Hulluksi sanominen on haukkumista, mutta narsistiksi, maaniseksi tai persoonallisuushäiriöiseksi luokittelu on vain havaintoihin perustuvaa diagnosointia. Keittiöpsykologeiksi Dr. Philin ja erilaisten self-help-oppaiden avulla valmistuneet ihmiset osaavat kertoa yllättävän nopeasti, mikä meitä kutakin vaivaa.
“Nopeiden yleistyksien tekeminen on yleisinhimillistä. Toisesta ihmisestä ei lähdetä keräämään perusteellisesti informaatiota, vaan tehdään pikaratkaisuja tunnevuorovaikutuksen ja ehkä oman hyötyperspektiivinkin pohjalta”, toteaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksen dosentti Juhani Ihanus.
“Näitä populaaripsykologisia termejä napataan jostain, kuten itseapuoppaista, ja hyödynnetään henkilöhavainnoissa. Muun muassa narsismi-termi tuli yleisesti tunnetuksi ja suosituksi 1980-luvulla. Termien avulla saadaan aikaan käteviä tiivistelmiä ihmisistä. Käytettävät nimikkeet valitaan suoraan nykykulttuurissa elävistä diagnostisista nimikkeistä, ja niilläkin on muotinsa”, hän jatkaa.
Ihanuksen mukaan ihmisten luokittelu on monelle tapa jäsentää maailmaa.
“Kategorisointi helpottaa ajattelua. Siihen voi liittyä jopa mielihyvää. Elämään saadaan järjestystä, eikä todellisuus vaikuta kaoottiselta. Tietysti asian kielteinen kääntöpuoli on toisten ihmisten leimaaminen.”
Ihmisten kategorioimisessa on myös se vaara, että perspektiivi kapenee.
“Jotkut turvautuvat alkukantaiseen mustavalkoiseen maailmanjaotteluun, joka vaikeuttaa vastavuoroisen kontaktin saamista. Meillä on esimerkiksi narsismin uhreja, sitä en kiistä, mutta narsismin uhrit ovat muutakin kuin uhreja ja narsisti muutakin kuin narsisti. Helposti asialle kuitenkin etsitään yleistä ”selitystä” ja käyttäytymistä tulkitaan kokonaan tämän keskeisen termin avulla”, Ihanus arvioi.
Mistä leimaamisen halu ja keittiöpsykologisoinnin tarve sitten johtuu?
“Arkielämän ilmiöiden medikalisointi ja psykologisointi on yhä yleisempää ja näkyvämpää. Nähdään, että kaiken takana olisi jotain hoidettavaa ja kaikki asiat on diagnosoitava. Jopa arkielämän tavallisia konflikteja on vaikea purkaa ilman diagnosoiduksi tulemista ja se on huolestuttavaa.”
Ihanus näkee myös toisen selityksen keittiöpsykologisoinnin suosiolle.
“Oikeassa olemisen helpottava kokemus. Itseapuoppaiden suosio on yksi osviitta siitä, että tämänkaltainen lähestymistapa puhuttelee ihmisiä. Mutta ollaan hataralla pohjalla, jos esimerkiksi narsisti mielletään yleisesti itsekkääksi ihmiseksi, vaikka itsekkyys on vain yksi puoli narsismia.”
Leimaamiselle tyypillistä onkin asioiden totaalinen yksinkertaistaminen. Termit saattavat olla tuttuja, mutta termien taakse ulottuva laajempi ymmärrys voi olla hyvinkin vähäistä. Ihmisiä kotidiagnosoidaan kärkkäästi, mutta silti oikeasti sairastuneiden häiriönkuvaa ei ymmärretä eikä täysin hyväksytäkään.
“Ihmisten asenteita mielenterveysongelmiin on tutkittu ja huomattu, että ihmiset näennäisesti suhtautuvat niihin rationaalisesti ja hyväksyen. Tutkimuksessa kuitenkin paljastui, että rinnalla kulkee irrationaalisia asenteita ja negatiivisia tuntemuksia kuten pelkoa. Faktisesti käyttäytymisen tasolla ihmiset eivät siis toimikaan niin kuin väittävät toimivansa. Suhde mielenterveysongelmiin on tässä valossa kaksinaamainen.”
Kuukauden testi
Mustetahratesti
Sveitsiläisen Hermann Ros-chachin (1884–1922) kehittämässä projektiivisessa testissä vastaajalle esitetään kortteja, joissa on erilaisia ”tahrojen” muodostamia kuvioita. Vastaajan on kerrottava mitä hän näkee kussakin kuvassa näkee. Testin tulkinta perustuu käsitykseen persoonallisuuden vaikutuksesta havaitsemiseen. Tulkittavia kategorioita ovat kuvat ihmisistä ja eläimistä, maisemat, värit, liikkeet, tilat ja muodot.
