“Sairaanhoitajinahan työskentelevät kaikki vajaaälyiset jotka eivät ole päässeet lääkikseen tai muuhun ‘oikeaan kouluun’. Ammatin arvostusta ei yhtään lisää se, että kaikki tietävät palkan olevan huonompi kuin HKL:llä. Eikä siinä vielä kaikki. Vaihdoin työtä vakuutusyhtiöön korvauskäsittelijäksi, ja nyt hävettää vielä enemmän”, kertoo burnoutin vuoksi sairaslomalla oleva Entinen hoituri, 30 v.
Suomen Kuvalehti on mitannut viiden vuoden välein ammattien arvostusta. Viimeisimmän kyselyn mukaan Suomen arvostetuimmat ammatit ovat lääkäri, palomies, lentokapteeni, tuomari, kätilö ja – sairaanhoitaja. Mikä ihme Entistä hoituria siis hävettää?
“Kannattaa aina miettiä, mistä arvostuksen puute omaa ammattia kohtaan lopulta johtuu, itsestä vai muista”, sanoo työterveyspsykologi Erkki Kuivasniemi Medivireestä.
“Häpeä työtä kohtaan saattaa syntyä esimerkiksi siitä, ettei lähipiiri arvosta ammattia tai omat tavoitteet ovat siirtyneet muualle. Arvostuksessahan kyse on lopulta siitä, mihin sitä itse vertaa, esimerkiksi sairaanhoitaja vastaan lääkäri”, Kuivasniemi jatkaa.
Anestesia-leikkaussalihoitaja kuulostaakin monen korvaan hienolta titteliltä, mutta juuri lähipiirin kommentit osuivat Entiseen hoituriin.
“Kun kälyni kuuli minun olevan sairaanhoitaja, hän oli hetken hiljaa, katseli muualle ja keksi hädissään kommentin: niitäkin ihmisiä tarvitaan, jotka jaksavat tehdä raskasta työtä. Tässä tuli arvostus aika hyvin kiteytettyä. Usein minulle selostetaan päivän selvää asiaa kuin vähäjärkiselle.”
Erkki Kuivasniemi kohtaa säännöllisesti työtään häpeäviä ihmisiä.
“Näyttäisi siltä, että työelämän arvostusta punnitaan koko ajan. Henkilö on aluksi saattanut olla motivoitunut, mutta sitten vastaan on tullut turhautumisia ja esimerkiksi työympäristöstä johtuvia pettymyksiä, jotka ovat muuttuneet työhön kohdistuviksi häpeän tunteiksi.”
“Tunteet ovat tietoa siitä, mikä on ihmiselle tärkeää. Tällöin kannattaa miettiä, mistä arvostuksessa on kyse ja ehkä pohtia tältä kannalta myös uravalintaansa”, hän jatkaa.
23-vuotias “Marja” ei varsinaisesti häpeä ammattiaan, mutta ei myöskään kerro sitä nimikkeen herättämien mielleyhtymien vuoksi.
“Puolet kuulijoista pitää maanviljelijöitä takapajuisina idiootteina ja toinen puoli alkaa kertoa lomamuistojaan maalta. Jälkimmäiset ovat ärsyttävin ryhmä. On vähän eri asia olla viikko lomalla toisen työpaikalla kuin tehdä sitä työtä 341 päivää vuodessa. 24 lomapäivänään ei halua kuulla sanoja traktori tai lehmä, tai korjailla mitä hulluimpia oletuksia työstään.”
Usein salailu on silti yhtä raskasta kuin selittely.
“Ammatti on iso osa identiteettiäni ja sen piilottaminen tuntuu tyhmältä. Koskaan ei oikein voi kertoa päivän tapahtumista ilman että työ selviää muille. Ja vaikka joku tietäisikin, on työtään vaikea selittää niin että joku ymmärtäisi, mistä on kyse. Heinäpellolla olo ei tunnu yhtään romanttiselta kun siellä on ollut 18 tuntia putkeen ja baariin ei jaksa lähteä, jos on parina yönä herännyt kahden tunnin välein hoitamaan sairasta eläintä.”
Mitä siis vastata kiusallisilta tuntuviin mitä teet työksesi -kyselyihin?
“Joskus erilaiset tittelit ja niiden käyttäminen auttavat. Nykyään löytyy pilvin pimein erilaisia johtajia. Tilannetta voisi helpottaa keksimällä hyvän tittelin”, neuvoo Kuivasniemi.
“Usein sanon olevani yrittäjä, mutta yleensä se herättää ikäviä jatkokysymyksiä. Joskus kerron olevani automaatioasentaja, mutta vähän hankalaa sekin kun ei ole sillä alalla töissä, vaikka koulutus on. Useimmiten kerron tekeväni kaikkea sekalaista, vähän siihen tyyliin, että älä nyt kysy enempää. Jos joku kysyy ammattia vapaa-ajalla, saatan sanoa suoraan, etten halua kertoa”, sanoo Marja.
“Suorastaan pelkään tilanteita, joissa joku kysyy ammattiani tai työtäni. Yleensä yritän viimeiseen asti vältellä vastaamista tai koetan huumorilla höystettynä kuitata jotain idioottimaista sisarhentovalkoisesta. Miksen kehtaa tunnustaa muille olevani ‘asiantuntijatehtävissä’ vakuutusyhtiössä? Koska ihmisille vakuutusyhtiössä työskenteleminen on yhtä kuin epäoikeudenmukaisuus ja sorto! Eipä tässä auta kuin ottaa ohjat omiin kätösiin ja vaihtaa kolmannen kerran alaa”, toteaa Entinen hoituri.
Myös Kuivasniemen mielestä on tärkeää ottaa rohkeasti uusia askeleita ja tehdä oloa parantavia johtopäätöksiä.
”Ensin pitää miettiä, mistä arvostuksen puute omaan työhön johtuu ja sitten mitä sille voisi tehdä.”
Vaikka opiskella tai vaihtaa alaa.
