Yli kymmenen vuotta arkeologeja ja mediaa puhuttanut niin sanottu “Beachy Headin nainen” ei ollutkaan Afrikasta tai Välimereltä Britanniaan saapunut muuttaja, kuten aiemmat tulkinnat väittivät. Uuden DNA-tutkimuksen mukaan nainen oli paikallista eteläenglantilaista väestöä roomalaisajan Britanniassa.
Lue myös: Eastern State Penitentiary – vankila, jossa historia ja aavetarinat kulkevat käsi kädessä
Naisen jäänteiden arvellaan löytyneen Etelä-Englannista Beachy Headin alueelta (Itä-Sussex) ja ne on ajoitettu aikaan, jolloin Britannia oli Rooman vallan alla. Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä, ja siinä hyödynnettiin aiempaa tarkempaa geenisekvensointia.
Kuka ja mistä hän oli?
Lontoon Natural History Museumin tutkijoiden mukaan naisen geneettinen profiili muistuttaa läheisesti muiden roomalaisajan maaseutu-Britanniassa eläneiden sekä jopa nykybrittien perimää.
Tulokset vahvistivat geneettiset havainnot ja kumosivat lopullisesti kallonmuotoon perustuneet tulkinnat.
Nainen eli arviolta vuosien 129–311 jaa. välillä. Hänen arvioidaan olleen 18–25-vuotias ja pituudeltaan alle 150-senttinen.
Lisäksi tutkimusaineistosta on päätelty, että hän söi mereneläviin painottunutta ruokaa ja oli parantunut ainakin yhdestä vakavasta jalkavammasta.
Väärä tulkinta, väärät työkalut: miksi Beachy Headin nainen ymmärrettiin vuosikymmeniksi väärin
Beachy Headin naisen tapaus kertoo ennen kaikkea siitä, miten menneisyyttä on tulkittu rajallisilla välineillä ja usein myös nykypäivän ennakko-oletusten läpi.
Kun naisen kallo löydettiin Etelä-Englannista yli kymmenen vuotta sitten, käytössä ei ollut nykyisen kaltaista tarkkaa DNA-analyysia. Siksi tutkijat turvautuivat kraniometriaan eli kallon mittasuhteisiin perustuvaan menetelmään, jonka avulla pyritään arvioimaan alkuperää.
Menetelmä on sittemmin kyseenalaistettu laajasti: se nojaa oletukseen, että kallon muoto kertoisi ihmisen “rodusta” tai maantieteellisestä taustasta, vaikka tällaiset päätelmät ovat nykykäsityksen mukaan tieteellisesti epäluotettavia ja historiallisesti sidoksissa rasistisiin ajattelumalleihin.
Uudet DNA-tulokset osoittavat, että miten harhaan tällaiset arviot voivat johtaa.
Lähde: Tšernobylin sinisten koirien mysteeri on ehkä ratkennut
Beachy Headin naisen kohdalla kallon piirteet tulkittiin aluksi viittaavan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Tämä johti siihen, että hänestä alettiin puhua julkisuudessa “ensimmäisenä mustana brittiläisenä”. Myöhemmin tulkintaa muutettiin, ja hänen arveltiin olleen itäisen Välimeren alueelta Britanniaan saapunut siirtolainen.
Mikään näistä arvioista ei kuitenkaan perustunut suoraan geneettiseen näyttöön.
DNA muutti kaiken – tavallinen roomanajan brittiläinen nainen
Tutkimuksen toteuttaneet Lontoon Natural History Museumin tutkijat hyödynsivät korkealaatuista DNA-sekvensointia, joka mahdollisti aiempaa varmemmat johtopäätökset ja kumosi kallonmuotoon perustuneet tulkinnat.
Lue myös: Lego-rikollisuuden salattu maailma – poliisi löysi ratsiassa tuhansittain irtopäitä
Kaiken kaikkiaan hänen elämänsä vaikuttaa olleen tavallinen. Hän ei ollut poikkeus tai kuriositeetti, vaan yksi tavallinen aikansa ihminen.
Tutkijoiden mukaan tapaus on myös esimerkki siitä, miten tiede korjaa itseään: julkaisussa käydään läpi kaikki Beachy Headin naisesta tehdyt analyysit, myös ne, joiden tulkintoja tekijät eivät enää pidä kestävinä. Heidän mukaansa tällainen avoimuus voi johtaa tarkempaan ja oikeudenmukaisempaan tieteeseen.
Miten Beachy Headin nainen löytyi?
- Naisen jäännökset löydettiin uudelleen vuonna 2012, kun Eastbourne Ancestors Project kävi läpi vanhoja ihmisjäännöskokoelmia.
- Luut olivat laatikoituina Eastbourne Town Hallin kellarissa Etelä-Englannissa.
- Laatikon merkintöjen mukaan jäännökset oli löydetty Beachy Headin alueelta 1950-luvulla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä.
- Varsinaista kaivaus- tai löytöraporttia ei ole säilynyt, joten täsmällinen löytöpaikka ja olosuhteet ovat osin epäselviä.
Lähteet: JooAS, Vice, MC, Archaeology Magazine
