Carl Haglund

Suomenruotsalaisten ruhtinas Carl Haglund on vaatimattomuuden synnistä vapaa.

Carl Haglundin uraa seuranneen tutkijan mukaan Haglund on
Carl Haglundin uraa seuranneen tutkijan mukaan Haglund on "vaatimattomuuden synnistä vapaa".

Olarilaisesta skeittarista ja mopopojasta tuli sulava ja tyylikäs poliitikko. Nyt Carl Haglund haluaa ruotsalaisen kansanpuolueen historian nuorimmaksi puheenjohtajaksi.

Olet tehnyt hengästyttävän uran valtiosihteerinä, Stefan Wallinin erityisavustajana, päätoimittajana ja meppinä. Mitä tapahtui, sustahan piti tulla automekaanikko?

"Ehkä se on mun faijan vika. Halusin mennä Karjaan lukioon ja tehdä samalla automekaanikkolinjaa, mutta vanhemmat suhtautui aika nihkeästi. Se johtui osittain siitä, että olisin muuttanut pois kotoa. Meillä oli sellainen mopoporukka, jonka kanssa pyörittiin ympäri Länsi-Uuttamaata. Ehkä vanhemmat ajatteli, että on parempi, jos mua ei lasketa Karjaalle yksin. Politiikassa tarvitaan toisaalta myös automekaanikkoja. Mua huolestuttaa, että politiikassa on enemmän ja enemmän akateemista porukkaa."

Harmittaako, ettei susta sitten tullut automekaanikkoa?

"Ei enää. Mulla on vanha A-Mersu Brysselissä, vuodelta 1999. Kun mun piti vaihtaa siihen polttimo, en onnistunut. Autot on tehty liian monimutkaisiksi: niissä on niin paljon ihme kuoria ja erityisruuveja, ettei terveellä järjellä ja ruuvimeisselillä saa mitään aikaan. Vaikka ymmärtää moottoreiden päälle, se on ihan mahdotonta. Hohto on siinä, että sulla on mekaaninen kone, jossa on öljyä ja rasvaa, ja sä löydät sen virheen. Moderneissa moottoreissa on ihan liikaa sähkötekniikkaa, se ei ole ollenkaan mun juttu."

Pidit nuorena olarilaisskloddina tytöistä, skeittaamisesta ja hip hopista. Olit kuulemma aika flirtti?

"Eiks kaikki nuoret kaverit yritä olla hirveen flirttejä? Tytöt tietenkin kiinnosti. Nyt kun on ukkomies, elämä on muuttunut ihan toisenlaiseksi.

Mä en ehdi enää skeitata. Näin juuri unta siitä. Ollaan just muuttamassa, ja silloin on aina hirvee hässäkkä, kamaa katoaa. Unessa etsin skeittilautaa ja kysyin vaimolta, että mihin sä oot pakannut sen, se on tosi tärkee. Se saattoi symboloida mun kadotettua nuoruutta. Meillä oli pari vuotta sitten kesäjuhlat, ja jostain löytyi skeittilauta. Kolmikymppiset papat alkoi vetää siinä, hyvä ettei kukaan ollu teholla, kun me alettiin näyttää vaimoille, että kyllä me vielä osataan. Siinä oli edellytykset katastrofiin, mut kaikki oli hengissä vielä sen illan jälkeen. Taidot ei olleet ruostuneet niin paljon kuin luulin, tasapaino istuu jossain tuolla syvällä."

Olit Jenkeissä vaihdossa ja kävit slummikoulua. Yksi koulukavereistasi puukotettiin koulun pihalla, toinen ammuttiin Mäkkärin vessaan. Se oli sun yhteiskunnallinen herätys, ja Suomeen palattuasi liityit Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. Miksi juuri Rkp?

"Kävin ruotsinkielistä lukiota, jonka ympärillä pyöri Rkp-nuorten paikallisjaosto, joten se oli luonnollinen paikka tutustua politiikkaan. Toinen asia, mikä viehätti, oli vapaa, liberaali ajattelu. Se, että luodaan tilaa ihmisille olla mitä ovat. Vihreistäkin olisin voinut sen löytää, mutta ne on talousasioissa eri linjoilla kuin minä. Toisin kuin Jenkeissä, Pohjoismaissa on perusturva, täällä pidetään huolta apua tarvitsevista. Mutta Suomessa pitäisi kannustaa enemmän työntekoon."


Rkp:n ruotsinkielisyys ei myy. Mihin kieleen perustuvaa puoluetta enää tarvitaan?

