Amis!

Haluatko duunariksi?

IHAN oikea ammatti kiikarissa. Verhoilijaopiskelijat Piia, Elli, Nea ja Marianne edustavat Vallilan ammattikoulun girl-poweria.

Vallilan ammattikoulun, anteeksi, Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen Heltechin Vallilan yksikön, asfalttinen pihamaa näyttää paikalta, jossa pikkulinnut tapaavat saada turpaansa.

Seison pihamaalla, jonne tupakkalaki ei tule koskaan ulottumaan. Vain ihme voisi estää 1500 pipopäätä sytyttelemästä smarttisätkiään missä he haluavat.

Ajattelen ammoista ysiluokkaani, jolla oli 30 oppilasta, ja kerron määrän viidelläkymmenellä. I smell trouble.

Suomen suurin ammatillinen oppilaitos kouluttaa duunareita: autonasentajia, levyseppähitsaajia, koneistajia, rakennusmiehiä, maalareita, sähköasentajia… Perinteisiä, näkymättömiä ammatteja, jotka noteerataan vain, kun piha on aamulla auraamatta tai auto pitäisi äkkiä saada kuntoon. Tai kun iskee työvoimapula.

Kenestä putkimies?

Luojan kiitos en ole enää 16-vuotias. Mutta ajatellaanpa, jos olisin. Minun pitäisi tehdä yksi elämäni keskeisistä päätöksistä: mikä minusta tulee isona?

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosenttia suomalaisista 15–24-vuotiaista miehistä ja 40 prosenttia naisista haluaisivat olla julkisuuden henkilöitä. Heltechkin on jo antanut pikkusormen seiskajulkisuuden ihmeelliselle maailmalle. Äijähommien lisäksi Heltech kouluttaa media-assistentteja, jotka pääsevät ainakin mielikuvissaan lähemmäs julksuuden ihmeellistä maailmaa.

Fine, mutta jos vessanpönttöni vuotaa, kuka sen haluaisi korjata? Muutaman vuoden sisällä kysymys tulee olemaan ajankohtaisempi kuin koskaan.

Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuoden 2010 jälkeen vain 65 vuotta täyttäneen väestön määrä kasvaa ja nuoremman väestön määrä vähenee. Tämä koskee myös 15–64-vuotiaita. Vuoteen 2030 mennessä työikäisen väestön määrän on laskettu pienentyneen noin 400 000 henkilöllä. Nopeinta lasku on 2010-luvulla, jolloin vuosittainen poistuma on suurimmillaan lähes 30 000.

Suomessa työvoimapula on perinteisesti ratkaistu turvautumalla työvoimareserveihin: naisiin, ristilautaiset ikkunat taakseen jättäneeseen maaseudun ylijäämäväestöön, opiskelijoihin. Nyt ainoa jäljellä oleva reservi on työttömät, jotka ovat kuitenkin tahoillaan syrjäytyneet tai jääneet auttamatta teknologisen kehityksen ulkopuolelle. Poliittisessa jargonissa tätä kutsutaan rakenteelliseksi työttömyydeksi, suomeksi se tarkoittaa kärryiltä putoamista.

“Jos olet aikanaan ollut kartanpiirtäjä, mutta olet piirtänyt käsin, niin ei auta, vaikka olisit maailman paras piirtäjä, jos et hallitse tietotekniikkaa”, sanoo Leena Munukka, Vallilan pääopo.

Imago on ongelma

Töitä ammattikoululaisille siis on. Ongelmana onkin lähinnä se, ettei kartanpiirtäminen ole ammattina niitä seksikkäimpiä. Ammattikouluilla on selkeä imago-ongelma.

“Kyllä, ehdottomasti. Mielikuvat esimerkiksi metalliteollisuuden työpaikoista ovat 50 vuoden takaa. Kuvitellaan, että metalliteollisuus on raskasta ja likaista työtä, vaikka tänä päivänä alalla käytetään runsaasti tietotekniikkaa ja huipputeknologisia sovelluksia”, Munukka vakuuttelee.

Työmarkkinoilta kantautuvat uutiset vaikuttavat suoraan nuorten valintoihin: kun jokin ala irtisanoo, putoavat hakijamäärät kyseisellä alalla samaan tahtiin. Potentiaalinen amislainen joutuu ottamaan ammatinvalintaprosessissaan huomioon kiinailmiön perusteena muiden joukossa.

Mitäpä jos menisi kuitenkin lukioon?

“Yliarvostettu”, Munukka kuvaa ylioppilastutkintoa.

“Todelliseen umpiperään tänä päivänä ajautuvat lukiolaiset, joilla on heikko päästötodistus. Saan joka syksy liudan puheluita ylioppilailta, jotka kysyvät olisiko meillä mitään opiskelupaikkoja jäljellä. Harvemmin on.”

Kun lukion ennen katsottiin avaavan ovet kaikkiin mahdollisiin jatkokoulutuksiin, joutuvat heikommin menestyneet ylioppilaat tänä päivänä miettimään tosissaan omaa paikkaansa auringossa.

“Fiksu koettaa saada mahdollisimman hyvän ysiluokan todistuksen. Numeroilla, joilla pääsee tiettyihin lukioihin, ei pääse läheskään kaikille ammattikoulujen linjoille”.

Tänä päivänä ammattikoulun käynyt oppilas saa pyrkiä halutessaan vaikka yliopistoon siinä missä lukiolainenkin. Lisäksi ammattikoululainen voi suorittaa nk. kaksoistutkinnon, jossa oppilas suorittaa päällekkäin sekä lukio- että ammattitutkinnon.

“It´s a jungle out there”

Amislaiset, joita Munukka kutsuu hienotunteisesti ”toiminnalliseksi oppilasmateriaaliksi”, ovat koulussa tekemässä asioita. Kuten opettelemassa kiinteistönhuoltoa.

“Moi pojat.”

“Mhööh.”

“Mitäs te teette”, Munukka yrittää.

“Mmä tiä. Jotain kylmävesisysteemii.”

“Pojat, te säädätte lämpöpatterien kylmä- ja lämminvesitermostaatteja”, opettaja korjaa.

“No vittu.”

Samaan aikaan lasiseinäisessä luokassa on menossa teoriaoppitunti. Oppilaat näyttävät pulpeteille valutetulta plasmalta amisunivormuissaan: pipoissa, löysissä farkuissa ja ylipäätään kaikessa, mikä näyttää liian suurelta. Näen myös neliömetreittäin aknen peittämää ihoa ja kuulokkeiden peittämiä korvia.

“It´s a jungle out there”, sanoo Jari (nimi muutettu), erään ammattikoulun opettaja, ”mutta jonkunhan täytyy niitä ojiakin kaivaa.”

Opettajan muinoin niin arvostettua ammattia ei käy kateeksi, kun Jari kertoo työstään.

“Neljäsosa tunnista menee ensin siihen, että saa oppilailta pipot pois päästä ja kuulokkeet korvista, kännykät ja Gameboyt sammuksiin. Mä jaksan vielä vaatia näitä asioita, koska en ole ollut alalla kauhean pitkään, mutta ehkä mä jossakin vaiheessa luovutan niin kuin kaikki vanhemmat opettajat.”

Tekemisen meininkiä on muun muassa kone- ja metallialan opinnoissa.

Joka neljäs maan ammattikoulujen oppilaista on erityishuomion tarpeessa. Muun muassa ADHD, lukihäiriöt ja eriasteiset käytöshäiriöt maustavat muutenkin levottomia tunteja.

“Kaunis ajatushan siinä takana on, että erityisoppilaat saadaan osaksi tavallista joukkoa, mutta 30 oppilaan luokassa pitäisi olla ihan fakiiri, jotta pystyisi vielä antamaan erityishuomiota tällaiselle oppilaalle.”

Jari sanoo, että karkeasti kolmasosa hänen oppilaistaan on ainesta, jonka tulevaisuus työelämässä ei vakuuta.

“Jos jäbä saa kuuden kuukauden sisällä kolmesta harjoittelupaikasta potkut, niin kyllä mä ihmettelen, mistä se tulee palkkansa ansaitsemaan.”

Hälyttävintä Jarin mielestä on kuitenkin se, että peruskoulusta virtaa amiksen penkeille porukkaa, jotka osaavat hädin tuskin kirjoittaa.

“Täällä annetaan armosta ykkösiä todistukseen, mutta peruskoulusta päästäkseen ei näköjään vaadita mitään. Oppilaat halutaan vaan selkeästi ulos sieltä putkesta muiden vaivoiksi. Osa oppilaista elää jossain ihan omassa maailmassa pelien ja kännyköiden kanssa. Musta se on pelottavaa.”

Jarilla ei ole mullistavia keinoja kurinpalautuksen järjestämiseksi.

“Osa häiriöistä johtuu tietysti ihan siitä, että oppilaat ovat niin nuoria kouluun tullessaan. Kaveripiiri vaikuttaa paljon, mutta tärkeimmän kurinpitokeskuksen pitäisi olla oma perhe: oppilas on aina omien kotiolojensa peili.”

Kun osaa ite

“Ei kiinnosta lukeminen”, koneistajaksi opiskeleva Joni, 18, perustelee amikseen tuloaan.

“Saa nopeesti ammatin. Tää on hyvä vaihtoehto, jos tietää mitä haluu”, vieressä istuva Ville sanoo. Ville haluaa kokiksi.

“Mä käyn Perhoo mut käyn Vallilassa syömässä kun meillä on niin paskat mätöt.”

Kummankin koulunkäynti on yskinyt. Joni on jäänyt pari kertaa luokalle, ja Ville on kertaalleen erotettu koulusta.

“Oli henkilökohtasii ongelmii, mutsi heitti himasta ku täytin 17. Piti ettii kämpät ja muut. Opintotukijärjestelmä on ihan perseestä, vanhempien tulot vaikuttaa kunnes sä oot 20-vuotias. Voitsä laittaa tän siihen juttuun”, Ville kertoo.

Villen kävi kuitenkin hyvin, koska koulu otti hänet takaisin kesällä järjestetyn motivaatiohaastattelun perusteella.

Perho on kansanvälisestikin arvostettu koulu, jossa hyviä tapoja korostetaan joka käänteessä. Tarjoilijan tai keittiömestarin fasadi ei saisi koskaan pettää asiakkaiden nähden, joten itsehillintää olisi opeteltava jo nyt.

Ville tekee asiat omalla tavallaan.

“Tää on aikuisopiskeluu, et en mä lähe mihinkä tuntiosaamisiin. Jos osaa tentissä ne asiat, ni mitä vittuu”, Ville tokaisee ja muistelee tyytyväisenä jonkun nykyisistä TV-kokeista saaneen potkut Perhosta.

Kun puhe kääntyy itse työhön, Ville kuulostaa skarpilta. Hyvin aikuiselta.

Hän työskentelee jo osa-aikaisena kokkina Kalliolaisessa ravintolassa, jossa hän on kiireisimpinä iltoina värkännyt yksin ateriat 50 hengen seurueille. Hänellä on selkeä mielipide hyvästä työpaikasta (”joustava, itsenäiseen ajatteluun houkutteleva ja hyvin palkattu”), ja hän kokee olevansa omalla alallaan.

Näin nippa nappa täysi-ikäinen Ville on jo omillaan, toisin kuin lukiota tahkoavat ikätoverinsa, joilla sopivan ammatin valitseminen, saati ensimmäinen oikea työpaikka, ovat vasta kaukaisia aikuisten asioita.

Harmi, ettei ammattikoulun mainosta kuvata juuri nyt, tässä oppilaskahvion pöydässä, jonka ääressä Ville vastaa kysymykseen, miksi hän viihtyy työssään.

“Siit tulee hyvä olo ku huomaat et osaat ite.”

Töitä on tekevälle

Jonin mutkitteleva tarina alkaa samalla tavalla kuin Villen: äiti näytti ovea, kun Joni hankki viikkorahat bisneksillä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Koulunkäyntimotivaatio on välillä kortilla.

“No ei se oo mitään herkkuu tsekkaa jotain vitun sorvii kolkyt tuntii viikos. Ja sit mä oon noitten entisten juttujen takii tääl koulus silmätikku, opettajat puhuu paskaa selän takana.”

Mutta kuitenkin:

“On se hyvä et sulla on joku paperi mitä sä voit näyttää työnantajalle”, Joni sanoo ja jatkaa innostuneena tavalla, joka saa AY-väen niskakarvat pystyyn.

“Enkä mä jaksais chillaa himas jotain kymmenen vuotta, kyl mä haluun töitä tehä. Se on ihan paskaa, et Suomes ei oo töitä. Työttömät on ihmisii, jotka ei ees haluu mennä töihin. Ihan himmeetä, et ne vaan makaa himas ja tonnit juoksee. Kyl sulle aina jotain löytyy, jos et oo turhan tarkka siitä mihin meet. Mut se on nää kermaperseet, ku lukee itelleen niin hienot ammatit, ettei ne voi enää mennä mihinkään huonompiin duuneihin. Ne lukee viistoist vuotta ihme kirurgiks, joille on tarjolla Suomessa tasan yks työpaikka.”

Perhossa opiskeleva Ville tekee jo kokin töitä.

Joni on ollut töissä raksalla (“yhden päivän”), puhelinmyyjänä (“sehän on silkkaa vittuilua”) ja Metrotukussa, jossa hän käy edelleen iltavuoroissa.

“Hyvä työpaikka on sellanen, missä työ ei oo ihan yksinkertasta yhtä ja samaa. Palkkaa pitää tulla niin, et saa maksettuu vuokran ja välttämättömät, ja voi käydä vetää perjantaisin pari bissee.”

Villessä ja Jonissa luimii terve suomalainen herraviha. Halveksittavampaa olentoa heidän on vaikeampaa kuvitella kuin Kulosaaressa tai ”jossain vitun Espoossa” asuva ikätoveri, jolle ”faija ostaa Bemarin heti kun ne täyttää 18” ja joka ”suunnittelee jotain vitun kotisivuja valkoselle talolle ja sit rupee itkee ku pitäis oikeesti ruveta puskee duunia.”

Ehkä kysymys ei ole niinkään siitä, että yhteiskunnassa ei arvostettaisi tiettyjä ammatteja sinänsä, vaan siitä, että asenteet duunareiden, keskiluokan ja harvojen rikkaiden välillä ovat niin luutuneita. Sukupolvelta toiselle siirtyvät ennakkoluulot estävät näkemästä, että jokaista tarvitaan Oy Suomi Ab:ssä.

Kun puusepän pojasta tuli aikanaan puuseppä, nyt hänestä pitää tulla vähintään datanomi. Ajan henki tukee “elinikäistä oppimista”, aivan kuin ihmisellä ei olisi enää oikeutta olla kahdeksasta neljään -duunari, joka käyttää vuorokaudestaan suurimman osan johonkin muuhun kuin työntekoon.

Perusduuni on kipeästi arvostuksen puutteessa, kun joka toinen haluaa olla Idoli. Akateeminen työttömyys vain kasvaa, mutta käden taitojen heikko arvostus ohjaa nuoret lukioihin ja loppumattomille välivuosille itseään etsimään.

Tää on Vallila

Vedetään vielä sauhut Jonin ja Villen kanssa. Puhutaan vapaa-ajasta, viinanjuonnista, amislaisten ulkoisista tunnusmerkeistä, kurinpidollisista ongelmista.

“Tääl on ollu kiljupannui käymässä. Ja jengi blaadaa välitunnil pilvee”, Joni väittää.

Te valehtelette.

“Vittu, tää on Vallila!”

Amis-tyyli

Ruutupaita.Aholaita-mallia, vuorillinen metsurimalli. Paitaan voi yhdistää farkku- tai pilottirotsin, 501-henkiset farkut ja pikkukengät tennissukilla. Sopii hyvn myös verkkareiden pariksi.
Lippis. Mikä hyvänsä mainoslakki käy, kunhan lippa on suorassa tai jopa aavistuksen ylöspäin kovertunut.
Viikset. Orastavat haituvat, jotka eivät vielä oikeuta lempinimeen ”Burt.”
Pipo. Syvällä päässä, kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa. Voidaan yhdistää lököttäviin farkkuihin ja XXL-kokoisiin takkeihin ja puseroihin.
MP3-soitin. Kovalla, jotta opettajan ääni ei häiritsisi kuuntelukokemusta.
Corolla (Däksä) tai Mazda. Klassiset amisautot, joiden tuning herättää ihailua. Peltivauriot ja rumat maalit antavat katu-uskottavuutta.
Musiikki. Mr. President, Captain Jack, E-rotic, Aqua, Popeda, 2 unlimited, Daze...
Muijat. Jessica Alba.
Kirjallisuus. GTI-lehti

Lähteet: Amis Plaza II, Amis Files

Paljonko heitä on?

Vuonna 2002 ammatillista peruskoulutusta sai 139 000 oppilasta 350 eri oppilaitoksessa. On arvioitu, että 1995–2010 työelämästä poistuu 820 000 henkeä. Tilalle tarvitaan 1050 000 työntekijää, joista kolmasosalla toivotaan olevan ammatillinen koulutus.

Lähde: Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2004 - 2007.

Amislaisia mekin

Mika Häkkinen, formulakuski
Jere Karalahti, jääkiekkoilija
Ilpo Larha, palkkamurhaaja
Mika Strömberg, jääkiekkoilija
Pate Mustajärvi, laulaja
Mika Salo, formulakuski
Janne Hänninen, pikaluistelija
Lasse Virén, kansanedustaja
Maukka Perusjätkä, muusikko
Matti Ahde, kansanedustaja
Sedu Koskinen, ravintoloitsija
Jope Ruonansuu, viihdetaiteilja
Raimo Helminen, jääkiekkoilija
Kimi Räikkönen, formulakuski

Julkaistu: City-lehti, nro 23/2004
Teksti: Anna Perho
Kuvat: Ari-Pekka Rautiainen

Jaa:

Tilaa Cityn uutiskirje

Ole ajantasaistettu. Tiedät aina, mistä seuraava City-lehti kirjoittaa ja kaupunki pian puhuu. Mukana myös City.fi-newsit! Uutiskirje ilmestyy pääsääntöisesti kerran kahdessa viikossa. Stay tuned.

Kommentit (50 ensimmäistä)

Näytä kaikki 121 kommenttia

1.opintojen_orja 25.11.2004 22:38 Ei voi kuin nostaa hattua näille oikean työn tekijöille. Tämä yhteiskunta on niin kieroutunut persielleen, että ei nähdä mihin tarvitaan näitä oikeita työntekijöitä. Meikäläinenkin on valinnut lukion ja yliopiston pitkän polun ja kyllä potuttaa.. Useammat tutut kahden-kolmen vuoden ammatitutkinnolla elävät taatusti huomattavasti nautinnollisempaa elämää kuin minä ikinä koskaan (niin, olen varmaan sen verran suorittamiskeskeinenkin). Minä varmaan joudun uudelleen kouluttamaan itseäni koko elämän, jos haluan leivässä pysyä alallani.

Narinaa narinaa. Kaduttaa vaan, kun itse ei uskaltanut aikanaan mennä lukion sijasta ammattikouluun.
2.Blackutter 25.11.2004 22:50 Vaikka Villen mielipiteet meistä espoolaisista ei olekaan kovin mairitteleva, niin työttömistä hän sentään puhuu oikealla asenteella. Onneksi nuorisossa näyttää vielä olevan särmää. Toivottavasti moni kolmikymppinen loinen lukee haastattelun, ajaa partansa, lukee sunnuntaihesarin ja hankkii rehellisen työn. En tarkoita nyt ihmisiä, jotka juoksevat työhaastatteluissa ja yrittävät parhaansa vaan niitä, joita ei työt kiinnosta kun sossunkin avulla elää. Miksi ..tussa me teille maksetaan tukea?!? Töihin siitä.

Artikkelista sen verran, että tarvitaanhan duunareita ja rahaakin ehtivät tienata paremmin kuin pitkään opiskeleva akateeminen, mutta olisiko syytä opettaa heille vähän lisää opiskelua ja yleissivistystä? Näin voisivat edes itse ottaa asioista selvää opintojensa jälkeen. Vai eikö ketään kiinnosta?

BU
3.Fraternite 26.11.2004 01:49 Olis hienoo kun duunaritkin hyväksyttäs paremmin yhteiskuntaan, kuitenkin kaikki tarvii niitä. Pikkasen arvostusta ja vähemmän alaspäin kattomista. Kaikista on kettumaista olla ei mitään, eikö? Monasti duunariyhteisössä on parhaat työilmapiirit. Kenties korkeammin koulutetuilla olis jotain opittavaa heiltä. Kuitenkin duunissa pitäs jaksaakin. Monenlaista olen itse nähnyt elämässä, akateemista polkua ja tätä amista.
4.MrStandardi 26.11.2004 09:02 Tulot kunniaan.
Jutusta puuttui vielä n. 19-25v. osuus, eli ne jotka ovat jo valmistuneet ja (toivottavasti) puskevat duunissa. Vaikka nimettöminä, palkat esiin ja rehelliset uranäkymät. Kyllä siinä saattaisi hiukan aikaan miettiä, kun valinnoille voidaan alkaa laskemaan hintoja.

Ainiin. Duunarina on yksi etu. Kun firma kaatuu, ammattitaito on edelleen hyppysissä.
5.Think 26.11.2004 10:05 Kunnioituksen pitää toimia molempaan suuntaan. Itse olen akateemisen polun käynyt ja huomaan toisinaan, että myös nämä "duunarit" halveksivat pitkään opiskelleita. Itse olen useimmiten saanut kaikin puolin hyvää palvelua monissa paikoissa arvostamalla niin omaa kuin muidenkin työtä samalla tavalla, mutta kaikenlaisia esimerkkejä sitä on tullut kuultua. Duunareidenkin on hyvä muistaa, että ihminen joka on opiskellut 18 vuotta elämästään ei välttämättä saa juurikaan sen ihmeellisempää palkkaa kuin ammattikoulun käynyt putkimies. Siitä huomimatta hän on jaksanut opiskella pitkään, koska on nykyään ns. kutsumusammatissaan. Näkökulmia on aina monia... Kunnioittakaa siis niin omaa kuin muidenkin työpanosta, työstä riippumatta.

Hyvä artikkeli, josta olisi syytä puhua enemmänkin...[SIGNATURE]

__________
Kun olet passikuvasi näköinen, olet matkan tarpeessa[/SIGNATURE]
6.Vituneinstein 26.11.2004 10:18 Pakko tunnustaa, että olen putkimiehille yms. kateellinen. Itselläni on akateeminen tutkinto takana ja työttömyys edessä. Ei paljon naurata, kun kaikki työ- ja apurahahakemukset menee kiville, vaikka valmistuinkin parhailla mahdollisilla papereilla. Jos olisin putkimies, nyt mulla olisi jo hyvin pyörivä oma bisnes menossa...

Mutta toisaalta, olishan se aika tympeetä hommaa rassata putkia vuodesta toiseen. Sitten kun vihdoin löydän oman alan töitä, kateus duunareille katoaa kyllä saman tien.

Suomessa koulutetaan muuten ihan liikaa jengiä ja liian korkeasti. Tiesittekö että joulupukiksikin voi jo opiskella ammattikorkeakoulussa?
7.surffari 26.11.2004 10:32 Kyllahan joku tutkija taannoin sanoi, etta jos pateva kaveri alkaa heti amiksen jalkeen tehda duunia, niin sen kokonaistulot pysyvat pitkaan parempina kuin kaverin joka kay lukion ja kouluttautuu kenties jopa tohtoriksi asti.

Itse olen opiskellut jos vuodesta 1996 asti (laiskasti)
ja tehnyt siina ohella alan hommia tahan paivaan.

Talla hetkella tienaan reissurahoja raksahommissa joita tulee tehtya 48-56 tuntia viikossa.
Jos olisin tehnyt tota samaa siita asti kun olin 17,
olisin tienannut aika mukavasti hilloa, mutta kylla ois paa hajonnut tai sitten olisin paljon erilainen ihmisena. Kyllahan monella amiksesta valmistuneella kaverilla on lahes aina ollut enemman fyrkkaa kuin meikalaisella, mutta ei se fyrkka oo kaikkea...
8.Automaatioamis 26.11.2004 10:38 Hyvä artikkeli. Tottakai amislaiset saavat koulunjälkeen parempaa palkkaa kun kaupankassoilla istuvat lukiolaiset. Edellyttäen tietenkin, että saa oman alansa töitä. Itse tienaan mukavasti käytyäni ammattikoulussa automaatiotekniikan linjan ja päästyäni oman alani hommiin. Työ on mukavaa ja vaihtelevaa, ja hötkyilläkään ei tarvitse niska limassa. Työ ajat on liukuvat ja elämä muutenkin mallillaan. kuten artikkelissakin mainittiin antaa ammattikoulu yleisen jatko-opiskelukelpoisuuden yhtälailla kuin lukio, joten silläkään saralla ei huonommaksi me amislaiset jäädä. Nyt opiskelen erikseen iltaisin työn ohella lukion pitkän matematiikan, ja käytän yleistä jatko-opiskelukelpoisuutta hyväkseni pyrkimällä tkk:lle/stadiaan. Amis VOI siis olla parempi vaihtoehto kun se aina niin yliarvopstettu lukio. Tsemppiä kaikille mitä ikinä teettekin.
-Idi1
9.perustyolainen 26.11.2004 10:52 Ja toi on totta, että välitunneilla blaadataan pilveä. Ainakin käpylän amiksessa oli noin 20 henkilöä jotka tekivät sitä lähes päivittäin. Suurin osa näistä pilvipäistä sai vakituisen työpaikan ja kukaan ei huomaa asiaa vaikka karibiannortti palaa vieläkin lähespäivittäin. Mitäs jos se kotonakasvatettu yrtti ei olekkaan tupakkaa vahvempi/pahempi aine??
10.itsenahnyt 26.11.2004 11:29 Itse olen nähnyt omassa elämässäni asiasta usean puolen: Ensin yliopistoon, siellä pari vuotta ja sitten ammatilliseen oppilaitokseen ja sen jälkeen kunnon duunarihommaan ja sitten... KYLLÄ ROUTA PORSAAN KOTIIN AJOI. Eli takaisin yliopistoon ja hankkimaan parempi ammatti. Valmistuttuani työttömyyttä ei todellakaan ole odotettavissa.

AmmattiMIES voi päästä samoille palkoille kuin akateeminen NAINEN ja kivoihin hommiin. En todellakaan suosittele duunariutta naisille. Tämän maan todelliset työnorjat ovat naisia. Joko duunarinaisia, jotka tekevät huonolla palkalla kaikki paskaduunit tai akateemisia pätkätyöläisiä.

Jokainen tekee itse valintansa. Turha siitä on olla muille katkera. Oy Suomi Ab tarvitsee kaikenlaisia työntekijöitä. Toiset sitten hankkivat paremman koulutuksen, kun siihen pystyvät. Mielestäni on turha asettaa eri koulutuksen saaneita työntekijöitä vastakkain. Ongelmana näyttää olevan suuri määrä porukkaa, joka ei tee tukirahojensa eteen yhtään mitään. Toiset opiskelevat, toiset hoitavat omaisiaan kotonaan ja toiset vain makaavat kotona tekemättä mitään.

Yksi ongelma on myös se, että jotkut työntekijät saavat niin huonoa palkkaa, että yhteiskunnan on tultava vastaan jotta ihminen selviää. On turha vedota duunariammattien imago-ongelmaan, kun ongelmat ovat ihan todellisia: painat niska limassa duunia ja elät kädestä suuhun kitkuttaen päivästä toiseen.

Henkilö, joka ei ole tarpeeksi töitä elämässään tehnyt ei ehkä tajua, että sillä mitä työksesi teet on merkitystä. Kyllähän mikä tahansa kesätyönä menee mutta entä, jos joutuu tekemään samaa hommaa vuodesta toiseen ja tuo homma on perseestä. Ihmisellä, joka tyytyy hommaan, jossa ei tarvitse pahemmin käyttää päätään, on aika pahasti vikaa päässään. Olen myös nähnyt sen, että vaikka alunperin vikaa ei olisi ollutkaan, jos paskaduunia vuosikaudet painat, niin sitä vikaa kyllä tulee (ei tarvinnut kuin katsella työtovereitaan).

Kannattaisi ehkä tehdä juttu aikuisista duunareista ja puhua siinä jutussa asiat halki. Nyt juttu oli amiksesta ja kakaroista, joilta puuttuu elämänkokemus.

Duunareita on kaikenlaisia, osalla menee helvetin huonosti, huonosti, hyvin tai helvetin hyvin.
Akateemisia on kaikenlaisia, osalla menee helvetin huonosti, huonosti, hyvin tai helvetin hyvin. Elämää selittää myös muut asiat kuin koulutus tai mitä teet työksesi.
11.Thodin 26.11.2004 13:50 Kävin aikoinaan 1986 ysiluokan Aleksis Kiven peruskoulussa. Meidät vietiin kerran Vallilan amikseen tutustumiskäynnille ja siellä meille suoraan ilmoitettiin että he ottavat meidät kaikki peruskoulun jälkeen sinne eikä muita vaihtoehtoja kannata edes harkita koska Aleksis Kiven oppilaat ovat tunnetusti niin huonoja että te ette kelpaa mihinkään Hesan lukioon.
Minä ja muutamat muut päätimme silloin että Vallilaa ei edes harkita.
80-luvulla sillä koululla oli mainetta liimanhaistelijoiden paikkana.
Jatkoin aikoinaan Alppilan lukioon ja en ole koskaan katunut sitä.
12.venepummi 26.11.2004 14:08 On se hauska lukea näitä ns. Nuorison juttuja. En oo oitekkään mikään vanha äijä, mutta onnekseni tupon "mitä tulevaisuudessa" vaiheen läpikäynyt.

Juttu on oikeasti aika yksinkertainen: Jos olet hyvä oppimaan siitä mitä teet, niin tulevaisuus tuo tullessaan sellaisia asioita, mihin ei ole ollenkaan varautunut. Ite olen lukion ja sen jälkeen AMKK:n käynyt, ja opiskeluvalinnat tehtiin pahimman ATK-hypen aikaan. En mennyt ATK puolelle, kun homma ei tuntunut omalta, vaikka oma kone on ollut nurkissa rippikoulusta lähtien. Nyt on ATK-insinöörejä työttömänä ja osa ihan duuniloukussa ja burnoutissa, ja mulla taas on duunia silleen että pitää useammin kieltäytyä kuin ottaa vastaan. Joskus juniorina pistin tavoitteita ja valmistumisen jälkeen esim se paljonko rahaa saa kuukaudessa meni rikki ekana vuonna.

Kuulostaa vitunmoiselta egotripiltä, mutta mä en todellakaan ole mikään lahjakas, ainoastaan sisukas ja nöyrällä asenteella opetellut ne asiata mitä minkäkin tehtävän hoitaminen vaatii. Samaan nippuun voi lisätä sen, että en oo koskaan ylenkatsonut kenenkään toisen duunia. Jokainen on omalla alallaan ammattihenkilö.

Eli ne jotka dissaa Ammattikoulun ja lähtee yliopistolle vain siksi, että pitäis saada parempaa duunia, ovat vaan yksinkertaisesti väärässä. Otat paskat papeerit yliopistosdta ja et oo tehny oikeaa päivätyötä ennekuin oot 35 v ja se on moro. On muuten vaikeampi saada duunia kuin kellään. Ja duunithan ei parane siitä mikä koulutus on, paskaa tulee käteen joka tapauksessa. Paska on vaan eri tasolla.

Lisäksi oon huomannu että sisukkaasti tekemällä "huonommallakin" koulutuksella ajaa ohi monesta "paremmin" koulutetusta ajan kanssa. Tuo lähtötaso tasottuu viimeistään 35 vuotiaana, kun on oikeasti ammattitaitoinen. Eli ammattitatio kannattaa hankkia ja sitä kannattaa kehittää jatkuvasti ja koulumuotoinen opiskelu ei todellakaan ole kaikille se oikea paikka. Valitettavasti suurin osa porukasta on vaan niin kypsymättömiä, että ne tarvii koulumuotoisen opiskelun mukanatuomaa kaitsentaa.

Eli sis lyhyesti: Elämäänsä ei pysty pilaamaan ammatinvalinalla. Jos tekee väärän valinnan, niin sitten otetaan uudestaan vaikka aikuiskoulutuksella, oppisopimuksella, YK:lla, Valmiusjoukoilla tai vaikka muukalaislegioonalla. Ihan oikeasti sillä että onko alla bemari tai Deeäkksä ei ole vitunkaan väliä siihen kuinka hyvin elämästä selviää hengissä. Maailmassa on niin paljon isompia ja tärkeämpiä asioita kuin se, mikä on koulutus.
13.pznouz 26.11.2004 14:10 totta, kyllä se tupakkakin muutaman vuoden sisällä julistetaan laittomaksi.
14.Chief123 26.11.2004 14:22 Kyllähän nyt kunnollisia ja ammattitaitoisia duunareita kunnioittaa jokainen asioista jotain ymmärtävä ihminen! Mietitään vaikkapa putki- raksa- tai sähkömiehiä noin esimerkinomaisesti. Tosin ongelma tulee siinä, että moni duunarialojen ihmisistä ei ole näitä kunnollisia ja ammattitaitoisia. Jokainen joka on joskus tarvinnut duunareiden palveluksia vaikkapa remppaa teettäessään, tietää, ettei ole helppoa löytää kunnon tekijöitä.

Ja se on kyllä aivan tosi, että nykyään lukiota pidetään edelleen turhan suuressa arvossa verrattuna amikseen. Kuten jutussakin mainittiin, ovat heikoimmassa asemassa huonommin menestyneet ylioppilaat--> et pääse jatkamaan opiskeluja oikein mihinkään mielekkääseen paikkaan ammattikorkeakouluista tai yliopistoista puhumattakaan. Toki lukio antaa yleissivistystä joka tapauksessa enemmän kuin amis, mutta jos ajatellaan puhtaasti työllistymistä ja jatko-opintoja, on osa ylioppilaista pahassa raossa.
15.Shack 26.11.2004 14:24
venepummi kirjoitti 26.11.2004 klo 14:08:

Eli sis lyhyesti: Elämäänsä ei pysty pilaamaan ammatinvalinalla. Jos tekee väärän valinnan, niin sitten otetaan uudestaan vaikka aikuiskoulutuksella, oppisopimuksella, YK:lla, Valmiusjoukoilla tai vaikka muukalaislegioonalla. Ihan oikeasti sillä että onko alla bemari tai Deeäkksä ei ole vitunkaan väliä siihen kuinka hyvin elämästä selviää hengissä. Maailmassa on niin paljon isompia ja tärkeämpiä asioita kuin se, mikä on koulutus.

-Paremmin ei voisi asiaa ilmaista.
16.Marple 26.11.2004 16:34 Artikkeli liioittelee aika rankasti sita missa maarin Suomessa on luokkajako. Suomessa on sentaan mahdollista siirtya esimerkiksi puusepasta laakariksi yhdessa sukupolvessa, kun taas esimerkiksi Englannissa on erittain selkeasti yla-, keski- ja tyovaenluokkaisia ihmisia. Ja tyovaenluokasta eivat muut kuin urheilijat/ tahdet siirry ylaluokkaan, eivatka hekaan kaikkein korkeimpaan elittiin, aristokraattien pariin.
17.kermaperse 26.11.2004 16:41 Tämä tuleva kirurgi tms., jolla on lukiosta E:n paperit, on tehnyt siivojan, tarjoilijan ja baarimikon hommia. Vanhempien ei ole tarvinnut elättää, eikä yhteiskunnan. Eräs ravintolapäällikkö sanoi minulle palkkaavansa mielummin lukiolaisia, jotka sitten kouluttaa tarjoilijan töihin, kun amis-vätyksiä, jotka kaipaavat jatkuvaa potkua persauksille. Tottakai hän palkkasi myös amislaisia, jotka osoittautuivat työhaastattelussa sopiviksi, sellaisia vain löytyi harvemmin.
Tätini on ammattikorkeakoulun opettaja ja harmittelee pakollista amiskiintiötä. Amiksesta tulevat harvoin osaavat kirjoittaa oikein tai keskustella saati sitten analysoida tai arvioida. En ihmettele yhtään. Kyllähän amiksesta pääsee korkeakouluihin (joihinkin), mutta sieltä ei välttämättä valmistuta parhain arvosanoin.
Tunnen monia amislaisia. Tytöt ovat monesti fiksuja ja kiinnostuneita omasta alastaan ja tuntemani pojat tyhmiä kuin saappaat. Sympaattisia, mutta yksinkertaisia.
Mutta onko vika koulussa vai siinä, millaisia ihmisiä sinne pyrkii?

Ja muuten, yksikään tuntemani amispoika ei ole työllistynyt koulunsa jälkeen. Ei kuulemma kiinnosta.
18.kermaperse 26.11.2004 16:53
Think kirjoitti 26.11.2004 klo 10:05:

Kunnioituksen pitää toimia molempaan suuntaan. Itse olen akateemisen polun käynyt ja huomaan toisinaan, että myös nämä "duunarit" halveksivat pitkään opiskelleita.

Niin, kummasti noille amiksen lapsukaisille kelpaa kuitenkin lääkärin, opettajan tai vaikka lakimiehen palvelut.
19.NeitiMarrasku 26.11.2004 17:51 Olen aina yrittänyt kunnioittaa ja pitää arvokkaana kaikenlaisia duuneja ja opiskeluvalintoja, pääasia jos henkilö kokee asian omaksee ja viihtyy valitsemallaan alalla. Itse olen tyytyväinen että olen opiskelemassa mieleistäni alaa yliopistossa ja ettää työkokemusta on aika monensorttisista hommista. Valitettavasti minun kohdallani olen harvemmin saanut samanlaista arvostusta ei-lukion käyneiltä, jotka ovat ottaneet asiakseen arvostella kuinka tylsää aineeni on jne.
20.MikkoAN1 26.11.2004 18:22
Marple kirjoitti 26.11.2004 klo 16:34:

Artikkeli liioittelee aika rankasti sita missa maarin Suomessa on luokkajako. Suomessa on sentaan mahdollista siirtya esimerkiksi puusepasta laakariksi yhdessa sukupolvessa, kun taas esimerkiksi Englannissa on erittain selkeasti yla-, keski- ja tyovaenluokkaisia ihmisia. Ja tyovaenluokasta eivat muut kuin urheilijat/ tahdet siirry ylaluokkaan, eivatka hekaan kaikkein korkeimpaan elittiin, aristokraattien pariin.

Höpö höpö, wanhentuneita ovat 'tietosi'.
Ylaluokkaankin paasee nykyaan, vaikkapa sotilas-, virkamies, tms. uran loppupuolella, keskiluokkaan helpostikin.

Nama toki ovat pitkalinjan suorituksia, mutta eihan IT-miljonaariksi alle 30-vuotiaanakaan mikaan normi ole.
21.Atos 26.11.2004 18:40 Puhut asiaa MikkoAN1. Lisaksi, Marple, artikkelissa ei kasittaakseni viitattu mitenkaan Suomessa vallitsevaan luokkajakoon, ainoastaan duunareiden ja duunareiden lasten 'herravihaan'. Tama ei ole lahellekaan sama asia kuin luokkajako.

Suomessa ei siis tietenkaan minkaanasteista luokkajakoa ole, mutta Englanninkin sosiaalinen liikkuvuus on aivan eri luokkaa kuin viela muutama vuosikymmen sitten. Yliopistoja on niin paljon ja niin monen tasoisia, etta suurella osalla yla- ja ylempaan keskiluokkaan kuulumattomista on mahdollisuus kouluttaa itsensa.

Ns. alaluokan koyhyydesta ja sosiaalisesta syrjaytymisesta johtuvat ongelmat ovat tietenkin asia erikseen.
22.Hitachi 26.11.2004 20:42 Amis-tyylistä puuttuu City-lehti. Voisitteko lisätä sen amis-kirjallisuuteen?
23.Jannu1979 26.11.2004 22:04
MrStandardi kirjoitti 26.11.2004 klo 09:02:

Duunarina on yksi etu. Kun firma kaatuu, ammattitaito on edelleen hyppysissä.

Jos firma kaatuu, yleensä juuri akateemiset ovat niitä, jotka voivat mennä toiseen yritykseen kysymään ihan erilaistakin työtä, edellyttäen, että heillä on tarpeeksi hyvä ja joustava koulutus sekä ammattitaito. Sorvaaja voi vain sorvata. Kun sorvaus korvataan jollain muulla tekniikalla, sorvaaja on työtön, eikä pääse töihin esimerkiksi hölynpölyassistentiksi näennäisen kompetenssin (eli soveltuvan koulutuksen/ammattitaidon) puutteen vuoksi.

