Lasten ja nuorten ruutuaika on kasvanut tasaisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, ja kehitys kiihtyi selvästi COVID-19-pandemian aikana.
Tämä käy ilmi Turun yliopiston tuoreesta systemaattisesta tutkimuskatsauksesta, jossa analysoitiin 60 vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 1991–2022.
Katse televisiosta puhelimiin
Kasvu ei koske pelkästään ruutuajan määrää, vaan myös sen luonnetta. Aiemmin lasten mediankäyttö keskittyi pitkälti television katseluun, mutta 2010-luvun puolivälin jälkeen painopiste siirtyi älypuhelimiin, tabletteihin ja videopeleihin.
Tutkijatohtori Yuko Morin mukaan muutos on ollut selvä.
”Mielenkiintoista on, että television katselu jatkoi vähenemistään jopa pandemian aikana”, Morin kertoo tiedotteessa.
Pandemia lisäsi ruutuaikaa kaikissa ikäryhmissä. Koulusulut ja etäopetus kasvattivat pakollista ruutuaikaa, mutta myös vapaa-ajan käyttö lisääntyi merkittävästi. Erityisesti vanhemmilla lapsilla ja nuorilla ruutuaikaa kertyi enemmän kuin nuoremmilla.
Tutkijatohtori Sanju Silwalin mukaan ilmiö liittyy nuoruuden kehitysvaiheeseen.
”Nuoruus on elämänvaihe, jossa vertaissuhteet, sosiaalinen media ja romanttiset suhteet nousevat yhä keskeisemmiksi.”
Enemmän laitteita, enemmän ruutuaikaa
Tutkimuksen mukaan ruutuaika kasvoi kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä, mutta kasvu oli hieman voimakkaampaa korkeamman sosioekonomisen taustan perheissä. Ero ei ollut valtava, mutta se oli johdonmukainen useissa tarkastelluissa tutkimuksissa.
Tutkijat arvioivat tämän liittyvän ennen kaikkea parempaan pääsyyn henkilökohtaisiin digilaitteisiin.
Hyväosaisissa perheissä lapsilla ja nuorilla on useammin omia älypuhelimia, tabletteja ja pelikonsoleita, mikä lisää sekä käyttömahdollisuuksia että ruudun äärellä vietettyä aikaa.
Ei pelkkä määrä, vaan myös sisältö
Kasvava ruutuaika herättää kysymyksiä sen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin. Aiemmissa tutkimuksissa runsas ruutuaika on yhdistetty muun muassa uneen, kehitykseen ja mielenterveyteen liittyviin haasteisiin.
Digitaaliset ympäristöt voivat altistaa myös verkkokiusaamiselle, sopimattomalle sisällölle ja epärealistisille ulkonäköihanteille.
Tutkijat korostavat, että ruutuajan määrän lisäksi olisi tärkeää tarkastella myös sen laatua, eli mitä lapset ja nuoret ruuduilla tekevät.
”Teknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös riskejä. Jotta voimme varmistaa lasten hyötyvän digitaalisista ympäristöistä, tarvitsemme jatkuvaa tutkimusta, näyttöön perustuvaa päätöksentekoa sekä perheiden, koulujen, yhteisöjen ja hallitusten yhteistyötä”, Silwal sanoo.
Tutkimus on osa INVEST-lippulaivahanketta, jossa tarkastellaan eriarvoisuutta ja hyvinvointivaltion kehittämistä. Katsaus julkaistiin maaliskuussa 2026 Clinical Child Psychology and Psychiatry -tiedelehdessä.
