Poliisit nousevat barrikadeille

Välillä on pakko päästä purnaamaan sisäisen turvallisuuden nimissä.

Mummo-vainaan suusta kuultu mihin tämä maailma on menossa? -klassikkokysymys ponnahtaa mieleen, kun kuulee, että poliisit ovat järjestämässä mielenilmausta 19. marraskuuta Helsingissä. Poliisit nousevat barrikadeille sisäisen turvallisuuden puolesta järjestettävällä marssilla, johon odotetaan jopa tuhatta osallistujaa.

Poliisi on näyttäytynyt viime viikonloppuina Helsingin kaupungilla työtehtävissä tehostetun partiointinsa takia. Lisäjoukkoja on kaivattu nuorisoväkivaltauutisoinnin jälkimainingeissa.

Virallisesti tarkoitus on ollut puuttua “julkijuopotteluun, alaikäisten alkoholinkäyttöön ja päihtyneiden örveltämiseen”. Pikkujoulukaudeksi aiempina vuosina osunutta partiontia on aikaistettu ihan syystä, sillä kaduilla on ollut liikkeellä myös tarkkaan vartiointiin päätyneet kansallisen vastarintaliikkeen katupartiot ja niitä vastassa olevat anarkistit. Joukkotappelut harvemmin lisäävät turvallisuudentunnetta, vaikka molemmilla laidoilla näin tunnutaan ajattelevankin.

Poliisi on ilmoittanut, että resurssit riittävät sekä nuorisoväkivallan että siitä bensaa omiin aggression liekkeihinsä saavien katupartioiden hoitamiseen.

“Tämä ei ole mistään pois, vaan harkittu lisäsatsaus”, sanoo komisario Jere Roimu Hesarissa Helsingissä järjestetystä lisäpartioinnista.

Samaan aikaan, kun kädet ovat täynnä töitä ja pitäisi näyttää ulospäin vahvalta, suunnitellaan omaa mielenilmausta. “Harkittuja lisäsatsauksia” tuskin tehdään mielellään, jos pitäisi saada kipeästi lisää resursseja sisäiseen turvallisuuteen ja poliisien omaan työ- ja oikeusturvaan.

Poliisin työn ytimessä näyttäisi olevan vaikea paradoksi: miten näyttää samaan aikaan ulospäin vahvalta, kun tarvitsee apua? Nuorisoväkivaltauutisoinnista tiedottaminen on esimerkki siitä herkästä veteenpiirretystä viivasta, jota poliisi joutuu astelemaan. Aidosti vaarallisista ilmiöistä on hyvä tiedottaa, mutta tilanteesta voi tulla poliisien kannalta vielä vaikeampi, jos esimerkiksi jotkut päättävät tiedotuksen pohjalta tarttua oman käden oikeuteen.

Toisaalta keskustelu katuväkivallasta tai vaikkapa vartijoiden ja lipuntarkastajien ajautumisesta nujakoihin antaa poliiseille erinomaisia argumentteja omien määrärahojensa kasvattamiseen.

Kukahan poliisien mielenosoituksessa pitää järjestystä? “Patriootit” vai “Anarko-Markot”? Ja muistakaa sitten kytät, ettei oteta varrellisia lippuja mukaan, ne voidaan tulkita astaloiksi.

Suosittelemme