"Jos sulla ei oo omakohtaista kokemusta siitä, että sua syrjitään äidinkielen takia tai ettet saa palvelua omalla kielelläsi, on vaikea mieltää, minkä takia se on tärkeetä niin monelle. Että voit saada päivähoitopaikan ruotsiksi, se on enemmän kuin pelkkää politiikkaa. Sitä pitää vaalia, eikä se tapahdu itsestään. Mutta yhä suurempi osa meidän äänestäjistä on kaksikielisiä, ja he vaativat muutakin kuin kieliasioiden ajoa. Me ollaan mielellämme persujen vapaamielinen vastakohta.

Maailma muuttuu, ja meidänkin pitää huomioida se. Mutta ei voi muuttua yhdessä yössä, se ei ole uskottavaa poliittisesti. Puoluetta ei johdeta niin kuin firmaa. Siinä vaiheessa kun asiakkaat katoaa, ei voi panna uutta logoa ja uusia konsepteja myymälöihin ja pyytää designereita suunnittelemaan uutta tavaraa.

Rkp:n suuri haaste on se, että Uudellamaalla ja Helsingissä meillä on mennyt huonosti 20 vuotta. Jos me voitaisiin terävöittää meidän profiilia liberaalina puolueena, me menestyttäisiin täällä paremmin. Mun maailmassa Rkp ajaa koko väestön, ei vain ruotsinkielisten asioita."

Miten Rkp muuttuisi, jos susta tulisi puheenjohtaja?

"Juttelin juuri Wallinin kanssa. Hän sanoi, et jos me laitetaan kymmenen tiedotetta menemään, ja yksi koskee kielipolitiikkaa, siitä tehdään uutinen. Pitää katsoa peiliin: me ei olla nostettu esiin tarpeeksi muita asioita. Loisin tätä nostetta. Jos me ollaan uskottavia talouspolitiikassa, kansainvälisessä politiikassa, ympäristöasioissa ja ihmisoikeusasioissa, meidän on helpompi luoda ymmärrystä sille, että kieliasia on meille tärkeä."

Onko pakkoruotsi paras tapa varmistaa ruotsinkielisten oikeuksien toteutuminen?

"Suomi on kaksikielinen maa, joten kaikilla pitää olla mahdollisuus opiskella ruotsia. Mun oma poika Edward käy suomenkielistä leikkikoulua. Musta on tärkeetä, että hän oppii sujuvaa suomea. Ei suomenkielisiä lapsia velvoiteta opiskelemaan ruotsia suomenruotsalaisten takia vaan omaksi hyväkseen. Ei pidä riistää lapsilta tätä mahdollisuutta, jos vanhemmat ei tykkää ruotsista. Alueilla, joissa puhutaan paljon venäjää, voisi opettaa kaikkia kolmea kieltä."


Olet sanonut, ettet ole mikään kruununperijä. Miten niin et ole, seuraisit kuitenkin oppi-isäsi Stefan Wallinin jalanjäljissä?

"Ei Steffi ole mun oppi-isä. Mun poliittinen herääminen on tapahtunut monia vuosia ennen kuin mä tein Steffin kanssa duunia. Ei erityisavustajan tehtävä ole mikään herrahissi. Olin paiskinut duunia Rkp-nuorissa, olin eduskuntavaaleissa ehdolla ja olin tehnyt hyvää työtä. Tietysti oli hienoa olla Wallinin tiimissä töissä, mutta se mahis on annettu aika monelle. Jos me oltaisiin kaikki kruununperijöitä, meitä olisi laaja joukko. Wallin ei ole enää mun pomo. Hän on antanut ymmärtää olevansa valmis jättämään puolustusministerin tehtävät. Kruununperimyskeskusteluun liittyy myös se, että monarkiassa on vain yksi perillinen. Nyt mun hyvä ystävä Anna-Maja on ehdolla. Täs on aika tiukka vaali edessä, lopputulosta ei tiedetä."

Täähän on kilpailu, mitä mamoilua toi nyt on?

"Mun ajatus kilpailusta on se, että sä nostat itseäsi etkä paina toista lokaan. Parempi kilpailla niin, et puhutaan mun puolesta eikä toista vastaan. Ideologisesti me ollaan aika samanlaisia. Meillä on osaamiseroja, Anna-Maja on profiloitunut oikeustieteen parissa, mun painopisteenä on talousasiat. Tietty kisaan on lähdetty voittamaan. Toivon, ettei voittajan äänisaalis ole liian lähellä 50 prosenttia, se olisi aika heikko mandaatti puolueelta."


Hävettääkö sua Dragsvik-sekoilu?

"Ei hävetä. On selvä asia, että myös ruotsinkieliset saa kouluttautua puolustamaan isänmaataan omalla kielellään. Dragsvikin säilyttäminen on ehdottomasti taloudellisin ratkaisu. Tää meni vain viestinnällisesti aika huonosti. Ei Wallin ole suoranaisesti valehdellut. Itse olisin hoitanut asian viestinnällisesti paremmin."

