Heidän piti olla uusi, uljas akateeminen luokka. Suomen koulutetuin sukupolvi, jolle valkokaulustyötä oli aina tarjolla. Sen sijaan heistä tuli sukupolvi, joka tekee ennätysmäärin työtä, johon he ovat ylikoulutettuja. Tahtoen tai tahtomattaan. Antaa Heidin, Tarun ja Suhon kertoa.
[BOXSTORY]
Oikolukija
Opetusministeriön virkamies Ville Heinonen esiluki jutun.
”Akateeminen, tai laajemmin korkeakoulutettujen työttömyys ja hankaluudet ns. laadullisessa työllistymisessä ovat ongelmia, joita ei pidä vähätellä. On kuitenkin huomattava, että ne ovat ongelmia myös muilta koulutusasteilta valmistuneilla. Viime vuosien taloudellinen taantuma on koskettanut kaikkia koulutustasoja ja se onkin ilmiönä uusi. Korkea koulutus ei samalla tavalla takaa hyvää asemaa työmarkkinoilla kuin aiemmin. Tässä 1990-luvun lama oli jonkinlainen vedejakaja, jonka jälkeen työttömyys ja koulutusta vastaamaton työllistyminen ovat koskettaneet laajasti myös korkeakouluista valmistuneita.
Samalla on kuitenkin todettava, että koulutuksella ja hyvällä työmarkkina-asemalla on edelleen selvä yhteys: mitä korkeampi koulutus, sen todennäköisempää työllistyminen ja työssä pysyminen on. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksesta valmistuneilla työttömyys on selvästi korkeakoulutettuja suurempaa ja se on taantuman aikana myös kasvanut.
Aina kyse ei välttämättä olekaan koulutustasosta, vaan koulutuksen alakohtaisesta kohdentumisesta. Tavoitteena tulee olla, että koulutus paremmin vastaa tarvetta, jota työmarkkinoilla ennakoidaan olevan. Seuraavan kerran koulutustarjonnan suuntaamiseen otetaan laajasti kantaa noin vuoden päästä, kun valtioneuvosto päättää tulevista koulutustarjonnan tavoitteista.”
[/BOXSTORY]
Helsinkiläisessä siivousalan yrityksessä soi puhelin. Nainen vastaa.
”Kuulin, että olet siivoamassa maisterin papereilla. Olen tekemässä juttua akateemisista, jotka työskentelevät omaa koulutustaan matala…”
Kling!
”Haloo, puhunko nyt johdon assistentille, joka valmistui vuosi sitten ekonomiksi?”
Kling!
Noin 28 korvaan lyödyn luurin jälkeen tärppää. Olen löytänyt taksia ajavan diplomi-insinöörin. Mutta häntä hävettää. Hän ei tahdo tahdo kasvokuvaan.
”Mitä jos pannaan sulle palestiina-huivi, lippis ja aurinkolasit? Voit olla vähän vinossa kulmassa kameraan”, ehdotan.
Kling!
Yliopistolta löydän tohtorin, joka on toimistohommissa.
”Mikä tässä on muka ongelma, tässä tehtävässä tarvitaan taitoja joita varten mä olen kouluttaunut!”, mies toteaa loukkaantuneen näköisenä ja paiskaa oven.
Pang!
Akateemisten koulustasoaan alempaa työtä tekevien ongelma numero 1:
He eivät helposti ota vastaan mitä työtä tahansa. Ja jos ottavat, he eivät myönnä ottavansa.
Akavan erityisalojen viestintäpäällikkö Anna Joutsenniemi toteaa, ettei lehtijuttuun ole helppo löytää ”hanttihommia” tekeviä korkeakoulutettuja.
”Emme voi liittona oikein jäsenelle suositella, että sinun kannattaa esiintyä henkilönä, joka ei ole saanut koulutusta vastaavaa työtä. Profiloidupa nyt väliinputoajaksi. Yleisen asian puolesta olisi hyvä, jos joku uhrautuisi”
Akateemisten rekrytointia tutkiva Aarresaari-verkosto toimitti kyselyn, jossa selvitettiin korkeasti koulutettujen tyytyväisyyttä työelämään sijoittumisesta.
Eläinlääkäreillä, psykologeilla ja hammaslääkäreillä ei ollut valittamista.
