200 000 pääkaupunkiseudulla asuvaa on kokeillut kannabista. 40 000 suomalaista käyttää amfetamiinia tai opiaatteja ja parhaillaan lasta odottavista naisista yli 1500 sanoo käyttäneensä kovia huumeita. Gonzo-toimittaja Kim Finn soluttautui huume-Helsinkiin ja kohtasi viisi kaupunkilaista, joille huumeet ovat arki- ja juhlapäivää. Mutta millaista?
Joskus 80-luvun loppupuolella päädyin Perjantai kymppi -nimeä kantaneeseen huumevalistustilaisuuteen, jossa keski-ikäinen mies kertoi hassis-koukussa ollessaan joutuneensa käyttämään tuhansia markkoja päivittäin huumeisiin. Laskin nopeasti, että annetulla summalla olisi saanut tuolloisilla hinnoilla noin 70 grammaa kannabista, minkä polttaminen tekee rutinoituneelle hamppuveikolle viikossakin tiukkaa. Kun esitin ääneen ihmettelyni miehen keuhkojen yliluonnollisesta kestävyydestä, koko tilaisuus meni sekaisin, vastaväitteestä häkeltynyt “entinen käyttäjä” talutettiin kiireesti pois ja lavalle tuotiin poliisipäällikkö jyrisemään siitä, kuinka huumeita ostaessaan käyttäjä tukee kansainvälistä rikollisuutta. Sitä, millä tavoin vaatekaapissaan hamppupöpelikköä kasvatellut hatsipää liittyy kansainväliseen rikollisuuteen, ei määritelty.
Huumevalistuksen tehoa laskee kovien ja mietojen huumeiden luokittelun ja käytännön kokemusten välinen ristiriita. Esimerkiksi miedoksi luokitellulla kannabiksella saa itsensä aivan tolkuttomaan sekavuustilaan. Sama pätee design-huumeisiinkin. Kun itse ensimmäistä kertaa päädyin kotihippoihin, joissa oli nautittu lakkaa, oli näky jo ovella mykistävä. Laiha Pohjois-Suomesta konebileisiin saapunut poika oli riisunut vaatteensa ja yritti kummallista kujerrusta pitäen yhtyä kaikkeen käsillä olevaan, sohvatyynyihin, saamastaan huomiosta selvästi tyytyväiseen koiraan ja jokaiseen kohdalle osuvaan ihmiseenkin. Hetken päästä juuri mallisopimuksen saanut tyttö kiemurteli samantyyppistä uikutusta pitäen jaloissani ja vieressä istuva arviolta 40-kiloinen thaimaalaispoika piti luentoa siitä, ettei lakkaa saa koskaan antaa ensikertalaiselle ja samaan aikaan jo täytti sillä annostelustruuttaa. Tuon kaaoksen rinnalla sormien napsuttelu kolapäissään Pori Jazzissa tuntuu miedolta meiningiltä.
Luokittelu perustuukin lähinnä aineiden aiheuttamiin ongelmiin, joista riippuvuus on tietenkin keskeisiä. Suhteellisuudentaju on kuitenkin hyvä olla mukana.
Valtaosa ei jää koukkuun, mutta joillekin käy köpelösti. Muutama vuosi sitten lanseerattu huumeidenkäytön valtavirtaa määrittävä viihdekäyttö-termi on epäonnistunut. Kun käyttäjän näkökulmasta kaikki paitsi heroiinin piikitys on viihdekäyttöä, ei ongelmaksi muodostuvaan käyttöön välttämättä reagoida mitenkään tai ainakaan ajoissa.
Huumetilastoja uutisoitaessa näkyviin nousee pääasiassa ongelmakäyttö, rikostilastot tai huumekuolemat. Kävin tapaamassa viittä huumepäätä tilastoista ja niiden ulkopuolelta.
Kola-Harri
“Ekaa kertaa mä vedin koksua Helsingin Kalliossa. Kaveri vaan sanoi, että baariin ei ole lähtemistä, ellei ala maistua. Ja nyt on maistunut 15 vuotta yhteen menoon.”
Harri on paria omaa yritystä pyörittävä vähän yli kolmekymppinen, jolle päihteiden kanssa pelaaminen on tullut vuosien varrella tutuksi.
