Vantaan kaupunki päätti, että talkoilla ylläpidettävä luistelukenttä ei saa lupaa Myyrmäen Kilterinmäellä. Pieni kenttä on sijainnut muutamana vuonna rauhallisella paikalla leikkipaikan kulmassa, asuintalojen välissä. Vantaan Sanomien Myyrmäki Tänään -blogin kirjoitus aiheesta on herättänyt suurta kiinnostusta. Vaikka kyseessä on vain pieni kenttä Vantaan laidalla, heijastelee aihe laajempia vastuun ja vapauden kysymyksiä.
Vantaan kaupungin viheralueyksikön päätös ei ota lainkaan huomioon, kuinka harvinaista omatoimisuutta vanhemmat esittävät rakentaessaan, ylläpitäessään ja valvoessaan luistinrataa. He tarjoavat kaupunkilaislapsille keitaan, jonka lapset tulevat muistamaan lopunikäänsä ja joka tulee vaikuttamaan siihen, miten he omaksuvat liikunnan osaksi elämäntapaansa. Kaupunki kokee oikeudekseen rajoittaa tätä liikunnan riemua sanomalla olevansa vastuussa kaupunkilaisten turvallisuudesta liikuntapaikoilla. Puistoleikkipaikkojen turvallisuus on erityisen tarkasti säädeltyä, eikä puistoleikkipaikalle voida niitä valvovien kuluttajansuojaviranomaisten mukaan jäädyttämällä synnyttää liukastumisvaaraa aiheuttavaa aluetta.
“Viheralueyksikön kieltävä vastaus luistinradan rakentajille on ehdottomasti sääntöjen mukaan oikein, mutta kokonaan toinen kysymys on, onko se kaupungin kokonaisedun kannalta järkevä. Epäilemättä yhä lisääntyvillä normeilla tavoitellaan meidän kaikkien yhteistä hyvää ja virkamiehet kokevat aidosti olevansa vastuussa asukkaiden arjen valinnoista. Määräyksillä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Sen lisäksi että ne suojelevat asukkaita aiheuttamasta itselleen tarpeettomia riskejä ne myös rajoittavat asukkaiden mahdollisuuksia ottaa itse vastuuta hyvästä elämästä”, Myyrmäki-liikkeen Petteri Niskanen kirjoittaa Vantaan Sanomien blogissa.
Kielletyn kentän vieressä on Myyrmäen urheilupuiston jääkentät. Siellä ei tosin ole vapaavuoroja eikä pikkulapsille sopivaa kenttää.
Ja mitä sitten, vaikka vieressä olisi kuinka suuria jääkenttiä? Jos luistinradan sijainti on sellainen, ettei se häiritse kenenkään kulkua, on vaikea keksiä syitä kentän kieltämiselle. Loukkaantumisia tulee toki. Niitä tulee kaikissa liikuntamuodoissa, mutta jos asiaa katsotaan kansanterveyden näkökulmasta, taitaa liikuntaharrastukset maksaa pitkässä juoksussa pikkuloukkaantumiset takaisin yhteiskunnalle korkojen kera. On ihan ok, jos lapsi haluaa jäädä himaan pelaamaan tietokonetta, mutta tarjolla pitäisi olla vaihtoehtoja. On ikävää, jos liikunnallinen elämäntapa jää siksi, että ainoa vaihtoehto päästä luistimille on lähteä isompien kiusattavaksi seurajoukkueen treenikaukaloon.
Vantaan kaupunki sai viime talven lopussa kuulla muutaman vuoden käytössä olleesta kentästä ja ilmoitti, että kenttä tullaan purkamaan, jos sitä jatkossa yritetään rakentaa. Tänä vuonna asukkaat hakivat lupaa, mutta sitä ei herunut. Kielteinen päätös tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kansalaistottelemattomuudelle, sillä olisi hauska nähdä, miten kaupunki reagoisi siihen että kenttä rakennettaisiin. Mitä kentän purkaminen käytännössä tarkoittaisi? Kävisikö kaupungin miehet hiekoittamassa kentän viikottain? Kentän rakentamisesta vastuussa oleville rikollisvanhemmille puolestaan voisi lätkäistä rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua, jonka ideana on tuottaa alueen lapsille liikuntamahdollisuuksia.