Suurin osa oppialoista kärsi paskaduunibluesista. Humanisteista 10 prosenttia oli joko työttömänä tai työssä, jota eivät pitäneet tarpeeksi vaativana. Noin tuhannesta kauppatieteilijästä 50 oli sitä mieltä, että työllistymisen laatu ei vastannut odotuksia.
Kannattaako korkeakoulutkinto? Joskus 1960-luvulla vastaus oli kyllä. Yhteiskunnallisen kohoamisen toivossa lapset ryntäsivät yliopistoon ja korkeakouluihin samalla, kun ensimmäiset kerrostalot nousivat Pihlajistoon. Nykyään tätä kuvitelmaa pidetään yllä kuin tekopartaa jouluna. Elokuussa työttömänä oli vähän yli 30 000 korkeasti koulutettua, joista akateemisten, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus oli 14 000. Mutta luvuista huolimatta suomalaisten opiskelu on suorastaan kiimaista, valtakunta rakennetaan sivistykselle ja nuoren sukupolven korkealle osaamiselle. Monet ovat edelleen sitä mieltä, että korkeakoulu on kelpo tapa kohota: väestöstä 26 prosenttia on korkeasti koulutettuja, enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Ranskassa luku on 21, Saksassa 19. Ja kun koulutusta vastaavaa työtä ei ole, valmistunut joutuu kysymään itseltään, mitkä ovat seuraukset, jos otan työtä, johon pääsee ilman koulutusta.
Aina koulutusta vaatimattoman työn ottaminen ei tosin tarkoita huonompaa palkkaa. Yksi taksi-isäntä kertoo, että ekonomit ovat hyviä ratinpyörittäjiä.
”Niiden kassanhoitotaidot on järjettömän kovalla tasolla”, mies sanoo. Hänen tallissaan on kaksi ekonomia. Sen lisäksi pietarilainen lääkäri ja diplomi-insinöörejä. Ja vuosiansiot kuulemma parhaillaan 50 000 euroa. Ansioista huolimatta, ei haastattelua.
Akateemisesta työttömyydestä kirjoittaneen professori Matti Virénin mukaan Opetusministeriön korkeakouluosasto on syypää. Oppilaskiintiöitä ei pienennetä, vaikka tarve niin vaatisi.
”Työnantajan näkökulmasta neljän vuoden siivousputki ja rupeama pullonpesijänä kertoo, että työnhakija kuuluu käyrän vasempaan häntään. Soitapa opetusministeriöön ja tiedustele asiaa”, hän opastaa.
Valtiotieteilevä lentoemäntä
- Ammattien arvostus -listalla Koulutuksen mukaan: suurlähettiläs 67
- Työn mukaan: lentoemäntä 167
Berliinissä asuva teräksisen ryhdin omaava 34-vuotias purseri on tietoinen lentoemännyyteen liitetystä bimboimagosta. Heidi Rosendahl tuntuu olevan yhtä etäällä bimbosta kuin Berliini on Kongosta. Valtsikassa Rosendahl luki pääaineenaan kansainvälistä politiikkaa, haaveili diplomaatin urasta ja oli työharjoittelussa Suomen suurlähetystössä Berliinissä. Rosendahl tiesi nuoresta saakka tähtäävänsä yliopistoon, oikikseen tai valtiotieteelliseen. Gradu käsitteli EU:n toimielinten reformeja. Mutta nykytyö ei hävetä.
”Olen joskus välttänyt kertomasta ammatistani vieraassa seurassa. Ammattiini liittyy myyttejä, ihailua, paheksuntaa ja kysymyksiä, ja vastaaminen on joskus puuduttavaa”, hän sanoo. Hän ei pelkää, että lentoemännyys varjostaisi hänen uraansa ja aikoo jatkaa nykyisessä työssään pitkään.
”Mahdollisesti haen maaesimieheksi.”
Maaesimies on lentämisen ohella puolet ajasta toimistossa. Tehtävään vaaditaan korkeakoulututkintoa.
Lentämisen ohella Rosendahl kirjoittaa ”kulttuurien väliseen kommunikaatioon liittyviä kolumneja”. Ne tuovat tuskin havaittavan lisän hänen vuosituloihinsa (40 000–50 000e). Raha ei ole ollut ainoa syy uranvalinnassa.