“Amsterdamissa vedin kerran 11 huumetta samana päivänä. Silloin oli kyllä jo aika lepikossa.”
Haastattelu keskeytyy, kun Harri saa väsättyä tuhdit viivat kokaiinia cd-levyn kannelle ja tarjoaa kaikille läsnäoleville. Jutustelun tempo nousee heti kaksinkertaiseksi.
“Kokkelista ei tule krapulaa. Ne morkkikset on sitten jo ihan eri juttu. Yleensä kolapäissään tulee örvellettyä aika paljon ja aamulla on turha toivoa, että muisti olisi mennyt.”
Äkkiä puhelin soi. Harri vastaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
“Olen mä hoitanut bisneksiä happopäissänikin. Yritin vaan pitää naamaa peruslukemilla, kun pankinjohtajalle alkoi kasvoi tuntosarvet päähän. Mutta kaupat tuli.”
Terveyteen ei 15 vuoden huumeharrastuksella ole Harrin mukaan ollut erityistä vaikutusta.
“Verta tulee nenästä joskus, mutta sehän on hyvä, imeytyy kama paremmin. Mun ennätys on 300 päivää putkeen radalla.”
Tyttöystävä ei tiedä Harrin huumeiden käytöstä. Edellinen oli löytänyt jauheet yöpöydän laatikosta ja vetänyt ne WC-pöntöstä alas. Ero oli tullut saman tien.
Nenä imee helposti enemmän kuin kädet ehtii tienata ja pahimmillaan Harrin kokaiinivelat ovat olleet 15 000 euron luokkaa.
“Se oli siis pelkästään toi kokkeli, muut kamat siihen vielä päälle. Pari firmaa tuossa on kaatunut noita selvitellessä.”
Poliisin kanssa Harrilla ei ole ollut koskaan kummempia ongelmia.
“Kerran frendillä oli siviilipoliisit perässä, kun mä kiikutin sille vitosen koksua Kallioon. Sen verran se oli huomannu jotain liikehdintää, että oli tajunnut panna sen pussukan pöydän jalan alle, kun meni vessaan. Hyvä, että se ehti saada sepalusta auki, kun siinä sitten oli lauma kyttiä aseet ojossa karjumassa, että mihin se toinen jannu hävis. Tuota lähemmäksi eivät ole onneksi vielä päässeet.”
Yhä hurjemmaksi muuttuvia juttuja kuunnellessa syytäkin alkaa arvailla. Saman setelin läpi on Harrin kanssa jauheita ryystänyt paitsi Helsingin julkkiskermaa myös valtiovallan edustajia aina kansanedustajista lähtien.
12 tuntia myöhemmin ja aamun alkaessa taas sarastaa, haastattelu alkaa vähitellen näyttää hiipumisen merkkejä, mutta vielä Harrilla on takataskussaan yksi esimerkki elämästä kokaiinin kanssa.
“Muutama kuukausi sitten nappasin pari toimintatonnia mukaan ja oli tarkoitus ottaa äkkilähtö ja lähteä viikoksi etelään. Enhän päässyt edes lentokentälle asti, kun siinä sitten innostuttiin parin frendin kanssa yökerhon vessassa ryystämään laineja. Otin sitten hotellihuoneen ja kaverit hoiti sinne vielä venäläisen eukon. Niin paljon tuli juttua suusta niissä rojuissa, että oli pakko ottaa se eukko 400 eurolla koko yöksi, ihan vaan juttuseuraksi.”
“Jossain vaiheessa olin siinä sitten sen verran torkahtanut, että eukko oli lähtenyt haneen ja vienyt ne loput 900 euroa lompakosta ja kaikki koksut. Puolen tunnin säätämisen jälkeen se saatiin luurin päähän ja se pisti ne koksut taksilla takaisin, mutta matkakassa jäi sille tielle.”
Sami, viihdekäyttäjä
Sami edustaa ihmistyyppiä, jonka sosiologit nimittäisivät mielellään viihdekäyttäjäksi. Hän on asiakaspalvelutyössä, elää suhteellisen normaalia elämää ja laittomat päihteet tulevat kuvioon juhlatilanteissa tai viikonloppuna. Konemusiikkikinkereissä pyörineenä Sami on ollut pöyristynyt siitä tekopyhyydestä, jolla joka pojan kuosituskeskuksiksi kasvaneita teknohelvettejä on julkisuudessa käsitelty.
