Pornosankarit, salarakkaat, silikonimissit, kaikki nuo avoimet tilittäjät. Onko ujo ihminen paljastelijoiden aikakaudella silkkaa persoonallisuuksien jakojäännöstä?
Ei, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila, joka paneutui ujouteen kirjoittaessaan kirjaa Ujoudesta, yksinäisyydestä. Hänestä ujous ei ole pelkästään vaiva, vaan lahja.
Kaiken paljastajat eivät pohjimmiltaan näytä muuta kuin pintaa, Mattila sanoo.
“Julkkis, jonka väitetään lehden kannessa paljastavan kaiken, ei kerro itse jutuissa mitään siitä, mitä hän oikeasti asioista tuntee ja ajattelee. Fokus on itsensä ulkokohtaisessa paljastamisessa ja huomatuksi tulemisessa, tärkeitä asioita huomiotaloudessa molemmat.”
Ujolle ihmiselle juuri sielullinen paljastuminen on kauhistus.
“Hän haluaisi kertoa omista tunteistaan ja mielipiteistään, mutta pelkää, että hänet tyrmätään tai että hänen ajatuksilleen nauretaan. Ujo valitsee vaikenemisen.”
“Ujous on ristiriita tärkeimpien toiveiden ja pahimpien pelkojen välillä. Henkilökohtaisen herkkyytensä paljastaja altistaa itsensä haavoittumiselle, ja salaaminen on yksi tapa suojella itseään. Siinä suhteessa jokaisella ihmisellä on kaksoisrooli: hän sekä piilottaa että paljastaa.”
Mattilan mukaan ujous on herkkyyden johdannainen.
“Samalla tavoin kuin jollain on erityisen herkkä kuulo, ujo ihminen on erittäin herkkä reagoimaan muiden ihmisten lähettämiin signaaleihin. Ujous on pitkälle kehittynyttä intuitiivisuutta, jossa ihminen hämmentyy toisesta lukemistaan ristiriitaisista viesteistä. Ujo ihminen myös loukkaantuu helposti, koska hän ylitulkitsee toisia. Yhdelle kylmä äänensävy kaupan tiskillä ei merkitse mitään, ujolle se voi olla loukkaus.”
Herkkyys – joka sinänsä on positiivinen ominaisuus – kehittyy ujoudeksi, jos herkkyyden joutuu kätkemään muilta ihmisiltä.
“Jos herkkä ihminen joutuu ympäristön jyräämäksi, esimerkiksi ymmärtämättömien vanhempien tai koulukiusaamisen vuoksi, hänen tunteensa saattavat hävitä kokonaan ujoutta peittävän roolin taakse. Tällöin puhuisin sielullisesta kuolemasta. Se voi aiheuttaa psyykkistä oirehdintaa ja johtaa sairauksiin kuten masennukseen.”
Mattila korostaa, ettei ujouden tarvitse olla pysyvä ominaisuus. Ujoa ihmistä ei pitäisi leimata ajattelemalla, että hän on aina ujo.
“Ujous voi näkyä vain tietyissä tilanteissa. Tyypillistä on olla vieraassa seurassa ujo, mutta esimerkiksi perheen kanssa täysin vapautunut. Kukaan ihminen ei ole vain yhdenlainen, persoonallisuuden eri puolet näkyvät eri tilanteissa.”
Herkkyys on suorassa yhteydessä ihmisen luovuuteen. Monet esiintyvät taiteilijat sanovat olevansa ujoja, mutta silti he astuvat yleisön eteen, parrasvaloihin. Miksi?
“Hyvä näyttelijä pystyy roolinsa avulla paljastamaan aitoja tunteitaan paremmin kuin näyttämön ulkopuolella. Näytellessään hän hyödyntää tunneskaalaa ja havaintoja, jotka hän on varastoinut itsensä sisään”, Mattila selittää.
Sama logiikka pätee muuhunkin taiteeseen. Miksi runoilija kertoisi tunteistaan runoilemalla, jos hän uskaltaisi puhua asioista suoraan?
Ujo ihminen osaa huomioida toisten tunteet, eikä hän myöskään tee hätiköityjä ratkaisuja.
