoista on, että tämä ei ole enää mikään salaisuus. Katsojat ymmärtävät, että tarinoita dramatisoidaan. Silti kiinnostus ei ole kadonnut – päinvastoin.
Elämänkertaelokuvat ja -sarjat ovat suositumpia kuin koskaan.
Tärkeintä on kokemus
Kyse ei ehkä ole enää totuudesta, vaan kokemuksesta. Haluamme tuntea jotain, samaistua ja nähdä kulissien taakse, vaikka tiedämme, ettei kaikki ole kirjaimellisesti totta.
Sama ilmiö näkyy sosiaalisessa mediassa, jossa “aito elämä” on usein tarkasti rakennettua sisältöä.
Hiljainen muutos tarinoissa
Tämä kertoo isommasta muutoksesta: totuus ei ole enää viihteen tärkein valuutta. Tarinan pitää toimia, herättää tunteita ja pitää huomio. Faktoja voidaan venyttää, jos lopputulos tuntuu riittävän uskottavalta.
Ja ehkä juuri siksi yhä useampi reagoi, kun oma elämä ei näytä ruudulla tutulta. Se muistuttaa, että vaikka tarinat muuttuvat ja muokkautuvat, todellisuus ei katoa mihinkään – mutta sen merkitys viihteessä on selvästi pienentynyt.
Lähde: BuzzFeed
LUE LISÄÄ: Iranin kriisi näkyy Suomessa bensapumpulla – näin tankillisen saa jopa 25 euroa edullisemmin
