Ystävä. 20-vuotias mies. Kärsi jo aiemmin psyykkisistä ongelmista. Osasin odottaa.
Ystävä. 17-vuotias nainen. Yritti itsemurhaa kolme kertaa. Kärsi jo aiemmin psyykkisistä ongelmista. Osasin odottaa.
Ystävä. 26-vuotias mies, sitäkin osasin odottaa. Kun kaksi ystävää oli jättänyt hänet ja yksi yritti, Pirita Tiusanen kysyi miksi.
Kello on kaksi yöllä vuonna 1998. Puhelin herättää. Toisessa päässä on itkuinen ystävä, jolle poikaystävä on juuri soittanut humalassa.
“Meillä oli ollut ongelmia ja hän pyysi uutta mahdollisuutta. Hän maalasi ruusuisia kuvia tulevaisuudesta, pyysi anteeksi ja kertoi rakastavansa minua”, muistelee Maija 12 vuotta myöhemmin.
Seuraavana päivänä oli kuitenkin liian myöhäistä uusille mahdollisuuksille. Kämppäkaveri oli löytänyt poikaystävän makuuhuoneesta tajuttomana lääkkeiden jäljiltä. Täysin yllättäen. Illalla kämpässä oli vielä ollut hyvä, letkeä tunnelma. Oli vitsailtu ja kuunneltu musiikkia.
Nyt toinen oli teho-osastolla kriittisessä tilassa.
Klassikko
Poikaystävän tarina on monelle tuttu.
Suomessa kuoli 49 070 ihmistä vuonna 2006. Heistä 1062 teki itsemurhan.
Se on Suomessa neljänneksi yleisin kuolinsyy. Keikumme maailman itsemurhatilastojen kärkipäässä Itä-Euroopan jälkeen, eikä syytä siihen tiedetä.
Jotain valoa kuitenkin tunnelin päässä: itsemurhat ovat vähentyneet 1990-luvun alusta, jolloin itsensä surmasi vuosittain 500 ihmistä enemmän. Suurin osa itsemurhan tekijöistä on 14–30-vuotiaita. Lasten itsemurhia tapahtuu vain harvoin.
Itsemurhat yleistyvät murrosiässä itsenäistymisen kynnyksellä. Myös mielenterveysongelmat ilmenevät yleensä vasta murrosiässä.
60 prosenttia itsemurhan tehneistä kärsii masennuksesta ja se on suurin itsemurhaa lisäävä riskitekijä. Esimerkiksi geenit ja tytöillä hormonitoiminnan muuttuminen lisäävät masennuksen riskiä.
Muita itsemurhaan vaikuttavia asioita ovat päihteet ja kasautuneet ongelmat esimerkiksi rakkauselämässä. Vaaran merkkejä voivat olla epäsosiaalinen käytös ja vetäytyminen.
Varsinkin nuorten miesten itsemurhat tehdään usein päihtyneenä, kun itsekontrolli on alhaisempi. Pojat kuolevat useimmin ensimmäisellä yrityksellä, koska käyttävät väkivaltaisempia menetelmiä kuin tytöt. 80 prosenttia itsemurhan tehneistä on miehiä.
Myös ulkoiset vaikutteet, kuten tekotavoista lukeminen tai idolin kuolema, voivat laukaista itsemurhayrityksen. Esimerkiksi Britanniassa Dianan kuolema lisäsi nuorten naisten itsemurhia.
R.I.P.
Seuraavana päivänä selviää, että poikaystävällä ei ole mahdollisuuksia selvitä.
“Poikaystäväni oli jättänyt kirjeen, jossa hän kertoi tekevänsä itsemurhan”, sanoo Maija. Kirje oli hyvin sekava, eikä syytä tekoon kerrottu.
Joka kolmas itsemurhan tehneistä jättää kirjeen. Yleisimmin ne sisältävät anteeksipyynnön ja viimeisiä toiveita.
“Odotimme sairaalassa, että poikaystäväni irrotettaisiin koneista. Olin ahdistunut, stressaantunut ja jännittynyt. En pystynyt olemaan paikallani.”
Läheisen ihmisen kuolemaa odottaessa, tuskan alla, kutistuu pieneksi ja mieli on tyhjä. Kuolinhetkellä Maijan silmistä heijastui kauhu.
“Kun hän oli kuollut, tunne muuttui suruksi. Menin ulos heti sen jälkeen. Ulkona kuulin vauvan parkaisun. Se tuntui ironiselta.”