“Ujot ihmiset prosessoivat asioita mielessään kauemmin kuin ekstrovertit tyypit. Päätöksenteossa harkitsevaisuudesta on vain hyötyä, joten ujon ihmisen mielipidettä kannattaa kuunnella esimerkiksi työpaikoilla. Jos hän ei kehtaa tuoda ajatuksiaan esille ryhmässä, taitava esimies kysyy ujon mielipidettä kahden kesken.”
Herkkyydestä ei pidä pyrkiä eroon esittämällä hampaat irvessä jotain muuta kuin on. Ujouden aiheuttamia jännitysoireita kannattaa kuitenkin sosiaalisen kanssakäymisen helpottamisen vuoksi pyrkiä hallitsemaan.
Jännitystä voidaan lievittää meditaatiolla, mielikuvaharjoittelulla tai lääkityksellä. Yleisin lääke on vanha kunnon rohkaisuryyppy, josta tosin saattaa muodostua ujon ihmisen koukku: kanssakäyminen ilman alkoholia alkaa tuntua mahdottomalta.
Traagisimpana ujouden seurauksena Mattila pitää yksinäisyyttä, henkilökohtaisten kontaktien puuttumista.
“Ujo ihminen pelkää paljastaa tunteitaan muille. Mieluummin kuin näyttää mitään todellista sisimmästään, hän jättäytyy yksinäisyyteen, joka puolestaan johtaa moniin muihin ongelmiin. On kauheaa, jos ihminen joutuu ujoutensa vuoksi esittämään itselleen vierasta luonneroolia.”
Lukijoilta
“En ollut ennen ujo, vaan päin vastoin. Muutama vuosi sitten rupesin kokeilemaan erilaisia päihteitä, ne muuttivat minua. Olen nykyään erittäin varovainen ja ujo, joskus jopa pelokas. Pelkään uusia tilanteita, avata suuta esim. koulussa tai töissä. Vetäydyn ujouteni takia omiin oloihini enkä jaksa/halua tavata muita. Mietin liikaa mitä muut minusta ajattelevat.”
Nainen, 19
“Olen aina ollut todella ujo. Minun on vaikea saada uusia kavereita, ja myös vanhojen kanssa jännitän, varsinkin jos en ole heitä nähnyt vähään aikaan. En ole koskaan seurustellut, vaikka tilaisuuksia on ollut. Koulussa esitelmien pitäminen oli pahinta mitä tiesin, jännitin niitä aina monta viikkoa etukäteen, ja pelkkä esitelmän ajattelu sai voimaan fyysisesti pahoin ja melkein oksentamaan. Työnhakukin on lähes mahdotonta, koska en pysty soittamaan puhelimella minnekään. Ainoat työpaikkani olen saanut suhteilla.”
Nainen, 22
“Kavereiden kesken olen aika avoin. Kun paikalle osuu vastakkaista sukupuolta oleva henkilö josta alan kiinnostua muutenkin kuin läpänheittomielessä, en enää keksi mitään sanottavaa. Lauseet jäävät lyhyiksi ja kesken. Isossa porukassa en uskalla kiinnittää huomiota tuohon henkilöön, ettei se huomaisi että olen kiinnostunut. Tässä selvä syy sinkkuuteeni.”
Nainen, 29
“Kavereiden seurassa olen suorastaan puhelias, mutta muutoin täysi tuppisuu. Yhtäkään seurustelusuhdetta en ole solminut, koska vastakkaisen sukupuolen kanssa vastakkain joutuessani punastelen ja tuijotan lattiaa. Olen myös työtön, koska en uskalla hakea töitä. Enkä edes kassaneitinäkään hyvää päivää kehtaisi sanoa.”
nainen, 23
“Olin ujo nuorempana. Ujous häipyi, kun muutin pois käpykylästä ja näin että on muutakin elämää kuin kylän ahdasmieliset piirit. Ujous häipyi myös siksi, että ystäväni nolasivat minut tarpeeksi usein, jolloin totuin asiaan ja opin jopa nauramaan itselleni.”
Nainen, 20
