Jos vankilaromantiikka ja kummitustarinat ovat sinun juttusi, Philadelphiassa sijaitseva Eastern State Penitentiary on listalla aivan kärjessä. Se on sekä Yhdysvaltain vankilalaitoksen merkkipaalu, että yksi maan puhutuimmista kummituskohteista.
Vankilan historiikki lyhyesti
Eastern State avattiin vuonna 1829 ja siitä tuli nopeasti maailman vaikutusvaltaisin rangaistuslaitos: sen tähtimäinen pohjapiirros ja yksinäisyyteen perustunut nk. Pennsylvania-järjestelmä kopioitiin kymmeniin vankiloihin.
Ajatus oli, että hiljaisuus ja eristyksissä työskentely johtaisivat katumukseen – käytännössä malli synnytti myös inhimillistä kärsimystä, ja vankila paisui 1900-luvun alussa yli 1 700 vankiin.
Laitos suljettiin lopullisesti 1971 ja toimii nyt museona ja oikeusjärjestelmän nykykysymyksiä käsittelevänä kulttuurikohteena.
Lue myös: “Katoava nainen” -video hämmentää somessa – totuus onkin yllättävän tylsä
Kuuluisat vangit (ja yksi koira)
- Al Capone istui täällä ensimmäisen vankeustuomionsa 1929–1930 – ei verotuksesta, vaan kätketystä aseesta. Hänen rekonstruoitu, hienostunut sellinsä on yhä yksi kohteen katsotuimmista näyttelyistä, ja sen yksityiskohdista (oliko Caponella radio? oliko tämä juuri hänen sellinsä?) kiistellään edelleen.
- “Slick Willie” Sutton, aikansa kuuluisin pankkiryöstäjä, istui Eastern Statessa yli vuosikymmenen ja oli mukana kuuluisassa tunnelipakossa keväällä 1945, jolloin 12 vankia kaivoi lähes 30-metrisen tunnelin muurien alitse. Sutton tosin napattiin takaisin minuuteissa.
- Pep, the Prison Dog. Kyllä, koira. Musta labradorinnoutaja Pep kirjattiin vankilan kirjoihin vuonna 1924 numerolla C-2559 ja siitä otettiin jopa mugshot eli pidätyskuva. Tarina kissanmurhasta on pitkälti myytti – Pep oli käytännössä varhainen terapia-/maskottikoira, jonka tarkoitus oli nostaa vankien mielialaa.
Lue myös: 7 kummituskohdetta maailmalta, joihin ihmiset palaavat aina vain uudelleen
Riitoja, pakoyrityksiä ja arjen kovuutta
Eastern Statessa nähtiin useita vankilarauhan rikkoutumisia ja levottomuuksia (1933, 1934, 1961), kun ylikuormitus ja karut olot kiristivät tunnelmaa. Historiallisesti vakuuttavin kertomus on vuoden 1945 tunnelipako, josta on säilynyt runsaasti aineistoa.
Kun vankila jäi oman onnensa nojaan 1970-luvulla, sen rapistuvat käytävät ja kaikuvat holvikaaret loivat täydellisen akustiikan ja tunnelman kummituskokemuksille. Vierailijat ja oppaat ovat raportoineet ääniä, askeleita ja varjoja tyhjissä selleissä – etenkin ikonisen Cellblock 12:n ympärillä.
Caponesta elää sitkeä huhu: hänen väitetään pelänneen St. Valentine’s Day -verilöylyn uhrin, James Clarkin, henkeä. Tällaiset kertomukset ovat anekdootteja, ei todistettua historiaa – mutta kuka tietää.
Arkkitehtuuri tekee paljon: pitkät, tynnyriholvatut käytävät kuljettavat ja vääristävät ääntä, ja puolihämärä, raunioitunut estetiikka virittää aistit ylivireisiksi. Psykologit muistuttavat, että tällaiset ympäristöt saavat meidät kuulemaan enemmän kuin mitä on kuultavissa – ja Eastern State on kirjaimellisesti suunniteltu hiljaisuuden ja eristyksen kokemukselle.
Lue myös: Ristien kukkula Liettuassa – hiljaisen vastarinnan ja miljoonien rukousten symboli
Nykykokemus: päivällä historiaa, illalla painajaisia
Nykyään Eastern State on elämyksellinen museokohde: äänikierroksen (äänessä mm. Steven Buscemi) ohella näyttelyt pureutuvat myös Yhdysvaltain joukkovankeutta koskeviin asioihin.
Syksyisin vankila muuttuu jättimäiseksi Halloween Nights -festivaaliksi – useita kauhukohteita, kierroksia ja esityksiä oikeiden vankilamuurien sisällä. Al Caponen selli on yksi nähtävyyksistä, mutta sinne johdattava speakeasy on VIP-lisä.
Lähde: HistoryHit, SmithsonianMagazine, Britannica