Maija kävi jättämässä poikaystävälleen hyvästit, kun hänet oli siirretty rauhalliseen tilaan.
“Hän näytti pikkupojalta ja pelottavalta. Hetken epäröinnin jälkeen annoin suudelman otsalle. Sain staattisen sähköiskun. Jälkeenpäin nauroin, että se oli hänen viimeinen terveisensä.”
Hautajaiset olivat kolmen viikon päästä.
“Pelkäsin romahtavani ennen hautajaisia. Elin kahvilla, tupakalla ja suklaalla. Psyykkinen kipu oli niin kova, että se tuntui puristavana tunteena rinnassa. Hain lääkäriltä unilääkkeitä, rauhoittavia ja masennuslääkkeitä”, sanoo Maija ja jatkaa:
“Hautajaiset olivat kaunis pieni tilaisuus. Luulin että olisin siellä ymmärtänyt, että poikaystäväni oli kuollut, mutta ei. Seuraavana päivänä aika tuntui pysähtyneen. Mietin, että pystyykö kukaan mies koskaan menemään hänen ohitseen.”
Jotta selviää läheisen itsemurhasta, on opittava käsittelemään menetystä. Anteeksianto on myös tärkeää. Suru tulee neljänä vaiheena: shokki-, reaktio- ja työstämisvaihe, sekä uuden alku. Itsemurhan tehneen omaisen oma itsemurhariski kasvaa huomattavasti, joten on hyvä jos on joku, jolle puhua asiasta uudelleen ja uudelleen.
Ensimmäinen yritys
”Poikaystäväni kuolema laukaisi ahdistuksen syvempänä. Itsetuhoiset ajatukset alkoivat heti hautajaisten jälkeen”, Maija kertoo.
Maijan ensimmäiset psyykkiset ongelmat alkoivat jo 12-vuotiaana.
“Oman identiteetin etsiminen ahdisti minua erityisen paljon. Itsetuhoinen käyttäytyminen alkoi 14-vuotiaana. Otin riskejä, käytin alkoholia ja lääkkeitä samanaikaisesti. Ajattelin itsemurhaa.”
Syytä ei varsinaisesti selvinnyt. Kotiolot olivat kunnossa. Diagnoosiksi tuli ahdistus ja masennus. Maija kävi nuorisopsykiatrilla kaksi vuotta ja se helpotti tilannetta.
Nyt poikaystävän kuoltua itsetuhoajatukset olivat erilaisia, voimakkaampia.
“Tunsin itseni arvottomaksi, enkä kokenut että minulla olisi syytä elää”, kertoo Maija.
Viikon päästä hautajaisista hän yritti, rohkaisuryyppyjä otettuaan, itsemurhaa.
“Minulla oli niin paha olla, että halusin vain tunteesta eroon. Millään ei ollut väliä. Se oli paniikkireaktio.”
Tai tapa hakea apua. Kun Maija otti cocktailin lääkkeitä, hänen ystävänsä oli läsnä. Ystävä myös soitti ambulanssin.
“En usko, että hän halusi kuolla”, ystävä miettii myöhemmin.
Maija kertoo pelänneensä seuraavana päivänä itseään.
Itsemurhaa yritetään usein, koska olo on niin kauhea että siitä halutaan vain eroon. Eniten yrityksiä tekevät 20–25-vuotiaat tytöt. Vakavia itsetuhoisia ajatuksia on joka kymmenennellä. Naiset ovat taipuvaisempia impulsiivi-itsemurhiin, kun miehet taas tekevät niitä enemmän suunnitellusti.
Nuorilla itsemurhan yritys on usein avunpyyntö ja vain harvat selviytymiset ovat epäonnistuneita itsemurhia. Aivan pystymetsästä itsemurha tulee läheisille harvoin, useimmat kun puhuvat toiveistaan jo ennen tekoa.
“Ensimmäinen asia mitä voi tehdä, jos joku puhuu itsemurhasta, on puhua. Usein kuolemantoiveet liittyvät ajankohtaisten vaikeuksien kasautumiseen. Puhuminen ajatuksista ja yhdessä ongelmien ratkominen voi auttaa jo paljon”, sanoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mauri Marttunen.
Jos tilanne tuntuu ylipääsemättömältä, pitää hakea ammattiapua, vaikka päivystävältä psykiatrilta. Vaikeimmissa tilanteissa voidaan harkita omasta tahdosta riippumatonta hoitoa. Tutkimukseen lähettämisestä tekee päätöksen lääkäri.