Olet päässyt EU:n päätöksenteon kovaan ytimeen, liberaaliryhmän budjettiasioiden pääneuvottelijaksi. On kuitenkin epäilty, ettei kaikki ota sua vakavasti, koska sä olet niin nuori. Onko sua pojiteltu?

"Ei ollenkaan. En usko, että mä olisin päässyt kovaan ytimeen ilman, että olisin ollut uskottava. Pelkäsin, että kun tulen pienestä maasta, olen nuori ja ensimmäisen kauden meppi, mua ei otettaisi vakavasti. Kovaa duunia tää vaatii."

Olisit ensimmäinen Rkp:n puheenjohtaja pääkaupunkiseudulta sitten 1970-luvun. Olisit myös nuorin puheenjohtaja koskaan. Onko pääkaupunkiseutua ja nuoria syrjitty?

"Rkp:n puheenjohtajalla pitää olla uskottavuutta niin stadissa kuin maaseudulla. Yksi syy pääkaupunkiseudun paitsioon on se, että harva näkyvän profiilin Rkp:läinen on täältä päin kotoisin. Se saattaa olla osasyy siihen, miksei me menestytä pääkaupunkiseudulla. Olen tottunut siihen, että olen aina nuorin. Monella saattaa olla ennakkoluuloja, mutta ne unohtuu nopeasti."

Sait juuri tyttövauvan, ja sinulla on ennestään kaksivuotias poika. Miten yhdistät perheen ja uran?

"Se on kaikille nuorille vanhemmille haaste, oli ala mikä tahansa. Se vaatii paljon suunnittelua. Nyt tää onnistuu, kun vaimo on ollut kotona ja tehnyt väitöskirjaa. Hän haluaa palata työelämään jossain vaiheessa. Hänelläkin on oikeus uraansa. Politiikan pitää joustaa perheen myötä."


Sut valittiin Veli-lehdessä 11. parhaiten pukeutuvaksi suomalaismieheksi vuonna 2008. Mitä ulkonäkö merkitsee sulle?

"Olen aina arvostanut tyylipuhdasta pukeutumista. Tykkään sisustamisesta ja vaatteista. Värimaailma, grafiikka, muotoilu ja tämmöset kiinnostaa mua ja korostuu pukeutumisessa. Velin listalle pääseminen oli hienoa. Hyvä, etten voittanut, olisi voinut tulla liikaa hömppäjulkisuutta. Kun olin eilen remontoimassa, mulla oli päällä vanha t-paita täynnä tapettiliimaa ja pienet viikset. Siltä mä näytän kotona. Tykkään kävellä työhaalareissa, joissa on hyvät taskut. Mä maksimoin ajankäyttöni niin, että jos vieraita on tulossa, jätän vaatteiden vaihtamisen aina viime tippaan. Vaimo närkästyy siitä."

Sulla on myös menneisyys lehden kustantamisen parissa. Sanoit, että pyritte tekemään perustamastasi ilmaisjakelulehdestä Papperista suomenruotsalaisen Cityn. Miten onnistuitte?

"Aluksi kaikki sujui erittäin hyvin. Vastaanotto oli myönteinen, ja talous lähti hyvin käyntiin. Sitten meni moni asia pieleen. Kun Papperista tuli osa KSF Mediaa, monet taustavaikuttajista lähti pois. Sitten tuli taantuma ja idea nettisaitti Pepparista, joka yhdistettiin Papperiin. Siitä tuli pannukakku. Mä en itke Papperin lopettamista, mutta silloin harmittaa, kun tapaa nuoria, jotka kaipaa sitä."

Tässä on nyt aika paljon puhuttu sun menestyksestä. Mitkä on sun heikkoudet?

"Mä olen kärsimätön perfektionisti ja saatan pettyä itseeni. Lähipiirille se voi varmaan joskus olla vaativaa. Vaadin täydellisyyttä myös tiimiltäni, mutta yritän olla kohtuullinen. Siinä vaimo on jämäkkä, etten vaadi lapsiltani liikaa. En valita, kun muut dokaa. Suon itselleni aikaa illanvietoille ja yritän olla olematta ilonpilaaja."

Ylioppilaslehden mukaan bestmanisi Ted Urho pelkäsi, että sä kukoistat nuorena, mutta sulla ei ole sen jälkeen tekemistä. Pelkäätkö samaa?

"Voinhan mä aina palata automekaanikoksi. Musta on kiva tehdä uusia juttuja. Nytkin mulla on sikaflexiä käsissä, kun mä säädin aamulla jotain kaapinovea. Voisin kukoistaa missä tehtävässä tahansa."


Artikkelia varten haastateltiin muun muassa Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia.