”Työllä rahoitin opiskeluita ja liikkumistani. Muutin Saksaan ja aloitin uudessa työpaikassa neljä päivää viimeisen tentin jälkeen.”
Rosendahlin mukaan lentoskenessä on paljon ”akateemikkoja”. Pastoreita, molekyylibiologeja, lääkäreitä, juristeja, psykologeja ja opettajia.
”Työkaverit suhtautuvat tutkintoon arvostaen”, Rosendahl sanoo ja toteaa, ettei piittaa ammattiin liitetystä yleisestä arvostuksesta, koska hänen ammatinvalintansa ei perustu siihen.
Hän pitää työtään kelpoduunina, huolimatta siitä, että siivoaa toisinaan matkustajien yrjöjä.
”Sometimes it’s a dirty job, but someone’s got to do it. On kovin 1950-lukua tai post-industriaalia määritellä oma identiteettinsä työn kautta.”
Elintarviketieteilijä raksalla
- Ammattien arvostus -listalla Koulutuksen mukaan: laboratorionhoitaja 75
- Työn mukaan: terveystarkastaja 116
Suho, 30, muutti Helsinkiin valmistuttuaan biotieteiden maisteriksi vuonna 2008. Hänen oikea nimensä ei ole Suho. Asema työmarkkinoilla on sen verran horjuva, ettei maisteri halua edes tulla valokuvatuksi.
Suho oli innostunut gradustaan. Ilmassa oli iloista kohoamisen tuntua. Oman alan töitä ei kuitenkaan ole löytynyt. Suho on nyt määräaikaisena terveystarkastajan virassa, johon riittäisi amk-tutkinto. Hänen palkkansa on 2 350 euroa kuussa. Viime vuonna hän toimi tiskaajana, tarjoilijana, rakennuksella sekä muuttofirmassa. Ja tarjoilijana à la carte -ravintolassa Norjassa.
”Tää on määräaikainen, loppuu vuoden vaihteessa. Katson uutta työtä”, sanoo Suho ja valmistautuu tekemään lisää samaa.
”Arvostan työntekemistä, on se mitä vaan. Paskahommissa on nähnyt myös maahanmuuttajia, joilla on korkeampaa koulutusta. Se rikastaa.”
Maisteri seisoo virka-asussa helsinkiläisellä jalkakäytävällä. Varsinkin alussa oli turhauttavaa huomata, ettei kuuden vuoden tunnetta universumin herruudesta enää ollut.
”Hyppäsin pian hanttihommiin taloudellisista syistä. Kela-käsittelyt ja papereiden ruuhkautuminen ei sovi mulle. Menin keittiöhommiin henkilöstöpalveluiden kautta. Tiskausta ja salitarjoilua. Vajaa kymmenen euroa tunnissa. Koulutusta vastaavassa työssä palkka olisi ollut viisitoista euroa tunti.”
Työpaikalla Suho päätti salata koulutuksensa.
”Suurin osa näissä töissä on vähän koulutettuja. Esimerkiksi esimiehelle voi olla kova paikka, jos alainen on korkeasti koulutettu.”
Suholla on monia korkeakoulutettuja ystäviä, jotka välttävät muiden kuin oman alansa töiden tekemistä. Raksalla hän törmäsi laumaan insinöörejä.
”Jos roikkuu paskaduuneissa pidempään, joku voi ihmetellä. En häpeile. Samanikäisissä on työtä vieroksuvia. Jos se on purnaamista, että käytetään energia muiden syyttämiseen, se ei ole johdonmukaista.”
Tiskausta jatkui kolme kuukautta. Mutta eikö tavisduuneihin tyytyväinen maisteri koskaan miettinyt, mitä hyötyä kuuden vuoden opiskelusta oli? Suho väittää juhlallisen viattomasti päässeensä lähemmäs kansaa.
”Olen nähnyt erilaisia yhteiskuntaluokkia. Oletin valmistuttuani, että saan koulutusta vastaavaa duunia. Nyt todellisuus on paljastunut. En ole ainut tässä asemassa. Se oli karvas pettymys alussa.”
Jatkuva työnhakeminen ilman tulosta ei lannistanut uskoa omaan koulutukseen. Se on saanut hänet huomaamaan omat heikkoudet työnhakijana.
