”Jos työkaverit eivät suhtautuisi muhun niin negatiivisesti, tekisin töitä paremmin ja etenisin uralla.”
”Ei se mies kuitenkaan kiinnostu musta, mulla on niin huono tuuri rakkauselämässä.”
”En mä pysty lopettamaan tupakointia. Mun vanhemmatkin tupakoi, mä olen altistunut lapsesta asti.”
Jotkut tuntevat olevansa uhreja, vaikkei heille olisi tapahtunut mitään traagista. Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten, elämän tai olosuhteiden uhreja. Vastuu omasta elämästä sysätään muille ihmisille tai yhteiskunnalle.
Psykologi Juhani Laakson mukaan uhriutuja rakentelee tarinoita, joissa hän asettuu ihmisten, menneisyyden tai geenien uhriksi. Uhrikertomukset alkavat ohjata hänen toimintaansa. Uhriutuja kehittää haitallisia tunteita, kuten katkeruus, masennus, kateus ja viha. Hän luopuu vastuusta ja alistuu ”kohtaloon”. Mieli myrkyttyy. Takautuvat ikävät muistot moninkertaistavat aiemmin tapahtuneen.
”Jos uskomme olevamme kaikessa kaltoin kohdeltuja uhreja, keräämme vain havaintoja ja todisteita, jotka vahvistavat tätä näkemystämme. Sivuutamme havainnot, jotka kertovat omasta vahvuudestamme”, Laakso sanoo.
Laakson mielestä ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on itsen ulkopuolella.
Psykologi Riitta Hoikkala-Holmin mukaan uhrirooli on yksi selviytymisstrategia tai sopeutumiskeino, jonka ihminen on voinut oppia jo pienenä. Oppimamme tavat siirtyvät usein aikuisuuteen.
Jos lapsen tarpeet ohitetaan ja uhrataan jatkuvasti vanhempien kiireelle ja suorittamiselle, hänestä voi kasvaa omista tunteista vieraantunut suorittaja tai passivoitunut, välinpitämätön alisuoriutuja, väittää puolestaan psykologi Kati Raikamo.
”Jos ihminen on tyytymätön elämäänsä, hän voi pysähtyä tutkimaan sitä”, neuvoo Hoikkala-Holm.
”Mitä minä haluan ja millä keinoilla olen yrittänyt sitä saada? Mitä kaikkea tämä uhrius on palvellut ja pyrkii palvelemaan elämässäni?”
Hoikkala-Holmin mukaan ihmisen on vaikea muuttua, jos hän ei tiedosta ongelmiaan.
Myös oikean rikoksen uhriksi joutuneiden psyykkinen avuttomuuden tila, uhriutuminen, pahentaa ongelmia ja selviytymistä jatkossa. Uhriutuminen johtaa tutkimusten mukaan uusiin hyväksikäyttö- ja väkivaltatilanteisiin.
Monet psykologit pitävät uhrimentaliteettia aikamme ilmiönä. Avuttomuuden tunnetta ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä. Psykologit tarjoavat lääkkeeksi mentaaliharjoituksia. Juhani Laakson mukaan mieli voi oikein käytettynä ohjata tunteita ja kehon reaktioita.
Voimme ratkaista ongelmia tai kuvitella itsellemme uusia ongelmia murehtimalla ja katkeroitumalla. Uhriutuja puolestaan löytää aina jonkun tai jotakin, mihin vertaamalla hän tuntee itsensä huono-osaiseksi.
”Ihminen luo mielikuviensa, ajattelunsa ja päätelmiensä avulla todellisuuden, joka hermoverkkojen ja kemiallisten viestinviejäaineiden kautta leviää kaikkialle omaan kehoon. Tämä sisältäpäin tuleva kuormitus saa sekä kehon että mielen pois tasapainostaan”, Laakso varoittaa.
”On erittäin tärkeä elementti ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kokeeko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä vai tunteeko olevansa pahan olonsa, menneisyyden tai muiden käytöksen uhri”, valottaa psykologi Kati Raikamo.
”Ihminen ei usein itse tiedosta omaa uhripositiotaan. Tähän pyritään kognitiivisessa terapiassa heti puuttumaan ja tekemään se tietoiseksi ihmiselle.”
Lähteet: Juhani Laakso: Mielen taito. Kirjapaja 2009. Kotus.fi. Kommentti.fi.
Pieni uhritesti
Testaa, onko sinussa taipumusta uhriutumiseen.
- Koen usein, etten pysty vaikuttamaan asioihin ja tilanteeseen.
- Muut ovat syypäitä.
- Muut ovat minulle ilkeitä.
- Jumiudun, vatvon ja märehdin.
- ”Aina mulle käy näin” -ajattelu.
Esimerkit Kati Raikamo