Vaikka ammattitaito on siis duunareilla hyppysissä firman konkurssin jälkeenkin, sen käyttömahdollisuuksia ei ole niin paljon kuin joka suuntaan taipuvilla akateemisilla. Kannattaa opiskella muutakin, (vaikka lisäkouluttautuen) kuin se yksi professio. Sama pätee tulevaisuudessa [ehkä] myös esimerkiksi lakimiehiin tai kirurgeihin?

Ihmisten todella on tajuttava, että 8-16-ammatit eivät ole enää itsestäänselvyys. Vaikka useat saavat päättää esimerkiksi työaikansa, heidän on lunastettava tuo vapautensa olemalla tuottavampia kuin muut, siis kilpailtava ja voitettava vastustajansa selvästi. Ne, jotka tuottavat yrityksille ja asiakkaille parhaiten lisäarvoa, selviävät voittajina ja saavat vapauksia sekä huippupalkan. Heille kannattaa maksaa, muille ei niinkään, työnantajapuoli uskoakseni ajattelee. Muut ovat olemassa vain mahdollistaaksensa huippuosaajien huippusuoritukset.
24.Anonymous_3 26.11.2004 22:41
perustyolainen kirjoitti 26.11.2004 klo 10:52:

... Ainakin käpylän amiksessa oli noin 20 henkilöä jotka tekivät sitä lähes päivittäin. Suurin osa näistä pilvipäistä sai vakituisen työpaikan ja kukaan ei huomaa asiaa...

Tapahtuipa kerran eräässä nimeltä mainitsemattomassa oppilaitoksessa AV-alan oppitunnilla: nk. vieraileva tähti on kertomassa asiaa musiikkivideobisneksestä. Tämä jannu on siis linjamme kahden vakituisen ohjaajan ystäviä. Päätti sitten loppukevennykseksi näyttää musavideon, jonka olivat porukassa näiden vakiopettajien kanssa tehneet ruohon voimalla. Ja sen näköinen se musavideo tosiaankin oli :D
Ja afaik, eivät lukiolaisetkaan mitään streittareita ole. Ruoho nyt vain sattuu olemaan osa nykysuomen kulttuuria. Halusit tai et.
25.Absurdimies 26.11.2004 23:18
Chief123 kirjoitti 26.11.2004 klo 14:22:

Kyllähän nyt kunnollisia ja ammattitaitoisia duunareita kunnioittaa jokainen asioista jotain ymmärtävä ihminen! Mietitään vaikkapa putki- raksa- tai sähkömiehiä noin esimerkinomaisesti. Tosin ongelma tulee siinä, että moni duunarialojen ihmisistä ei ole näitä kunnollisia ja ammattitaitoisia. Jokainen joka on joskus tarvinnut duunareiden palveluksia vaikkapa remppaa teettäessään, tietää, ettei ole helppoa löytää kunnon tekijöitä.

Ja se on kyllä aivan tosi, että nykyään lukiota pidetään edelleen turhan suuressa arvossa verrattuna amikseen. Kuten jutussakin mainittiin, ovat heikoimmassa asemassa huonommin menestyneet ylioppilaat--> et pääse jatkamaan opiskeluja oikein mihinkään mielekkääseen paikkaan ammattikorkeakouluista tai yliopistoista puhumattakaan. Toki lukio antaa yleissivistystä joka tapauksessa enemmän kuin amis, mutta jos ajatellaan puhtaasti työllistymistä ja jatko-opintoja, on osa ylioppilaista pahassa raossa.

Minä en nauttinut lukio-opiskelusta, enkä yllättäen peruskoulustakaan ja tulokset olivat aina sen mukaisia. Olin paska oppilas, vaikka toisinaan pärjäsinkin joissain aineissa, joissa menestymiseen minun ei tarvinnut nähdä vaivaa. Silti opiskelen nykyään arvostetussa tiedekunnassa oikein hyvin tuloksin.

Kyllä yliopistoon pääsee vaikka on ollut lukioaikoinaankin paska oppilas, jos pääsykoekandidaatti jaksaa lukea ja todella on kiinnostunut lukemastaan. Se vain vaatii aika paljon töitä, koska ensin täytyy todella opetella opiskelemaan, sitten on opittava pääsykoekirjat ulkoa ja pystyttävä soveltamaan opittuja asioita, sekä kaiken lisäksi on kilpailtava luokkien, koulujen ja koko maan priimusten kanssa "taivaspaikasta" - tai yritettävä seuraavana vuonna uudestaan. Luku-urakka on hyvin raskas ja raflaava, eikä siitä saa luistaa. Siksi epäonnistuminen on erityisen raskasta. Ensimmäisellä yrityskerrallani epäonnistuin. Mietin missä menin vikaan ja pääsin seuraavalla kerralla sisään korjattuani aiemmin tekemäni virheet. Omat puutteet ja typeryydet on tiedostettava.

Sisäänpääsy olikin sitten saavutuksena hyvin, hyvin palkitseva tapahtuma, uskokaa pois :). Pelkäsin, ettei minusta ole opiskelijaksi, kunnes yritin tosissani. Uskonkin nyt, että [melkein] kuka tahansa pääsee yliopistoon jos jaksaa yrittää tarpeeksi. On tosin muistettava, että etenkin nykyään, uusien ylioppilaiden kiintiön vuoksi, sisäänpääsy on entistä hankalampaa. Seula on mielenkiintoisimpiin paikkoihin järkyttävän tiukka, mutta sisällä opiskelusta tulee kevyempää, järkevämpää ja hauskempaa. Nautin tätä nykyä opiskelusta.

Minunkaltaisteni ihmisten pienet suuret menestystarinat ovat elävä esimerkki siitä, miten mahdollisuudet voi hyödyntää. Tosiasiassa suhtaudun kuitenkin pessimistisesti huonoimpien oppilaiden mahdollisuuksiin kaikista vaativimmissa pääsykokeissa. He ovat eittämättä altavastaajia, vaikka kaikki näennäisesti ovatkin samalla viivalla.

Todennäköisesti monet eivät edes yritä, koska eivät uskalla epäonnistua, uskottelevat itselleen olevansa kertakaikkiaan epäsopivia tai riittämättömiä yliopisto-opiskelijoiksi. Epäonnistumista voi olla todella hankalaa myöntää, varsinkin kun kaikki sukulaiset ja ystävät jatkuvasti tiedustelevat, kuinka kokeessa kävi. Jotkut saattavat olla jopa tyytyväisiä siitä, että pääsykoekandidaatti epäonnistuu. Todelliseen yrittämiseen liittyy paljon tunteita, koska epäonnistuminen yhdistetään (alitajuisesti[kin]) siihen, että henkilö X on kyvytön ja vajavainen muillakin tavoin. Tästä seuraa, että antautumalla yrittämään, henkilö samalla altistuu muiden arvostelulle. Arvostelun voi välttää olemalla yrittämättä. Joku voi siis järkeillä, että on järkevää olla yrittämättä, koska menestymätön/yrittämätön voi aina vedota lukemisen turhuuteen ja esimerkiksi herra/yliopistopellevihaan.