“On ihan älytöntä, että jankutetaan, ettei bilekulttuuriin liity huumeet, että ei noilla klubeilla pyöri yhtään sen enempää huumeita kuin tavallisessa yökerhossa. Sehän tarkottaisi, että huumeita on ihan vitusti joka paikassa. Viimeksi, kun menin aamubileisiin, niin jo narikan kohdalla kaupattiin essoja. Viisi minuuttia myöhemmin huumeidenvastaisissa kampanjoissa joskus pyörinyt musiikkitähti tuli kyselemään piriä”, Sami väittää.
Huumeiden hankkiminen on täällä kuitenkin kaukana amerikkalaisten elokuvien rähjäisestä glamourista. Siitä esimerkkinä toimii Samille sattunut takaa-ajodraama.
“Koko häslinki alkoi siitä, kun jengi oli parin päivän putken päätteeksi niin juovuksissa, että seurueen oli pakko hajautua hankkimaan amfetamiinia, jotta letka saataisiin taas liikenteeseen. Mä löysin punavuorelaisesta kuppilasta luottojäbän ja soitin frendin tuomaan sille massit. No tää frendi antoi siinä sekoillessa ne massit tietenkin ihan väärälle jannulle. Se oli sellanen klenkkaava suht’ nuori äijä, joka alko heti linkuttamaan hirveetä vauhtia jonnekin.”
“Onneks me tajuttiin se juttu aika nopeesti ja saatiin kuningasajatus, että lähdetään varjostaan sitä, ettei se tee syyhkyjä. Onneks se ei sen jalkansa kanssa ollut päässyt korttelia pidemmälle.”
“Siinä sitten hiipparoitiin hirveessä kännissä sen kannoilla ja näyteltiin toisillemme armeijasta opittuja merkkejä kuin jotkut ammattimaisemmatkin agentit. Nolointa siinä oli se, että just kun mä olin rähmällään perse pystyssä jonkun auton takana, siihen pölähti yks gimma, kenen kanssa oli ollut pientä säpinää. Miten sä tommosen selität.”
“Sen piti käydä hakemassa sitä rojua Töölöstä, mutta se painelikin Hakaniemen metroasemalle, eikä se voinut peitellä yllättyneisyyttään, kun me mentiin sitä siellä kuumottelemaan. Siellä sen seuraan oli liittyny sen pirinistisisko, joka oli ihan yhtä karsee tapaus, mutta se aloitti heti omasta mielestään tosi eroottisen kiemurtelemisen.”
“Hetken päästä me oltiinkin jo Puistolan asemalla ja se olikin se sisko, joka sitä pöhinää lähti jostain säätämään. Tässä vaiheessa tää Klonkku päätti sitten alkaa avautua ja kertoi olevansa homoseksuaali ja esitteli Hunksien kuvia puhelimestaan. Totesin vaan, ettei asia tullut yllätyksenä, sillä vaikka se linkutti hankalan näköisesti, se onnistui tekemään senkin jotenkin hinttimäisesti.”
“Kun sitä säätämistä oli jatkunut jo tunteja, lopulta se sisko tuli paikalle hikinen pussukka mukanaan, mutta siinä kohtaa ne ongelmat toden teolla vasta alkoikin. Tää Klonkku oli luvannu systerilleen hakusiks ruhtinaalliset fixit, mutta se tajus, että me käydään jo sen verran kuumina, ettei se välttämättä ole hyvä idea. Ja tappelukshan se meni. Siinä ne sisarukset sitten rymysi ympäri kämppää, kun se pirisisko hirveissä nitkuissa repi pussia ja se klenkkaava homo roikku toisessa kulmassa minkä pysty.”
“Kun me lopulta saatiin puolipakolla takavarikoitua sieltä ne parit lainit, mistä oltiin maksettu, oltiin jo myöhästytty keikalta, mille oltiin menossa, suurin osa seurueesta oli sammunu ja yks löydettiin seisomasta muna kädessä rappukäytävästä ja joku mummeli tuijotti sitä ovensa raosta.”
