Liian hyvä ollakseen tosi

Teemme selvää psykopaateista.

On mies, nainen ja kaksi lasta, omakotitalo ja tavallinen elämä. Mies on katucharmikas, hyvä tarinankertoja. Sellainen mies, jonka tavatessaan tuntee, että tämä on Erityisen Mukava Juuri Sinulle. Sellainen mies, joka nappaa vaimoaan vyötäröstä monen avioliittovuoden jälkeenkin ja saa suhteen näyttämään täydelliseltä.

Tavataan sama mies muutaman viikon päästä. Edessä on lomamatka ystäväporukalla, jossa mies on tuore, tuttavuus. Kaikkien kaveri, selkään läiskijä.

”Muijat mukaan, totta kai”, mies sanoo ja järjestää kaiken. Kun lähtöpäivä koittaa, hän kaartaa tapaamispaikan pihaan. Käsi on taas naisen vyötäisillä. Nainen vain on eri kuin pihamaalla. Hän hehkuu onnea ja esittelee kihlasormustaan. Seurueen leuka loksahtaa auki, ja kun onnellinen morsian käy autolla, Mies katsoo kaikki hiljaiseksi.

”Pidätte suut kiinni.”

Jostain syystä me pidämme. Vaikea käsittää miksi, vaikka edessämme seisoo tyyppi, jolla on kaksi toisistaan tietämätöntä vaimoa. Mies on cool, vaikka hän on juuri jäänyt kiinni megalomaanisesta valheesta.

Psykopatiaguru, amerikkalainen Robert D. Hare kertoo Ilman omatuntoa

-kirjassaan, että suvereeni valehteleminen on yksi psykopaattien leimallisimpia piirteitä. Psykopaattia (= narsistinen persoonallisuushäiriö) ei haittaa valheesta kiinni jääminen, hän vain muokkaa tarinansa uusiksi ja tosiasiat valheeseen sopiviksi. Hän ei piittaa, paljastuuko valehtelijaksi vai ei.

Kerta toisensa jälkeen psykopaatti puhuu itsensä kuiville tilanteesta, jota sana umpikuja olisi tavallisessa elämässä liian laimea kuvaamaan.

Psykopaatti ei ole elokuvien veitsi kädessä kuolaava hullu, vaan keskimääräistä älykkäämpi, nokkela ja taitava keskustelija, joka saa ihmisiltä haluamansa – rahaa, valtaa, seksiä – viehätysvoimansa ja sosiaalisten kykyjensä ansiosta. Sosiaalinen suosio on luonnehäiriöiselle elinehto. Yleisin psykopaattien uhrien kysymys kuuluukin: Miksi annoin sen tapahtua? Kuinka saaton olla niin tyhmä?

Valehtelu, pettäminen ja toisen ohjailu ovat psykopaatille luontaisia lahjoja. He eivät pohdi tekojensa hyötyjä tai haittoja, ja empatiaan he ovat kyvyttömiä. Heille ei ole kehittynyt omaatuntoa.

Psykopaatit aiheuttavat kärsimyksiä erityisesti lähipiirilleen, perheelle, työyhteisölle tai vaikkapa uskonsisarille ja -veljille. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, uhkailu, kiristäminen ja alistaminen ovat psykopaatin peruskauraa. Hänelle muut ihmiset ovat materiaalia, jonka hän valjastaa palvelemaan omia tarkoitusperiään.

Vaikka tällaiset luonteenpiirteet luulisi tunnistavansa koska vain, psykopaatin kohdalla näin ei käy. Uhri voi elää psykopaatin pauloissa vuosikymmeniä, jos hän ei saa tukea ongelman tunnistamiseen.

Asiantuntijat arvioivat vaikeasti luonnehäiriöisiä olevan 1–3 prosenttia väestöstä, lievästi luonnehäiriöisiä enemmän.

Haren kirjassa esitellään psykopaatteja sarjamurhaaja Ted Bundysta lastentappaja Diane Downsiin.

”Suurempaa hankaluutta useammille ihmisille ai­heuttavat ”lievät” tapaukset. He rikkovat harvoin lakia ja joutuvat oikeuteen. Uskallan ennustaa, että luonnehäiriöisten määrä kasvaa paljon, koska yhteiskunnan ihanteet ovat narsistisia – kunhan ei jouduta itse kokemaan sen seurauksia”, sanoo luonnehäiriöasiantuntija Raimo Mäkelä.

Miten päästä irti psykopaatin valtapiiristä?

Uhrin pitää sisäistää ensimmäiseksi, ettei psykopaatin persoonallisuus muutu. Uhri voi muuttaa vain omaa käytöstään ja pyrkiä pois psykopaatin elämästä. Lohduttaa voi myös ajatus, että samalla psykopaatilla on useimmiten monia uhreja. Taustoja tutkimalla saatat löytää kohtalotovereita.

Tieto on valtaa. Mitä enemmän tiedät luonnehäiriöistä, sen helpompi ne on tunnistaa ja sitä kautta ymmärtää myös omaa uhrikäyttäytymistään. Myös jämäkkien sääntöjen luominen auttaa pysymään poissa psykopaatin kuvioista. Pehmoilu on turhaa.

