Perjantaisin he tulevat yliopistolta, käyvät kuntosalilla – ja valmistautuvat sitten illan bileisiin amfetamiini-ekstaasicocktaililla. He ovat huumeiden viihdekäyttäjiä, viikonloppunarkkareita, jotka vetävät lähes kaikkea, mistä sinua varoitettiin. Ja luulevat tietävänsä, mitä tekevät.
Kun Suomessa alettiin puhua huumausaineiden viihdekäytöstä muutama vuosi sitten, asiasta nousi mekkala. Termi kuulosti liian houkuttelevalta.
“Huumeiden viihdekäytöstä puhuminen on kevytmielistä”, julisti Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa otsikossa.
OK, ehkä näin. Mutta viihdekäytöstä vaikeneminen on umpimielistä. Ilmiö on todellinen, eikä keskustelu etene, jos kaikki huumeiden käyttäjät ja käyttötavat niputetaan yhteen.
Siksi me olemme nyt kevytmielisiä: Tässä tulevat viihdekäyttäjät. Ahkerat opiskelijat ja tunnolliset työntekijät, joista monille hyvä kotikasvatus merkitsee muutakin kuin hamppukasvin runsasta kukintoa.
Kulttuuri määrittelee rajat
Kokeilu, ongelmakäyttö ja viihdekäyttö. Tällaisiin kategorioihin jaottelee tutkija Mikko Salasuo viime vuonna julkaistussa väitöskirjassaan suomalaisen huumeiden käytön. Yhä suositummaksi tulleella viihdekäytöllä hän tarkoittaa vapaa-ajalla tapahtuvaa hallittua käyttöä, jonka seuraukset käyttäjä kokee pääosin myönteisiksi.
“Perinteiseen humalahakuiseen päihdekulttuuriin verrattuna muutos on merkittävä; alkoholin käytön rinnalle on kehittynyt täysin uudenlaisia tapoja juhlia”, Salasuo sanoo.
Suomessa arvioidaan olevan 10-15 000 ongelmakäyttäjää, ja noin 50 000 viihdekäyttäjää.
Yleisin viihdekäytön muoto on klubeilla juhliminen, johon käytetään lähinnä amfetamiinin ja ekstaasin kaltaisia piristeitä. Toinen päämuoto on rauhallisemmassa ympäristössä tapahtuva tajunnanlaajennus, jossa päihteinä ovat psykedeelisemmät LSD, sienet tai kannabis.
Huumeita nautitaan yleensä tutussa kaveriporukassa. Suomalainen erityispiirre on, että aineet otetaan usein kotona ennen ulos lähtöä, jotta niitä ei tarvitse kuljettaa mukana julkisella paikalla.
“Olen käyttänyt huumeita noin kolme vuotta ehkä pari kertaa kuukaudessa. Aloitin ekstaasilla, myöhemmin olen käyttänyt myös kannabista ja gammaa. Olen kokeillut joskus amfetamiiniakin, mutta siitä tuli aina niin huono fiilis jälkeenpäin, että se ei sovi minulle”, sanoo helsinkiläinen Juha, 24.
“Myös essoista voi tulla laskufiilis, mutta ne sopivat kuitenkin minulle paremmin. Pelkän alkoholin juominen ei enää kiinnosta”, Juha jatkaa.
Salasuon mukaan noin puolet huumekokeiluista jää yhteen kertaan. Pieni osa kokeilijoista jatkaa satunnaiskäyttäjiksi tai vakiintuneiksi käyttäjiksi. Huumeiden käyttö voi liittyä paitsi nuoriso- ja juhlimiskulttuuriin, myös laajempaan syrjäytymiseen, jolloin kyse on ongelmakäytöstä.
“Vaikka huumeiden viihdekäyttäjät ovat usein suhteellisen hyvin toimeentulevia opiskelijoita tai töissä käyviä nuoria tai nuoria aikuisia, yhtä kaikki he saattavat kokea olevansa irrallaan ympäröivästä valtakulttuurista”, Salasuo kirjoittaa.