”En osaa markkinoida itseäni”, Suho sanoo.
”Epäpäteviäkin ihmisiä pääsee töihin, jos he osaavat esiintyä.”
Maisteripensselimyyjä
- Ammattien arvostus -listalla Koulutuksen mukaan: suunnittelija 155
- Työn mukaan: myymälän kassa 300
Mitä tuumasi taiteen maisteri Taru Latva-Pukkila tullessaan viime kesänä itkien työvoimatoimistosta yksiöönsä Kalliossa?
”Ne sanoivat suoraan, että meillä ei ole sulle mitään.”
Latva-Pukkila oli suurin toivein tullut Helsinkiin maisterilinjalle 2003. Hän halusi kuosisuunnittelijaksi. Sellaiseksi kuin Kristiina ja Maija Isola.
Seitsemän vuotta myöhemmin vastaanottaessaan työpaikan Akateemisessa Kirjakaupassa pensseleiden ja fiksatiivin reippaana myyjänä koko opiskelu-ura tuntui ajanhaaskaukselta. Masensi. Toisaalta lohdutti huomata, että melkein puolella myyjistä oli korkeakoulutkinto. Noin 40 prosentilla Akateemisen Kirjakaupan (Huomatkaa ironia kaupan nimessä) myyjistä on tutkinto, arvioi Latva-Pukkila. Työhaastattelussa maisterin tutkinto ei ollut etu. Epäiltiin, ettei taiteen maisteria pensselimyynti kauaa kiinnosta. Ennen myyjän pestiä valmistuttuaan maisteriksi 2007 Latva-Pukkila oli vastaanottanut lupaavan työn helsinkiläisessä sisustusalan yrityksessä projektimyyjänä.
Liksa oli silloin 2 500 euroa kuussa. Sitten työt loppuivat. Nyt on voimassa kilpailukielto, eikä pensselimyyjä voi tehdä töitä oman alansa yrityksissä puoleen vuoteen. Pensselimyyjän palkka on melkein puolet vähemmän kuin projektimyyjän.
”Huomaan nykyisessä työssäni päivittäin, että opiskelu on kannattanut. Opiskelu tarjoaa pohjan, jota pystyy käyttämään hyväkseen palvellesssaan taidetarvikkeiden ostajia”, Latva-Pukkila sanoo optimistinen vire silmissään.
Maisterin mukaan korkeakoulutettu työllistyy parhaiten, jos antaa periksi haaveille. Mutta semmoista paikkaa, jossa ollaan eläke-ikään, ei löydy. Epävarmuus jatkuu loppuun. 60-vuotias isä, joka on Pohjanmaalla ABC-huoltamoyrittäjänä, antoi tyttärelleen neuvon tämän jouduttua työttömäksi.
”Mene Kotkankadun Alepaan’ hän sanoi”, toteaa Latva-Pukkila. Yrittäjä-isän koulutustaso ei yllä puolen vuoden mittaista maatalouskoulua korkeammalle. Se ei kuitenkaan ole estänyt isäpappaa pärjäämästä. Perhe vaikuttaa olevan tyytyväinen, että tytöllä on koulutusta, vaikkei se merkitsisikään yhteiskunnallista kohoamista.
”Sä vaan ajattelet, että tottakai töitä löytyy, jos menee korkeakouluun. Arki tulee vastaan, kun töitä pitää hakea. Mikonkadun työkkärissä on tullut istuttua ja mietittyä että hetkinen nää on kaikki koulutettuja ihmisiä! Miksi niillä ei ole töitä? Onko se valinta, ettei ota vastaan mitä vaan töitä?”
Mutta on häntä hävettänytkin. Jokin aika sitten entiset kollegat sisustusalan yrityksestä tulivat ostoksille Akateemiseen. Latva-Pukkila sattui olemaan kassalla ja koetti piiloutua.
”Ne viittoili siinä, että teenkö mä kahta työtä! Käyttäydyin varmaan tosi oudosti. Olisin mielelläni vajonnut maan alle.”
Ammattien arvostus -lista: suomen kuvalehti tutkii ammattien arvostusta. viimeksi lehti julkaisi ammattien arvostus -listan vuonna 2007.