Psykoosiseikkailijat Kiltti-Olli ja Pim-Pong
“Viime viikonloppuna oli aito meno. Vati oli niin umpisolmussa, ettei Kalliossa suostuttu myymään, vaikka kello oli vasta 12 päivällä. Se tappio piti niellä ja painelin siitä kauppaan heittelemään jengiä Tena-Leidi -paketeilla, kusin R-kioskiin ja bommasin jonkun ämmän koiraan”, etuajassa haastatteluun saapunut Kiltti-Olli tilittää viime aikaisia kuulumisiaan.
Edellisen selonteon valossa äveriään kulttuurikodin kasvatti ja syntymäanarkisti Kiltti-Olli ihmetteleekin, kuinka ihmeessä hän ennen vaaleja sai kaikista vaalikoneesta tulokseksi aina jonkun kristillisten ehdokkaan, jolle tärkeää oli perhe ja yhteiskristillisyys. Tästä syystä Kiltti-Olli jätti lopulta äänestämättä.
“Jos se olis ollu mahdollista, olisin halunnut äänestää Pikku-G:tä ihan anteeksipyyntönä siitä, mitä mä tein sille tossa Foorumin edessä. Se istu siinä Bemarissa ja ikkuna auki luukuttaen paskaa rappia, enkä voinut vastustaa kiusausta vaan pakko oli mennä räkäsemään sitä.”
Kymmenkunta vuotta parikymppistä Kiltti-Ollia vanhempi Pim-Pong saapuu tohinalla paikalle. Puhe kääntyy amfetamiinin ylenpalttisesta käyttämisestä seuraaviin psykoositiloihin. Perinteisesti psykoottista tilaa pidetään yhtenä huumeidenkäytön vakavimpina seuraamuksina. Kiltti-Olli koki ensimmäisen psykoosinsa 15-vuotiaana ja sittemmin tila on ollut uskollinen seuralainen.
“Kerran mä olin frendillä vetämässä viinaa ja piriä ja kun se nukahti, yhtäkkiä siinä pihalla alkoi ikään kuin jotkut helvetin sotaharjotukset. Sit huomasin, että siellä keittiössä oli jotain somaleita soittaa skebaa ja nylkee jotain ämmää. En mä siitä ollu jotenkin edes erityisen huolestunu, vaikka ne luikki aina johonkin piiloon, kun yritin mennä lähelle.”
Kun sotaharjoitukset levisivät rappukäytävään, Kiltti-Olli pakeni tilannetta Jakomäkeen luullen Helvetin enkelien jahtaavan häntä. Tuloksena oli pari päivää harhailua siirtolapuutarhoissa ilman kenkiä. Psykoosiharhat ovat sitkeitä ja uskottavia.
Paikalle tulee lisää porukkaa, kannabis käryää, olutta kaatuu kitoihin ja seurueen jäljellä olevat amfetamiinit katoavat sieraimiin alta aikayksikön. Kun sana psykoositiloista muistiinpanoja tekevästä toimittajasta leviää, alkaa vapaaehtoisia haastateltavia ilmoittautua puhelimenkin välityksellä. Kiltti-Olli on kuitenkin piireissä alan arvostettu ykkösnimi.
“Toisen kerran mä olin vati niin jengalla, painelin pelkät kalsarit päällä siltä alakerran äijältä kyselee, onks mun frendit siellä, kun en löytäny niitä enää mun kämpästä. Ei ne ollu. Sit mä meninkin loppupäiväks kalsarisillaan metskaan jotain kyttiä siihen kerrostalon pihalle.”
“Kun tulin himaan, huomasin, että katossa lamput kääntyilee ja seuraa mua. Tajusin heti, että ne on supon kameroita ja revin ne alas. Mikrofoneja piti kaivella ihan törkeän syvältä sieltä katosta.”
Pim-Pongilla on esittää teoria siitä, miksi kamerat tuntuvat olevan niin keskeinen osa nykyihmisen psykoosiharhoja.