Viihdekäyttäjillä onkin vahva oma kulttuuri, joka käsittää myös erilaisia rituaaleja ja normeja käytön hallintaan. Ne määrittelevät viihde- ja ongelmakäytön rajan, jota ei saa ylittää.
Huumeiden käyttö on esimerkiksi hyväksyttävää vain sopivissa tilanteissa, kuten juhlissa tai tietyssä seurassa. Käytön tulee sijoittua vapaa-ajalle sekä viikonlopuille. Käyttäjän täytyy säilyttää päihtyneenäkin itsekontrolli, ja parasta on, ettei päihtymys näy ulospäin. Huumeet saavat olla vain yksi osa elämää ja juhlimista, eikä niiden merkitys saa ylikorostua.
”Yritän kontrolloida käyttöäni myös sillä, etten osta kovin paljon essoja kerralla. On oikeastaan hyvä, jos niitä ei aina saa. Sillä tavalla ei tule käytettyä liikaa”, Juha miettii. Hän ostaa aineita parilta kaveriltaan, varsinaisia diilereitä hän ei tunne eikä ole halunnut tutustuakaan.
Hallitun käytön harha
Entä toimiiko kontrolli todella, voiko huumeiden käyttö olla hallittua?
“On ihmisiä, jotka eivät jää koukkuun, vaikka kokeilu jatkuisi pidempäänkin. Syitä tähän ei tunneta täysin. Sen sijaan ’hallittu’ käyttö on sinänsä jo harhaa, koska trippiä tai pilveä, sen aikaisia aistimuksia ja kokemuksia ei voi ennustaa sen enempää kuin eri aineiden pitkäaikaisia vaikutuksiakaan eri yksilöissä”, sanoo Irti Huumeista ry:n Antti Kauranne.
“Puhumme aineista, jotka tutkimusten mukaan aiheuttavat vakavan vaaran ja suoranaista haittaa ihmisen psyykelle ja fysiikalle. Termi viihdekäyttö antaa ymmärtää, että käyttäminen olisi ja pysyisi käyttäjän hallinnassa, mikä valitettavan usein ei pidä paikkaansa – ainakaan jatkuvasti”, Kauranne jatkaa.
Youth Against Drugs ry:n toiminnanohjaaja Hanna Multanen on samoilla linjoilla. “YADissa tunnetaan ja tunnustetaan viihdekäyttöilmiö, mutta ei hyväksytä termin sille antamaa harmittoman käytön leimaa”, hän sanoo.
Ihmisten päihderiippuvuus ja eri kemikaalien sietokyky on erilainen. Kauranteen mukaan riippuvuuden kehittymiseen vaikuttavat geeniperimä, perheolot, sosiaalinen tausta, oma henkilöhistoria ja monet muut syyt. Myös riippuvuuden voimakkuus ja haittavaikutusten ilmeneminen mielessä ja kehossa ovat yksilöllisiä.
Huumausainesairauksien ja huumekuolemien määrä on Suomessa kääntynyt laskuun. Sen sijaan huumekokeilut ja ongelmakäyttäjien määrä ovat yhä kasvussa, kertoo ylikomisario Arto Hankilanoja sisäministeriön poliisiosastolta.
“Huumausaineiden ongelmakäyttäjät ovat Suomessa verraten nuoria, lähes puolet on alle 25-vuotiaita. Huumeiden käyttäjien osuus kaikista maan päihdepalveluissa asioineista on noussut jatkuvasti.”
Ensimmäinen huumeaalto
Maailman suosituin laiton huume on kannabis. Suomen 15–34-vuotiaista nuorista aikuisista seitsemän prosenttia on käyttänyt sitä viimeisen vuoden aikana. Euroopan tasolla käyttömme on vähäistä: esimerkiksi Ranskassa 17–19-vuotiaista pojista lähes kymmenesosa käyttää kannabista päivittäin.
Kannabis rantautui Suomeen 1960-luvulla. Mikko Salasuo on tarkastellut väitöskirjassaan tästä seurannutta ensimmäistä huumeaaltoa.
