1. Alkon myynti pudonnut
Alkon osuus tilastoidusta alkoholin kokonaiskulutuksesta vuonna 2003 oli 43 %. Elintarvikeliikkeiden osuus oli 39 % (keppanaa) ja ravintoloiden 18 %. Tämän vuoden kokonaiskulutukseen on kuitenkin laskettava mukaan ns. tilastoimaton kulutus, joka tarkoittaa mm. ulkomailta (lue: Eestistä) tuotua alkoholia.
Alkon myynnin osuus 100-prosenttiseksi muunnetun alkoholin kokonaiskulutuksesta laskee jatkuvasti. Arvioiden mukaan se on enää 30 prosenttia, kenties vain 27 prosenttia.
Alkon monopolin säilyttämisen peruste EU:hun liityttäessä oli sen kansanterveydellinen ohjauskyky. Tätä perustetta ei enää ole.
2. Monopoli lisääalkoholi haittoja
Monopolin vahvimpana perusteluna ovat olleet kansanterveydelliset lähtökohdat – ja että valtion kontrolli on tehokkain vaihtoehto. Samalla kaikissa alkoholimonopolimaissa alkoholin kokonaiskulutus ja haitat ovat kasvaneet. Vapaissa järjestelmissä alkoholin mytologisointi ja rituaaliryyppääminen on olematonta, sosiaalinen kontrolli ja itsesääntely toimivat – ja myös alkoholin kokonaiskulutus on vakiintunut tai jopa laskenut.
3. Verotulot pääosassa
Jos kansanterveyden vaaliminen on epäonnistunut, mitä on jäljellä? Follow the money.
Perusteena on enää valtion kassaan virtaavat alkoholiverot ja monopolin ylisuuri myyntikate. Monopolin perusteeksi se ei enää riitä, sillä alkoholiverot on mahdollista kerätä kuten muutkin verot –tavalla, joka ei ole kaupan tai kuluttajien valinnanvapauden este.
Mietojen viinien nimikemäärä Alkossa vuonna 2003 oli 1 144. Markkinoilla tarjolla oli kuitenkin 8 000 eri nimikettä. Viiniuutuuksia Alkossa oli 290. Viiniuutuuksia markkinoilla oli yhteensä kuitenkin 2 500. Tämä jos mikä on valinnanvapauden rajoittamista.
4. Saatavuus ohjaa kulutusta
Alkoholin jakeluverkko vuonna 2004: Alkon myymälät 320 kpl, A-ravintolat 5 133, ja B-ravintolat 207, C-ravintolat 3 187, viinitilat 54, päivittäistavarakaupat 6 845 kpl.
Tutkimusten mukaan saatavuus ohjaa kulutuskäyttäymistä. Viinien vapauttaminen laajempaan jakeluun ohjaisi kulutusta kohti miedompia juomia. Kansanterveydellisenä tavoitteena tämä olisi perusteltua, sillä viiniä käytetään usein ruoan kanssa; viiniä nautitaan myös muutoin kuin humaltumistarkoituksessa; viini on tutkitusti terveyttä edistävää kohtuudella nautittuna.
5. Veroerot suuria
Pohjoismainen yhteinen alkoholipolitiikka on hajonnut. Tästä on osoituksena kaikkia Pohjoismaita koskeva viinaralli. Syynä on alkoholin verotus, jonka erot ovat kasvaneet Pohjoismaiden sisällä. Esimerkiksi 12-prosenttinen viinin litrakohtainen verotus on Tanskassa 1,06 euroa litralta, Suomessa 2,12 euroa ja Norjassa 5,01 euroa litralta.
Näin se sitten menee: tanskalaiset käyvät ostoksilla Saksassa; norjalaiset Tanskassa, Ruotsissa ja Pohjois-Suomessa; ruotsalaiset käyvät hankintamatkoilla Tanskassa, Suomessa ja Baltiassa; ja suomalaiset ajelehtivat Itämerellä Tallinnaan, Riikaan ja Pietariin. Näin alkoholiverot jäävät saamatta kotimaahan.
Kirjoittaja on ravintola-alan ammattijulkaisu Viisi Tähteä –lehden päätoimittaja