“1700-luvulla ihmisten käsitystä ympäristöstä muutti peilin yleistyminen, jolloin ihmiset tulivat tietoiseksi omasta habituksestaan. 1900-luvulta lähtien ihmisten kommunikaatiota on leimannut hahmottelu siitä, miten tapahtumat esitettäisiin elokuvassa. Nyt valvontakameroitten läsnäolo kaikkialla on muuttanut tätä todellisuuskäsitystä jälleen.”
Piilokameroiden läsnäolo oli oleellinen osa myös Pim-Pongin “isovihaksi” ristityssä psykoosiseikkailussa.
“Se oli vähän kuin Tarkovskin Stalkerissa, missä on niitä alueita, niin samalla tavalla syntyi radikaali metafyysinen demarkaatiolinja kahden siinä kämpässä olevan porukan välille. Jotenkin mä kuulin niiden puheista ihan selvästi, että ne aikoo murhata mut. Tilanne oli sen verran uhkaava, että menin aika pitkäks aikaa kirjahyllyn taakse kykkimään ja vakoilemaan sitä jengiä. Niska siinä tuli helvetin kipeäksi, kun pakko oli tuikata päätä vähän väliä sieltä esiin.”
Lopulta Pim-Pong päätteli päässeensä perille salajuonesta.
“Sellasesta kanadalaisesta jääkiekkoilijasta länkyttävä nainen alko yhtäkkiä näyttää niin paljon Jaana Pelkoselta, että yhtäkkiä tajusin, että olen jossain lauantai-illan tosi-tv-ohjelmassa, jossa keppostellaan Erkin tai Jorman kustannuksella, kun niiden elämää kuvataan salaa. Tässä ohjelmassa ideana oli vaan se, että mut tapettaisiin sen lopussa sadalla essolla, koska mä olin ryssiny jotkut väsäykset lattialle.”
“Vittu sulla on kattila niin vitun sekasin. Pidetty ihan liikaa kutosella”, kommentoi Kiltti-Olli Pim-Pongin avointa tilitystä.
Jami – pössypää
“Ekaa kertaa kokeilin pilveä luokkakaverin yllytyksestä 7. luokalla. Siinä oli vuosi pari sellasta kokeiluvaihetta ja sittemmin siitä tuli jokapäiväinen tapa. Ja onhan sitä nyt tullut hiisattua”, kertoo 27-vuotias Jami ja on itsekin hetken silminnähden häkeltynyt tajutessaan yhtäkkiä harrastuksensa keston kuukausissa ja vuosissa.
“Toisaalta tänä vuonna on nyt joutunut olemaan puolet ajasta polttamatta, kun mistään ei saa mitään. Sitä on joutunut alistumaan tähän poliisin terroriin. Välillä jo mietin, että pitäiskö siirtyä noiden lääkehuumeiden käyttöön, mutta toisaalta ei tosta hatsista erossa olemisesta tule kuin pari yötä hikoilua, kun ei meinaa saada unta. Se on ihan hallittavissa.”
Jamissa ei näy tötsypäihin liitettyjä ulkoisia muutoksia. Päässä ei ole rastoja, vaatetusta eivät korista Jamaikan lipun värit, henkilökohtainen hygienia on kunnossa eikä ennenaikaisen vanhenemisen merkkejä ole nähtävissä.
”Jos mä olisin kaiken tän ajan vetäny viinaa, mä olisin varmaan jo aika huonossa hapessa. Tää hiisaus ei kuitenkaan vaikuta kouluun tai töihin tai mihinkään mitenkään. Tää on vaan rakas harrastus, mikä tekee elämästä vähän kiinnostavampaa.”
Jamin mummo käy siivoamassa hänen kämppäänsä ja jo pitkään mummo on puhdistanut perusteellisesti myös asunnon perusvarustukseen kuuluvan bongin.
“Jättäähän se rahaakin aina tietäen ihan tasan tarkkaan, mihin se menee. Kerran se pyysi saada nähdä, miten bongia käytetään. Vedin siitä hatsit ja se alkoi kauhistelemaan, miten paljon savua siitä tulee. Joten kokeilemaan sitä en ole vielä saanut. Ehkä se voisi leipoa budista leivonnaisia itselleen.”
Kannabiksen ohella Jami viihdyttää itseään myös satunnaisesti LSD-tripeillä.