4 kommenttia

WaunWille

11.5.2012 09:47

Toivottavasti Carl uskallat avata meille rkp:n pimeyden ytimiä. Sillä silloin meilla kaikille suomalaisille sataa vain hyviä uutisia.

Toivon, että Sinun toimiesi myötä politiikasta voi Suomessa viimeinkin tulla avointa, iloista, läpinäkyvää ja kaikkien hyväksymää toimintaa.

← Hyviä uutisia numero 22
Hyviä uutisia numero 24 →

Hyviä uutisia numero 23
Julkaistu maaliskuu 28, 2011

"Ministeri Christoffer Taxell on monelle suomalaisista myyttisen tuttu hahmo. Hänen taitojaan ja tietojaan on hyödynnetty monen suomalaisen yrityksen johtopaikoilla. Wikipedian mukaan Iltalehti on valinnut hänet vuonna 2009 Suomen kolmanneksi vaikutusvaltaisimmaksi päättäjäksi Björn Wahlroosin ja Antti Herlinin jälkeen."

Lue lisää osoitteessa:
http://suomi2017.wordpress.com/2011/03/28/hyvia-uutisia-numero-23/

"Tällä hetkellä ministeri Christoffer Taxell toimii muun muassa vakuutuskonserni Sampon hallituksessa, jonka suurimpana yksittäisenä osakkeenomistajana on Suomen valtio."

Oikeusministerinä toimiva kollegasi Henrikssonin Anna-Maja tuntee alueen erittäin hyvin, mutta on vaiennut edeltäjiensä tavoin kokonaisuudesta. Ainakin toistaiseksi.

Carl. Sinä pärjäät pitkään politiikan pelikentillä, jos saat kalibroitua moraalikäsityksesi yhtä koviksi kuin on Clark Kentillä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Pekakgaga

11.5.2012 10:17

Jostain syystä mediassa nostetaan aina esille kansanedustajien ja minsterien avustajia, eikä vähiten sen vuoksi, että suurin osa avustajista on politiikkaan pyrkiviä, jotkut ihan potentiaalisiakin aloittelijoita. Missään nimessähän se, että työskentelee vaikkapa kansanedustajan avustajana ei tee kenestäkään vielä poliitikkoa: Useat kansanedustajat löytävät avustajansa piirijärjestöistä, perhepiiristä tai seurakunnasta ja avustajien homma on yleensä toimia sihteerinä ja pyöritellä papereita. Osalla näitä kunnianhimoisia, ei aina enää niin "nuoria" avustajia on ihan hyvät mahdollisuudet nousta jopa kansanedustajiksi tai EU -politiikan virkoihin. Suomi on hassu maa: Päivän aikana tapahtuu niin vähän, että iltapäivälehdet kirjoittelevat minkä ehtivät kaiken maailman tosi TV "tähdistä", kirjailijoista, "seksikkäimmistä fitness -TÄHDISTÄ" ja nyt uusimpina villityksinä avustajina toimivat henkilöt sekä Pin Up -TÄHDET.
Onko oikeasti esim. niin, että näyttelijät ja muut, oikeasti työnsä puolesta julkisesti esillä olevat henkilöt on jo käyty läpi? Vai olisiko niin, että toimittajien ammattikunta on sen verran laiskistunut, että kun julkkistyrkky fitness tai PinUp "TÄHTI" ottaa yhteyttä niin tehdään nyhjästä tyhjäisten juttua, kun ei viitsitä enää ottaa itse yhteyttä henkilöihin, jotka olisivat mielenkiintoisia haastateltavia, mutta jotka eivät ehkä halua jakaa vaatekaappiensa sisältöä Tukiaisten ja tissimissien rinnalla kaikelle kansalle? Tiedän, että tässä on siinä mielessä paradoksi, että "jos he eivät halua julkisuuteen niin miksi heitä sitten pitäisi haastatella?" No juuri vuoksi, että sitten kun toimittaja saa joltain, oikeasti mielenkiintoiselta ihmiseltä haastattelun niin sen lukeminen on paljon mielenkiintoisempaa ja suurempi juttu kuin kertoa kolmalla kertaa saman viikon aikana saman fitness tai BB "TÄHDEN" edesottamuksista.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kiki452

18.6.2012 20:47

Pekakgaga,

Kansanedustajien avustajilla ja ministerien avustajilla on hyvin erilaiset roolit, vaikka molempia avustajiksi kutsutaankin. Ministereiden avustajaksi pääsevät ainoastaan todella huiput ja heidän työmääränsä on aivan valtaisa. He ovat useimmiten töihinsä sidottuja 24/7 ympäri vuoden ja he ovat myös todella omistautuneita työllensä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

nelonenruattisa

29.6.2012 18:03

PÅKKÅRUATTI POIS KOULUISTA!!!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi