Perhosen muodonmuutos on yksi luonnon hämmentävimmistä ilmiöistä.
Toukka syö ja kasvaa, koteloituu ja muuttuu lopulta siivekkääksi perhoseksi – niin radikaalisti, että koko prosessi näyttää täydelliseltä uudelleensyntymältä.
Mutta katoaako samalla kaikki aiemmin opittu?
Täydellinen muodonmuutos?
Ulospäin metamorfoosi näyttää lähes täydelliseltä resetiltä.
Toukka lakkaa olemasta, ja tilalle syntyy täysin eri näköinen ja eri tavalla käyttäytyvä eläin.
Pitkään tutkijat ajattelivatkin, että myös muisti katoaa tämän biologisen mullistuksen mukana.
LUE LISÄÄ: Eläinlääkäri varoittaa: Nämä suositut koirarodut eivät sovi ensikertalaiselle
Keho hajoaa, mutta ei täysin
Kotelovaiheessa toukan kudokset hajoavat osittain nestemäiseksi massaksi, josta uusi keho rakentuu.
Kaikki ei kuitenkaan tuhoudu: osa soluista, erityisesti hermoston rakenteista, säilyy ja toimii perustana aikuisen perhosen aivoille.
Aivot kantavat jälkiä menneestä
Juuri tämä hermoston osittainen säilyminen on herättänyt tutkijoissa kysymyksen muistista.
Jos aivojen rakenteita jää jäljelle, voisiko myös oppiminen säilyä muodonmuutoksen yli.
Kokeet antavat vihjeitä
PLOS ONE -julkaisussa kuvatut kokeet tukevat tätä ajatusta.
Toukkia opetettiin yhdistämään tietty haju epämiellyttävään ärsykkeeseen.
Kun samat yksilöt kehittyivät perhosiksi, ne edelleen välttelivät kyseistä hajua.
Tämä viittaa siihen, että jonkinlainen oppiminen säilyi läpi koko muodonmuutoksen.
Yksinkertaista muistia, ei tietoisuutta
Tutkijat kuitenkin korostavat, ettei kyse ole ihmismäisestä muistista tai tietoisesta “muistelusta”.
Kyse on todennäköisesti hermostollisista muutoksista – eräänlaisista opituista vasteista, jotka säilyvät, vaikka keho muuttuu radikaalisti.
Sama yksilö eri muodossa
Havainnot muuttavat tapaa, jolla perhosen elämä ymmärretään.
Vaikka ulkoinen muutos on dramaattinen, kyse ei ole täysin uudesta olennosta.
Perhonen on jatkumo samasta yksilöstä, joka joskus ryömi lehdillä toukkana – ja saattaa yhä kantaa mukanaan muiston siitä, mitä silloin oppi.
LUE LISÄÄ: Lapsettomilla ihmisillä on usein yhteinen piirre – psykologit pitävät sitä yllättävänä ominaisuutena