“Kannabista käytettiin 1970-lukua lähestyttäessä nuorten keskuudessa ensisijaisesti päihtymistarkoituksessa ja sosiaalisen kanssakäymisen muotona, jolloin ideologia ja psykedelia jäivät taka-alalle. Niiden merkitys oli suuri tietyissä käyttäjäryhmissä, mutta nuoret koululaiset ja myöhemmin mukaan tulleet opiskelijat eivät pyrkineet käytöllä muuhun kuin yksinkertaisesti aineen aiheuttaman päihtymyksen tavoitteluun”, Salasuo toteaa.
Yksi tuon ajan kokeilunhaluisista koululaisista valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi vuonna 2005. Jussi Pajunen oli vasta 16-vuotias ja päässyt juuri kesälomalle Kulosaaren yhteiskoulun kuudennelta luokalta, kun hän osti 60 markalla hasista keväällä 1971. Huumepoliisi nappasi Pajusen verekseltään. Seuraus: sakkoa 20 markkaa.
Saman vuoden joulukuussa Pajunen jäi kiinni toisen kerran.
Huumausaineiden valmistus ja kauppa kiellettiin maailmanlaajuisesti vuonna 1961 YK:n yleissopimuksella. Vuonna 1966 myös niiden käyttö kiellettiin Suomessa asetuksella.
Uusi juhlimiskulttuuri
Ensimmäinen huumeaalto taittui Suomessa melko nopeasti. Nuorisokulttuuri kaupallistui, radikaali hippiaate heikkeni ja kannabis menetti merkityksensä nuorison vastakulttuurin symbolina. Samaan aikaan alkoholilainsäädäntö väljeni.
1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla huumeiden kokeilu ja käyttö pysyi vähäisenä. Viranomaiset ja lehdistö loivat kuvaa huumeista kaiken pahan alkuna ja juurena. Huumevalistus perustui pitkälti pelotteluun.
Toinen huumeaalto tuli Suomeen 1990-luvun alussa tekno- ja ravekulttuurin myötä. Se levisi ensin opiskelijakaupunkeihin. Nyt Mikko Salasuo arvelee viihdekäytön yleistyneen jo niin paljon, että ei voida enää edes puhua huumeaallosta, paremminkin pysyvästä vedenpinnan noususta.
“Kun huumeiden käyttö leviää ’tavallisten’ nuorten keskuuteen, se lähentää valtakulttuuria ja huumeidenkäyttökulttuureja, vaikka enemmistö on tähän asti kokenut huumekulttuurit vieraaksi maailmaksi”, Salasuo arvioi.
Ensimmäisen huumeaallon veturi, kannabis, kuuluu myös uuteen juhlimiskulttuuriin. Jopa niin itsestään selvästi, että sitä ei edes mielletä varsinaiseksi huumeeksi. Viihdekäyttäjien arsenaaliin kuuluu kuitenkin myös joukko uusia päihteitä, tärkeimpänä ekstaasi.
“Jos myös alkoholia käytetään, pyritään välttämään voimakasta päihtymystä, ja esimerkiksi humalahakuista juomista paheksutaan”, Salasuo toteaa. Alkoholin käyttäjät saattavat ottaa esimerkiksi amfetamiinia peittääkseen humalatilaansa.
Vaaroja ei tiedosteta
Mikko Salasuon mukaan monet viihdekäyttäjät pitävät huumeiden käyttöään melko vaarattomana. Toisaalta vaikka riskit tiedostetaan, niiden ei ajatella koskevan itseä vaan muita ja erityisesti ongelmakäyttäjiä.
“Virallisen informaation ja valistuksen tuottama tieto kyseenalaistetaan ja sitä pidetään epäuskottavana propagandana. Epäuskottavuus ja luottamuksen puute perinteistä valistusta kohtaan ovat käyttäjäkulttuureissa perinteisen valistusmallin suurimpia ongelmia”, Salasuo pohtii.