“On sitä tullut kokeiltua. Ehkä noin 60 kertaa.”
Pääosin Jami kuvailee happo-
trippejään elämykseksi, mutta yksi huonokin mahtuu joukkoon. Matkaseuran loputon kuikkaimitaatio sai tuolloin teini-iässä olevan pojan muistelemaan koulussa annettua huumevalistusta ja hän alkoi pelätä tripin jäävän päälle.
“Eniten siinä ahdisti ja pelotti se, että miten kertoo vanhemmilleen, että on tullut hulluksi. Ja miten voi mennä enää kouluun tai mitään. No eipä se jäänyt sitten päälle.”
Muille sen sijaan on sattunut yhtä ja toista happolappujen äärellä. Kerran Jami itse sai syyt niskoilleen ystävänsä sekoamisesta, kun hän oli pitänyt hyvissä hapoissa tälle esitelmää ihmisten loputtomasta lokeroinnista, joka alkaa pulpeteista ja jatkuu kerrostaloasuntojen kautta hauta-arkkuihin.
“Se säikähti juttua niin paljon, että viiletti hirveää haipakkaa hampurilaisravintolaan, torkahti hetken ja herättessään luuli näkevänsä unta. Ja unessahan ei sulle voi tapahtua mitään, joten se alkoi tietenkin remuamaan, heitteli vähän tuoleja ja mätki ainakin kolmea tyyppiä turpaan. Kun poliisi sai sen kiinni, se väitti olevansa kuolematon ja ettei sille kukaan mitään voi. Siitä olikin sitten hyvät jäljet ranteissa, kun se oli yrittänyt repiä niillä yliluonnollisilla voimillaan käsirautoja poikki. Kun se aamulla heräsi ja katseli niitä poliisien muistiinpanoja, se vaan sanoi, että just tälläsestä näin viime yönä unta, ei tää voi olla totta.”
“Yhden toisen kerran me saatiin päähän alkaa höpöttää hapoissa olevan frendin korvaan hare krishna -mantroja. Ei siinä mennyt kauaa, kun se sai kohtauksen ja kouristeli ja tärisi kuin sillä olis kaatumatautikohtaus. Kun se siitä vähän rauhoitu ja meni pimeään lepäämään, me mentiin jatkamaan sitä supinaa ja se sai siitä sellasen siepin, että juoksi paljan jaloin pakkaseen. Joku koiranulkoiluttaja talutti sen takasin ja sanoi vaan, että teiltä on karannut vissiin tämmöinen. Seuraavaksi mä yllätin se puhelimesta selittämästä jollekin, että se haluais tehdä rikosilmoituksen. Mä revin siltä puhelimen kädestä, sillä tuskin se trippi olis siitä poliiseilla ainakaan parantunut.”
Perhelehti pilvessä
Suomen historian kuuluisin huumeiden vaikutuksia kuvaillut artikkeli julkaistiin perhelehti Avussa kuumana hippivuotena 1967.
Markku Veijalainen, 20, poltti kolme grammaa hasista ja kollega raportoi hänen tilaansa. Veijalainen meni sekaisin: lauseiden tuottaminenkin aiheutti vaikeuksia.
“En ollut koskaan käyttänyt huumeita. Idea tuli siitä, että poliiisi väitti, ettei Helsingistä saa huumeita, mutta helposti niitä Perunatorilta sai”, kertoo Veijalainen nyt 40 vuotta myöhemmin. Veijalainen joutui poliisikuulusteluihin, joissa yritettiin selvittää huumeen ostajan henkilöllisyys, mutta poliisi veti vesiperän.
Bilehuumeet
- Kannabis
Suomi on kotikasvatuksestaan jo maailmallakin kuuluisa. Kannabiksen aiheuttamat ongelmat ympäristölle ovat suhteellisen pienet. Kannabiksesta seuraa nopea ja syvä päihtymystila, joillekin jopa laimeita hallusinaatioita. Pitkäaikainen käyttö tylsistyttää ja passivoittaa. Laukaisee helposti paniikkihäiriön.
