[BOXSTORY 250]
Tilastoja
- Miehen kimppuun hyökkäävä tuntematon on 95 prosentissa tapauksista toinen mies. Parissa prosentissa tapauksista tekijöissä on sekä miehiä että naisia, ja vain reilussa prosentissa tapauksista hyökkääjä on nainen.
- 28 prosenttia tuntemattomien välisistä väkivaltatilanteista tapahtuu baarissa, kahvilassa tai hotellissa.
- Vajaa 50 prosenttia väkivaltatilanteista tapahtuu kadulla.
- Kun nuori mies saa turpaan tuntemattomalta, 85 prosentissa tapauksista toinen tai molemmat ovat kännissä. Melkein 80 prosentissa tapauksista tekijä on humalassa, ja uhrikin yli puolessa tapauksista.
[/BOXSTORY]
”Sanoin helsinkiläisen baarin tiskillä viereiselle prätkäjätkälle, että sillä on samanlainen kalju kuin mun kaverilla. Tyyppi otti sen vittuiluna, millaiseksi en todellakaan tarkoittanut, ja löi välittömästi nyrkillä suoraan nenään. Onneksi kovin pahasti ei sattunut. Pian jätkä kyllä pyysi anteeksi ja tarjosi snapsin. Olin kohtalaisessa humalassa kun tämä tapahtui, joten muistikuvat ovat hieman sumuiset.”
Tomi, 27
Perus kännirähinä, noitahan sattuu. Kyllähän sen ymmärtää, että kun kollit ottavat vähän kuppia, välillä kiehahtaa yli. Aamulla naureskellaan.
Näin se menee: nuorten miesten baareissa, kotibileissä tai snägärillä kohtaamaa väkivaltaa vähätellään. Kauhistumme, jos kuulemme jonkun hakkaavaan puolisoaan tai lapsiaan. Mielestämme sivistyneen kulttuurin tunnusmerkkeihin kuuluu, että julmuutta kanssaihmisiä kohtaan ei hyväksytä. Miksi nuoren miehen lyöminen julkisella paikalla on aina ”peruskännitappelua” tai ”huonoa tuuria”? Miksi nuoriso-, vanhus- ja parisuhdeväkivallan tutkimukseen riittää resursseja, mutta nuorten miesten kohtaamaa känniväkivaltaa ei tutkita? Miksi on enemmän ok lyödä nuorta miestä kännissä kuin vanhaa naista selvin päin? Vaadimme nuorille miehille oikeutta dokata saamatta turpaan!
Naiset pelkäävät satunnaista väkivaltaa enemmän kuin miehet. Kun tuntemattoman nyrkki heilahtaa kadulla, kotibileissä tai baarissa, uhrina on silti useimmiten nuori mies. Noin 35 prosenttia suomalaisista miehistä on kokenut fyysistä väkivaltaa tuntemattoman taholta 15 vuotta täytettyään. Joka vuosi yli kuusi prosenttia miehistä saa turpaan ventovieraalta. Miehet kokevat tuntemattoman taholta väkivaltaa noin kaksi kertaa yleisemmin kuin naiset, ja lisäksi se on yleensä raaempaa: fyysisiä vammoja tulee enemmän kuin naisille. Miesten kokemasta väkivallasta ei oikein jakseta huolestua, ellei se ole poikkeuksellisen raakaa tai tekijä hyvin nuori. Huomion tarkoitus ei ole vähätellä naisten kokemaa väkivaltaa – tarkoitus on lopettaa miesten kokeman väkivallan vähättely.
Vain toinen lyö
”Jonotin narikkaan hakemaan takkiani sulkemisaikaan eräässä Helsingin keskustan yökerhossa. Jonon perältä lähti röyhkeästi kiilaamaan lippispäinen mies. Hetken mielijohteesta heitin hänen lippiksensä jonon hännille. Kun mies ihmetteli minne lakki joutui, sanoin että tuonne missä sinunkin pitäisi olla. Kaveri löi salamana kädessäni olleen tuopin lattiaan ja viilsi poskeani lasinsirulla. Ensiavussa sain poskeen tikit ja lisäksi kuulla, että minulla kävi oikeastaan tuuri. Jos viilto olisi mennyt muutaman millin syvemmälle, se olisi osunut kasvohermoon ja voinut aiheuttaa halvauksen. Jos se taas olisi osunut muutaman sentin alemmaksi, kaulavaltimo olisi tullut vastaan ja olisin saattanut vuotaa kuiviin aika nopeasti. Tapaus on menossa oikeuteen törkeänä pahoinpitelynä. Tekijäkin näytti säikähtävän tilanteessa pahasti kun huomasi, mitä oli tullut tehtyä.”
Olli, 28
Ennakkoluuloissa elävä kuva miesten välisestä väkivaltatilanteesta: öinen baari- tai snägärijonotappelu, jossa kumpikin osapuoli osallistuu toistensa mätkimiseen. Todellisuudessa on kuitenkin yleisempää, että tilanteessa on selvä hyökkääjä. Uhri yrittää selvitä asiasta puhumalla tai pakenemalla. Kaksi kolmasosaa uhreista ei käytä väkivaltaa edes puolustautuakseen.
Lyöjä ja uhri useimmiten miehiä
”Kerran Pietarissa baaritiskillä joku nainen, jolle en ilmeisesti tajunnut tarjota juomaa, rupesi lyömään ja kutsui sen jälkeen vielä poikaystävänsä mätkimään meikäläistä.”
Tomi, 27
Myös känniset naiset lyövät miehiä. Kuinka paljon – siitä ei ole juurikaan tilastoja. Tilastoihin päätyvät numerot ovat häviävän pieniä, prosentin luokkaa, mutta voi olla, että naiset pätkivät miehiä enemmän kuin tilastoista käy ilmi. Naisten väkivalta kohdistuu kuitenkin yleensä läheisiin tai tuttuihin. Siksi he ovat satunnaisen baari- tai katuväkivallan tekijöinä selvä vähemmistö.
Voisiko syy nuorten miesten känniväkivaltaan löytyä geeneistä? Monet tutkimukset osoittavat, että geenimuotojen kantajat syyllistyvät väkivaltarikoksiin useammin kuin muu väestö. Samoilla geeneillä on usein yhteyksiä alkoholiriippuvuuteen. Toistaiseksi vain suomalaismiehistä löydetty geenimutaatio vaikuttaa serotoniinin erittymiseen. Mutaatio esiintyy väkivaltarikollisilla kolme kertaa useammin kuin muilla, ja vaikka se ei yksinään aiheuta väkivaltaisuutta, se lisää taipumusta väkivaltaisuuteen alkoholin suurkuluttajilla ja stressin alla elävillä. Geenejä ei voi syyttää kaikesta, mutta kun on kyse känniväkivallasta, niillä voi olla osuutensa.
Mies ei traumatisoidu
”Olin lähdössä jatkoilta. Vedin eteisessä takkia päälle, kun tutuntuttu tuli tivaamaan, olinko ottanut vahingossa hänen puhelimensa. En ollut. Käännyin avatakseni oven, kun mies tarttui kiinni takkini kauluksesta ja kaatoi minut selälleni lattialle. Hän painoi jalkansa kaulalleni ja tivasi puhelintaan. Yritin vääntäytyä ylös, jolloin hän istui rintakehäni päälle ja alkoi lyödä minua ylävartaloon. Kaverit tulivat kantamaan miehen pois päältäni. Naureskelivat, että se on kännissä vähän tommonen. Ei siitä mitään traumaa jäänyt, olen mennyt samaan paikkaan jatkoille tapauksen jälkeenkin.”
Arttu, 24
Naiset traumatisoituvat väkivallasta useammin kuin miehet. Kun kyseessä samanlainen väkivallan muoto, esimerkiksi tuntemattoman tekemä, samanasteisia fyysisiä vammoja aiheuttava pahoinpitely, naiset saavat siitä jälkikäteen pelko- ja vihatuntemuksia paljon enemmän ja voimakkaammin kuin miehet.
Tätä juttua varten haastatellut miehet eivät ole väkivaltakokemuksen jälkeen alkaneet pelätä tai inhota yöelämää tai miettiä juopottelureissuja mahdollisina vaaranpaikkoina. Kärjistäen: miehiä ei itseäänkään huolestuta, että joidenkuiden mielestä tietyissä tilanteissa saa lyödä (ainakin miehiä). Tämä voi olla yksi tekijä, miksi miesten kokemasta väkivallasta ei huolestuta ennen kuin siitä tulee niin raakaa, että se aiheuttaa vakavia fyysisiä haittoja.
Lähteet: Tuhansien iskujen maa – miesten kokema väkivalta Suomessa, 2010. A population-specific HTR2B stop codon predisposes to severe impulsivity, Nature 2010. Male Impulsivity and Addiction Linked to One Gene, LiveScience 2011.
Baarirauhan julistus
Huomenna, jos poke ja lompakko suovat,on meidän baareissamme ja ravintoloissamme armorikas juomajuhla, ja julistetaan siis täten yleinen baarirauha kehottamalla kaikkia vapaa-aikaansa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin fiksusti ja asiallisesti käyttäytymään. Sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja baarirauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavain asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista vapaa-aikaa.
Kuinka nuorten miesten kohtaamaa känniväkivaltaa voisi vähentää? Tarvitseeko sitä edes vähentää, vai kuuluuko nujakointi väistämättä kännikuvioihin? Oletko saanut kännissä tuntemattomalta turpaan? Sano painava sanasi artikkelin kommenteissa!