Usein viihdekäyttäjät pitävät esimerkiksi ekstaasia ainutlaatuisena, muista huumausaineista poikkeavana ja vähemmän vaarallisena aineena. Käyttäjämme Juha tosin on siinä mielessä poikkeus, että hän on hieman huolestunut omasta ekstaasin käytöstään.
“Tuntuu että muistini olisi heikentynyt sen jälkeen, kun aloitin essojen käytön. Toisaalta yritän myös vähentää haittoja esimerkiksi syömällä vitamiineja ja elämällä muuten terveellisesti. Pelaan sulkapalloa ja käyn kuntosalilla.”
Kannabista pidetään vieläkin vaarattomampana kuin ekstaasia, ja monet viihdekäyttäjät polttavat pilveä jopa päivittäin. Kannabis ei juuri aiheuta riippuvuutta tai vieroitusoireita, eikä tiettävästi kukaan ole kuollut kannabiksen yliannostukseen. Tutkimustulosten mukaan sen käyttö on kuitenkin yhteydessä skitsofreniaan.
Vuosina 1969–70 yli 50 000 ruotsalaiselta varusmieheltä kysyttiin tietoja heidän huumausaineiden käytöstään. 15 vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa kävi ilmi, että kannabiksen käyttäjät olivat joutuneet kuusi kertaa muita useammin sairaalahoitoon skitsofrenian tai muiden psykoosien vuoksi. Tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö lisäisi skitsofrenian riskiä 30 prosenttia, ja vaara on sitä suurempi, mitä enemmän kannabista käyttää.
Vastaavia tutkimustuloksia on saatu muuallakin. Tutkimuksissa on hieman ongelmallista se, että kannabis aiheuttaa ohimeneviä psykoosityyppisiä oireita, jotka kuitenkin häviävät aineen poistuessa elimistöstä. Täysin varmaa näyttöä kannabiksen ja psykoosien tai skitsofrenian yhteydestä ei vielä ole.
Suuri riski kaikkien huumausaineiden käytössä on se, ettei käyttäjä voi tietää, mitä aine sisältää ja kuinka vahvaa se on.
Viihdekäytöstä piikkihelvettiin
Eetu, 20, aloitti huumausaineiden käytön 15-vuotiaana. Pitkään hän ajatteli olevansa viihdekäyttäjä, mutta vähitellen hän on joutunut myöntämään, että hänellä on huumeongelma.
Pahiten Eetu jäi koukkuun amfetamiiniin. Alkuun käyttöjaksot olivat kaksipäiväisiä, sitten ne venyivät viiteenkin päivään. Suun ja nenän kautta amfetamiinia vetänyt Eetu veti rajan siihen, että neuloihin ei kosketa. Ikinä.
Sitten koskettiin. Eikä Eetu osaa kertoa paljoakaan ajasta, jolloin hän käytti amfetamiinia suonensisäisesti: puolen vuoden jaksolta ei ole juuri muistikuvia.
“Se oli elämäni vaikeinta aikaa”, Eetu sanoo. Pahimmillaan 181-senttinen Eetu painoi 54 kiloa. Hän oli psykoottinen, kuuli ääniä ja pelkäsi liikkua ulkona.
Kierre katkesi vieroitushoidossa.
“Ihmiset ovat tylsistyneitä elämäänsä, he etsivät jännitystä ja vaaroja väärästä paikasta. Päihteillä saa hyvän olon, mutta silti ei tajua, että myös paha olo johtuu niistä. Vähitellen ahdistus kasvaa, tulee masennusta ja paniikkihäiriötä. Tavalliset asiat muuttuvat vaikeiksi”, Eetu sanoo.
“Lopulta huomaa olevansa keskellä ei mitään. Tajuaa, että jos elämäntyyli ei muutu, elämää ei tule olemaan. En usko viihdekäyttöön. Viihdekäyttäjän tie ei pääty onnelliseen kertomukseen nuoruuden sekoiluista, jotka loppuivat kun kasvettiin aikuisiksi.”
Suomen huumepolitiikka on arvonnan tulosta
Huhtikuussa 2005 Berliinin osavaltion senaatti Saksassa päätti laillistaa kannabiksen käytön. Alankomaissa, Belgiassa ja Portugalissa kannabiksen käyttö on jo laillista tai ainakin sitä katsotaan läpi sormien.