Toinen otto
Kuukauden päästä Maija juhli 18-vuotispäiviään. Hänet oli kotiutettu sairaalahoidosta kolme viikkoa aiemmin. Palattuaan juhlista hän yritti humalassa itsemurhaa uudelleen. Myöhemmin ystävät kertoivat, että olivat uumoilleet asiaa.
“Olin itkenyt koko illan poikaystävääni ja palattuani kotiin halusin kuolla. Olin kylmänrauhallinen.”
Aamu tulee kuitenkin verenhukasta huolimatta ja Maija tulee toisiin ajatuksiin. Hän hakeutuu hoitoon. Maija suljetaan psykiatriselle osastolle kymmeneksi päiväksi.
“Tunsin itseni suljetulla normaaliksi, koska muut potilaat olivat enemmän sekaisin kuin minä”, naurahtaa Maija ja jatkaa:
“Palasin osastolle muutaman viikon päästä, kun yritin itsemurhaa lääkkeillä vielä kerran. Tunsin taas oloni äärettömän väsyneeksi, sairaaksi ja huonoksi. En ajatellut että minulla olisi oikeutta elää tai että minusta olisi kenellekään iloa. Mutta silloinkin hain itse apua.”
Vuoden päästä näistä tapahtumista Maija lopettaa psyykelääkityksen.
“Minulla oli uusi poikaystävä ja opiskelupaikka. Itsetuhoisia ajatuksia tuli myöhemminkin, mutta pystyin käsittelemään niitä. Itsemurha on maailman itsekkäin teko, mutta siinä tilanteessa ihminen vihaa itseään, koska tietää tuottavansa pahaa oloa myös muille.”
Nyt hänellä on akateeminen loppututkinto, rakastava aviomies ja lapsi.
“Nykyisin minulla menee helvetin hyvin ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Kamppailin ahdistuksen kanssa vuosia ja vasta muutama vuosi sitten koin itseni täysin vapaaksi. Otin menneisyyden haltuun, pystyin käsittelemään tunteeni ja opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.”
Lähteet: Tilastokeskus, WHO:n raportti maailman itsemurhista, Itsemurhan tehneiden läheiset Ry, Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mauri Marttunen, Traumaterapiakeskus ja Suomen mielenterveysseura.
APUA!
- Oma terveyskeskus tai kouluterveydenhoitaja.
- Opiskelijoilla Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, YTHS.
- Mannerheimin lastensuojeluliiton auttava puhelin 0800 120 400 tai www.mll.fi/nuortennetti.
- Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566 tai www.tukinet.net.
- www.itsemurhantehneidenlaheiset.net
Hurmaava joukkoitsemurha
Japanissa tehdään eniten itsemurhia. Huhtikuu on pahin kuukausi noin 103:lla itsemurhalla päivittäin, ja viikonpäivistä maanantai on toivottomin. Maassa lisääntynyt ilmiö on myös joukkoitsemurhat, joita suunnitellaan internetissä. Tuhannet nuoret eivät poistu koskaan huoneestaan. Netti on heille ainoa tapa olla yhteydessä toisiinsa. Syrjäytyneille nuorille on jopa oma terminsä japaniksi, hikikomori. Vuosien 2003 ja 2005 välillä 180 ihmistä kuoli joukkoitsemurhissa, joita järjestettiin yli 60. Tekijät eivät kaikissa tapauksissa tunteneet toisiaan ennestään. Lähde: BBC, Abc News ja Japan Mental Health.
Viisi väittämää itsemurhasta
Itsemurha ei ole ratkaisu.
“Oikein. Se on epätoivoinen teko.”
Vain heikot tekevät itsemurhan.
“Väärin. Ongelmien kasaantuminen ja riskitekijöiden lisääntyminen ajavat usein tekoon.”
Jos puhuu itsemurhasta, ei tee sitä.
“Väärin. Valtaosa tehneistä on ilmaissut aikeensa läheisille ihmisille.”
Itsemurhia tehdään enemmän juhlapyhinä.
“Väärin. Juhlapyhinä ei ole erityistä piikkiä itsemurhissa.”
Kaikki itsemurhan tehneet kärsivät mielenterveysongelmista.
“Väärin. Mutta 80-90 prosenttia kyllä. Itsemurhaa ei voi kuitenkaan selittää pelkästään mielenterveysongelmilla, vaan se on monien tekijöiden yhteenlaskettu summa.”
Vastaukset: Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mauri Marttunen ja WHO.