- Amfetamiini
Suomen huumekulttuurissa kokaiinin on korvannut paljon edullisempi amfetamiini. Periaatteessa piriste, mutta runsas käyttö aiheuttaa melkoista sekavuutta. Meta-amfetamiinia eli propellia on ollut viime vuosina rajoitetusti saatavilla, mutta sen aiheuttama väkevä vainoharhaisuus ja siitä seuraava voimakas kemiallinen masennus ovat rajoittaneet sen leviämistä.
- Kokaiini
Erittäin vahvan riippuvuuden aiheuttava, mutta vaikutuksiltaan varsin mieto eliitin huume. Suomalaisten käyttäjien onneksi aine on täällä paitsi huippukallista myös huippulaimeaa. Joskus kokaiini on voitu korvata kokonaan esim. puudutusaineella, sillä kokaiinin käyttäjä tunnistaa aluksi juuri sen suuta ja nielua puuduttavasta vaikutuksesta. Toinen yleinen jatke Suomessa on ummetuslääke, mistä on seurannut osin virheellinen käsitys kokaiinin dramaattisesta vaikutuksesta ruuansulatukseen.
- Ekstaasi
Gay-napiksi sittemmin ristitty psyykelääkkeestä huumeeksi jalostunut MDMA aiheuttaa usein käyttäjässään pakottavaa tarvetta halailla ja kopeloida kaikkia läsnäolevia, muutaman käyttökerran jälkeen kuitenkin lähinnä turhautumista ja hankalalta tuntuvaa kiemurtelua. Suomessa myytävien nappien sisällöstä ei ole varmuutta, useista poliisin takavarikoimista pillereistä ei ole löytynyt itse luvattua aineosaa laisinkaan vaan eksoottinen sekoitus piriä ja psyykelääkkeitä. Puhdas MDMA aiheuttaa ylenpalttista hikoilua.
- LSD
Happo on melko pienen ja suljetun piirin harrastus. LSD katoaa kehosta muutamassa minuutissa. Sen vaikutus perustuu siihen, että hetkellisesti mielenhäiriöön saatetut aivot yrittävät saada itseään takaisin järjestykseen. Siksi se on mielisairausindikaattori: jos sinulla on taipumusta mielisairauksiin, LSD saattaa laukaista ne kaikki.
- Gamma ja lakka
Vauvojen unilääkkeestä päihdepäiden kiimaliemiksi nousseet tökötit, jotka aiheuttavat voimakasta sekavuutta ja jossain vaiheessa moni käyttäjä saa siitä yliannostuksen. Useimmiten se johtaa tosin lähinnä nukahtamiseen, mutta sitä ennen voi esiintyä merkittävää häiriökäyttäytymistä.
Ei Suomessa
- Ketamiini
Erittäin voimakkaasti hallusinogeeninen ja nykyään lähinnä hevosiin käytettävä nukutuslääke, joka on hc-bilettäjien lembidouppeja mm. Thaimaassa ja Englannissa. Räjähtävän väkeviä harhoja ja motoriikkahäiriöitä aiheuttava aine.
- Tutkimuskemikaalit
Lainsäädäntöä nopeammin muotoaan muuttavat päänsekoittajat tekivät massiivisen maihinnousun muutama vuosi sitten, mutta nykyään tavataan lähinnä satunnaisesti. Sekoituksia markkinoinaan yhdistelmiksi suosittujen standardihuumeiden vaikutuksia, mutta pääasiallisesti kyse on ylimainonnasta. Vaikutukset vaihtelevat kaoottisesta sekavuudesta vaivalloisiin vatsanväänteisiin.
- Meskaliini
Peyote-kaktuksesta uutettava psykedeeli, aiheuttaa voimakkaita harhoja ja kaoottista sekavuutta.
Hasis- ja amfetamiinitakavarikot (KG)
Poliisin yleisen arvion mukaan kymmenesosa huumekulutuksesta saadaan takavarikoitua. Jos arvio pitää paikkansa, Suomessa kulutettiin vuonna 2004 tonni amfetamiinia ja 4,7 tonnia hasista.
- 1990
Hasis: 71 kg, Anfetamiini: 1,4 kg
- 2000
Hasis: 197 kg, Anfetamiini: 78 kg
- 2004
Hasis: 467 kg, Anfetamiini: 102 kg