Iso-Britannia muutti kannabiksen luokitusta alkuvuonna 2004. Kannabis muutettiin B-luokan huumeesta ja sen johdannaiset A-luokan huumeesta lieväksi C-luokan huumeeksi. Poliisipäälliköiden yhdistys suosittelee, että hallussapidosta tehtäisiin pidätyksiä ainoastaan poikkeustilanteissa.
Suomessa kannabiksen ja muiden huumausaineiden käytön rangaistavuus on arvonnan tulosta. Kun huumausainelakia säädettiin 1970-luvun alussa, kiisteltiin nimittäin siitä, pitäisikö huumeiden käytöstä rangaista. Hallituksen lakiesityksessä käyttöä ei ehdotettu rangaistavaksi. Eduskunnassa tilanne kuitenkin muuttui: äänet menivät äänestyksessä tasan, ja lopulta asia ratkaistiin arvalla. Käyttäjistä tuli rikollisia.
Eduskunnan keskusteluista käy ilmi, että käyttökiellolla haluttiin lähinnä vahvistaa huumausaineiden vastaisia asenteita. Käytännössä huumeriippuvaiset oli tarkoitus jättää rankaisematta ja ohjata hoitoon. Aluksi näin toimittiinkin, mutta vähitellen linja muuttui. Viime vuosina valtaosa tuomioista on annettu käyttäjille.
“Suomen huumepoliittinen linja on lähellä EU:n valtavirtaa. Meillä pelkkään käyttöön syyllistyneiden kontrolli on pohjoismaalaisittain hieman tiukempaa kuin useissa muissa Länsi-Euroopan maissa”, vahvistaa projektikoordinaattori Toivo Hurme sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Poliisille viihdekäyttäjä on rikollinen siinä missä muutkin.
“Poliisin toiminnan kannalta ei ole merkitystä, mitä käsitettä tai nimitystä tietyt piirit huumausaineiden käytöstä käyttävät. Ei käyttötarkoitus sinänsä tai tietynlainen suhtautuminen huumausaineisiin muuta miksikään niitä vaikutuksia, joita huumausaineet aiheuttavat käyttäjälleen ja ympäristölleen. Myöskään lainsäädännön kannalta käyttötarkoitus ei tee huumeiden käytöstä enemmän tai vähemmän moitittavaa”, sanoo ylikomisario Arto Hankilanoja sisäministeriön poliisiosastolta.
Aineen laadusta ja määrästä riippuen kiinni jääneelle rapsahtaa sakko huumausaineen käyttörikoksesta. Pienestä määrästä ei vielä tule rikosrekisteriä, mutta sakkotuomiollakin pääsee suojelupoliisin rekisteriin. Esimerkiksi työpaikkaa hakiessa työnantaja saattaa pyytää poliisilta turvallisuusselvitystä, joka on tällaisen merkinnän vuoksi kielteinen.
Kova linja ei toimi
Kaikki eivät ole tyytyväisiä käyttäjiä piiskaavaan huumepolitiikkaan.
“Nykyisen kaltainen huumevastaisuus on ollut omiaan aikana, jolloin oli syytä uskoa, että huumausaineet on mahdollista kitkeä pois yhteiskunnasta täysin”, sanoo Ville Vettenranta, Humaania Päihdepolitiikkaa -kansalaisjärjestön varapuheenjohtaja.
“Viime vuosikymmenet ovat todistaneet asian olevan toisin. Huumeet ovat ikävä kyllä täällä jäädäkseen, joten perinteinen huumeidenvastaisuus alkaa toimia itseään vastaan ja itse asiassa pahentaa ongelmaa. Olemme itseään ruokkivassa kierteessä. Haluammeko kilpailla Yhdysvaltojen kanssa, joka on panostanut vahvasti huumesotaansa etenemättä siinä lainkaan?” Vettenranta kysyy.