Uhreja leimaa usein yksinäisyys ja heikko itsetuntemus. Psykopaatilla on lähes yliluonnollinen kyky vainuta uhrinsa heikot kohdat, joita hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen päämääränsä saavuttaakseen. He ”saalistavat” tilanteissa, joissa potentiaaliset uhrit ovat vailla seuraa: kontaktipalstoilla, sinkkuilloissa, risteilyillä…

Lyhyesti ilmaistuna: jos joku on liian hyvää ollakseen totta, ei hän olekaan.

Lukijat

“Ex-mieheni oli psykopaatti. Epäilin sitä jonkin aikaa ja saatuani käteeni psykologian opuksen, se kuvaili silloista miestäni täydellisesti. Tulos oli “helpottava shokki” ja sillä hetkellä tajusin monta muutakin asiaa. Lupasin katsoa, että yksikään nainen ei sen miehen nyrkistä tule koskaan enää saamaan ja olen pitänyt lupaukseni.”
Nainen, 28

“Minusta tuntuu että olen psykopaatti tai ainakin tunnevammainen. Minua ei vähääkään liikauta jos kuulen jonkun, läheisenkin, kuolemasta tai onnettomuudesta. Täytyy oikein näytellä myötätuntoista. Lisäksi olen täydellisen itsekeskei-nen ja teen MITÄ vain saadakseni tahtoni läpi. Osaan myös valehdella ammattimaisesti ja tulkita muiden ihmisten käyttäytymistä.”
Mies, 35

”Voisin tappaa vaikka omat lapseni jos tulisi syy siihen. Ainoa syy miksi olen vapaalla jalalla on se, etten ole koskaan saanut kipinää mistään tehdä mitään radikaalimpaa. Uteliaisuuttani voisin tappaa jonkun ohimennen.”
Mies, 34

“Elämä tuntuu siltä kuin sitä seuraisi ulkopuolelta. Ympärillä muut reagoivat tunteillansa ja minä näen sen kaiken läpi. Kun oppii tulkitsemaan ja vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, on ihmisten johdattami-nen lapsellisen helppoa. Olen ollut kerta toisensa jälkeen kavereideni tukeva olkapää. Vuodatusta kuunnellessa tunnen lähinnä halveksuntaa. Saan silti aina muut paremmalle tuu­lelle. Pidän välillä kave­reitani henkilökohtaisina leluinani. Tunnustelen esille jonkin herkän koh-dan ja painan. Reaktio seuraa aina.”
Mies

“Seurustelin psykopaatin kanssa. Alussa hän oli energinen, hurmaava, innokas. Myöhemmin äkkipikainen ja agressiivinen, ja sairaalloinen valehtelija. Hän heitti minut ulos kun siltä tuntui, sitten hän aneli takaisin ja samalla kiristi minua ja uhkasi kavereitani väkivallalla. Ulospäin hän esitti hurmaavaa ja lujaa ihmistä, antoi muiden ymmärtää hänen olevan menestynyt. Totuus oli kuitenkin toinen. Pääsin hänestä eroon kun uhkasin lähestymiskiellolla.”
Nainen

“Elin neljä vuotta avo­liitossa miehen kanssa, joka varasti (minulta), petti ja valehteli jatku­vasti. Kiinni jäädessään hän syytteli ja soimasi minua tai valehteli”
Nainen

Kysymys: Luulosairas

Epäilen, että pomoni on persoonallisuushäiriöinen.Mitä on tehtävissä?

”Ensiksi kannattaa keskustella kahden kesken asiantuntijan kanssa, jotta voisi itse tiedostaa asian mahdollisimman kirkkaasti ja myös löytää oikean sisäisen asenteen. Se on ehkä tässä tärkeintä. Hankalaa on, että edes kaikki ammattiauttajat eivät tunne ilmiötä, vaikka ovat oppikirjoista tutustuneet asiaan. Asiaa ei varsinkaan tunneta uhrin kannalta, vaikka uhreja voidaan auttaa vähälläkin. Luonnehäiriöisen muuttaminen on taas käytännössä mahdotonta.”

Raimo Mäkelä, Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja, luonnehäiriöasiantuntija

TJEU = Tsekkaa jos et usko

Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko
Moderni klassikko, aikanaan valtava kohua herättänyt teos, jonka kustantamisen mm. Otava hylkäsi 90-luvun alussa. Kirjassa eksklusiivista elämää viettävä pankkiiri tekee silmittömiä murhia, joita kuvaillaan vastenmielisen tarkasti.

Tuomas Vimma: Helsinki 12
Ellisin tuotantoa ilmeisen vahvana esikuvanaan pitänyt Vimma kuvailee IT-huumaa valehtelevan, ryyppäävän ja väkivaltaa tarvittaessa käyttävän ”Punavuoren Psykon” ja hänen yhtä viehättävien ystäviensä kautta.

Raimo Mäkelä: Naamiona Terve Mieli
Yksi harvoista suomalaisista opuksista, jotka käsittelevät narsistisia persoonallisuushäiriöitä. Teosta on myyty jo 16 000 kappaletta. Tilattavissa netistä, www.sro.fi Vertaistukea ja paljon tietoa aiheesta osoitteessa www.narsistienuhrientuki.info

Suosittelemme