Tosiaan. Yhdysvalloissa tehtiin 1,7 miljoonaa huumepidätystä vuonna 2003, näistä yli 80 prosenttia oli käyttäjiä. Luku on noussut joka vuosi. Silti esimerkiksi kannabista käytetään USA:ssa enemmän kuin Hollannissa, jossa se on sentään laillista. Amerikkalaisista 16–17-vuotiaista 79 prosenttia sanoo, että heidän olisi melko helppoa tai hyvin helppoa hankkia marihuanaa, ja nuorista aikuisista yli puolet on kokeillut sitä.
“Suomessakin lähes kaikissa oppilaitoksissa ja työpaikoilla on henkilöitä, jotka ovat joko kokeilleet kannabista tai käyttävät sitä vapaa-aikanaan. Halutaanko todella syrjäyttää kaikki nämä ihmiset yhteiskunnan ulkopuolelle leimaamalla heidät rikollisiksi ja huumehörhöiksi?” Ville Vettenranta kysyy.
Sosiaali- ja terveysministeriön Toivo Hurme ei lupaile kannabista maitokauppoihin.
”Kannabista ei tulisi laillistaa, mutta kaikkia huumeita koskee se, että pelkkään käyttöön syyllistyneet tulisi ohjata ensisijaisesti päihdehoitoon sosiaali- tai terveyspalveluihin ja käyttää rikosoikeudellisia seuraamuksia hyvin harkitusti”, Hurme sanoo.
Suositun porttiteorian mukaan kannabiksen käyttö johtaa myöhemmin muiden huumausaineiden käyttöön. Porttiteoriaa on kuitenkin kritisoitu paljon. Muun muassa USA:n lääketieteellinen instituutti totesi vuonna 1999, ettei teorian tueksi ole selviä todisteita.
FILE: Yleisimmät huumeet
- Marihuana
Katukauppahinta: 12-15 e/g
Toivottu vaikutus: Puheliaisuus, naureskelu
Ei-toivottu vaikutus: Sisäänpäin kääntyneisyys, kroonisessa käytössä velttous, masentuneisuus, pelkotilat. - Hasis
Katukauppahinta: 10 e/g
Toivottu vaikutus: Puheliaisuus, naureskelu
Ei-toivottu vaikutus: Sisäänpäin kääntyneisyys, kroonisessa käytössä velttous, masentuneisuus, pelkotilat. - Ekstaasi
Katukauppahinta: 10 e/kpl
Toivottu vaikutus: Lisääntynyt fyysinen suorituskyky, itsetunnon kohoaminen.
Ei-toivottu vaikutus: Aggressiivisuus ja masentuneisuus. - Gamma
Katukauppahinta: 1 e/ml
Toivottu vaikutus: Euforia, rentoutuminen.
Ei-toivottu vaikutus: Pahoinvointi, oksentelu, alilämpöisyys, tajuttomuus - LSD
Katukauppahinta: 12-15 e/lappu
Toivottu vaikutus: Aistiharhat, ajan kulun vääristyminen
Ei-toivottu vaikutus: Pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus, vaaratilanteisiin joutuminen - Subutex
Heroiinin korvauslääke
Katukauppahinta: 30 e/tbl
Toivottu vaikutus: Mielihyvä
Ei-toivottu vaikutus: Lamaantuminen - Amfetamiini
Katukauppahinta: 25-30 e/g
Toivottu vaikutus: Euforia, itsevarmuus
Ei-toivottu vaikutus: Aggressiivisuus, vainoharhat, paniikkitilat, harha-aistimukset, kuume, tajuttomuus. - Kokaiini
Katukauppahinta: 120-150 e/g
Toivottu vaikutus: Euforia
Ei-toivottu vaikutus: Pelkotilat, levottomuus, vainoharhat, paranoidinen psykoosi. - Heroiini
Katukauppahinta: 190-200 e/g
Toivottu vaikutus: Kivun lieventyminen, mielihyvä
Ei-toivottu vaikutus: Keskittymiskyvyn heikkeneminen, joskus sekavuus, apatia, ruokahaluttomuus, kutina, oksentelu.