Kannattaa silti miettiä, mitä tahdot olla. Mieti, miten saavutat sen ja jos todella tahdot saavuttaa unelmasi, etene tarkan suunnitelman mukaan. Jos et onnistu, paikanna virheet, korjaa ne ja yritä uudestaan. Toista prosessi, kunnes onnistut. Minä uskon, että meissä kaikissa asuu pieni (v)alistaja. Minä löysin sen juuri itsestäni!
26.Dr_Oetker 27.11.2004 16:50
MrStandardi kirjoitti 26.11.2004 klo 09:02:

Tulot kunniaan.
Jutusta puuttui vielä n. 19-25v. osuus, eli ne jotka ovat jo valmistuneet ja (toivottavasti) puskevat duunissa. Vaikka nimettöminä, palkat esiin ja rehelliset uranäkymät. Kyllä siinä saattaisi hiukan aikaan miettiä, kun valinnoille voidaan alkaa laskemaan hintoja.

Ainiin. Duunarina on yksi etu. Kun firma kaatuu, ammattitaito on edelleen hyppysissä.

Tässä on linkki kauppakorkean sivuille, jossa on esitetty havainnollisesti juuri valmistuneiden ekonomien sijoittuminen työelämään ja heidän keskimääräinen palkkatasonsa. Juuri valmistuneiksi he tienaavat aika hyvin, vai mitä? Pitäisiköhän vaihtaa alaa...

www.hkkk.fi/netcomm/venue/venue_index.asp?lan=FIN&Level1=1320
27.Dr_Oetker 27.11.2004 16:53
Dr_Oetker kirjoitti 27.11.2004 klo 16:50:

Tässä on linkki kauppakorkean sivuille, jossa on esitetty havainnollisesti juuri valmistuneiden ekonomien sijoittuminen työelämään ja heidän keskimääräinen palkkatasonsa. Juuri valmistuneiksi he tienaavat aika hyvin, vai mitä? Pitäisiköhän vaihtaa alaa...

www.hkkk.fi/netcomm/venue/venue_index.asp?lan=FIN&Level1=1320

Ohoh. Kun saavut tuolle siulle, valitse

TYÖELÄMÄÄN SIJOITTUMINEN-->PALKKATILASTOT

Anteeksi häiriö.
28.magentaniq 28.11.2004 00:11 Minusta kyseinen artikkeli ei antanut realistista kuvaa ammattikouluista eikä sen opiskelijoista. Itse olen 23 vuotias, en juo, en polta, en kiroile ja tähtään vain ja ainoastaan parhaimpaan suoritukseen. Ja olen amislainen. Kyllä.

Kun olin 16v pääsin opiskelemaan erästä hyvinkin yhä edelleen mediaseksikästä alaa. Pärjäsin siinä hyvin, vaikka tosin paperit jäi saamatta sen takia kun ei se pää kestänyt kyseistä alaa. No miksei? Työttömyys ja verenmakusuussa-kilpailu teki tehtävänsä jo koulunpenkillä. Eikä työelämä koskaan auennut, ellei melkein polvillaan anottuja työharjoittelupaikkoja mukaan lueta. Työharjoittelussakin oli erotuksen uhka päällä, jos kehtasi käydä vessassa useammin kuin kerran päivässä. Käytännössä elämä olisi näyttänyt tältä: jos et saa sitä maailman parasta nyt tai heti, niin joku tekee sen sinun puolesta ja minusta tulisi taas sosiaalipummi. Kiitos ei, vaikka ala olisi muutoin soveltunut hyvin minulle. Sen alan hommissa olisin ollut paras omissa taidoissani. Mutten joka hetki, joka päivä. Enkä maailman paras.

Joten ala vaihtui hieman erillaiseen, duunarin hommaan. Amikseen vei minun tieni sittenkin. Minä tähtään tulevaisuuteen, sellaiseen tulevaisuuteen jossa minua ei korvata ihan heti vain sormia napsauttamalla. Ainakaan näillä näkymin. Ala alkoi opiskelun myötä kiinnostamaan enemmän, on mukavaa huomata, että osaan tehdä omilla käsilläni jotain konkreettista. Myöskin ammattikoulussa käy mukavia ihmisiä ja siellä on yksinkertaisesti rennonmpi ilmapiiri. Luokallani on vain muutama, jotka on nähtävästi sijoitettu sinne "päivähoitoon". Loput opiskelee vaihtelevin motivaation, mutta tekevät elämänsä eteen jotakin. He eivät tosin näy ja kuulu, eikä heitä katukuvassa erota amislaisiksi. Kuten ei minuakaan. He jos mitkä ovat niitä kilttejä ja ahkeria puurtajia, joille ei koskaan tule kiitosta.

Minua ei harmita, että hylkäsin "unelmieni" alan. Kuka kieltää tekemästä niitä hommia omalla vapaa-ajallani? Alan yksi ihanista ominaispiirteistä on se, että sitä voi tehdä keikkaluonteisesti. Ja jos tulot on jotenkin edes turvatut muutoin, niin mikä estää jos aikansa kuluksi tekee joskus sitä hauskempaa hommaa? Nyt kun oikeastaan kun istun toisen koulun penkillä, niin minulle on alkanut sadella töitä tältä "unelmien" alalta, juuri silloin kun minulla ei ole täysipäiväisesti enää aikaa niille. Outoa, eikö?

Vanhoissa tuttavapiireissä ja sukulaisten kesken olen nyt "virallinen juntti". Kuitenkin taidan olla noissa porukoissa ainut minun ikäisteni joukossa jolla on 2 isoa kirjahyllyä täynnä kirjoja. Ei amislaisuus tee ihmisestä tyhmää ali-ihmistä.

Että niin.
29.lukiolainen82 28.11.2004 09:07 kylla sinakin huomaa et vaikka ei amislaiset arvosta lukiolasia niin lukiossa ainakin opetetaan tapoja.. en kylla muista kenenkaan lukiotovererini ikina kiroileen noin kuin muutamat amis kundit artikkelissa. HYI!!
30.Lukiolainen88 28.11.2004 16:09 Nykyään on ihan selvä ero siinä että ns "juntit" menee amikseen ja sivistyneet lukioon. Tähän voin tosin sanoa että lukioon ei ole niin vaikea päästä, kaikki 120 jotka hakivat lukiooni pääsivätkin. Joten minkäänlaista eroa ei ole niillä jotka haluavata opiskella ja niillä jotka menevät lukioon koska isi ja äiti haluavat niin.

Omasta mielestäni vaikuttaa siltä että lukiossa on lapsellisempia ihmisiä kuin amiksessa. Minä halusin lukioon ja parhaat ystäväni amikseen, poikaystävä on myös amiksen käynyt. Kokemuksia vertaillessa olen huomioinut että amikset taitavat olla kypsempiä, minun lukiossani on ainakin harva oppilas jota oikeasti kiinnostaa koulu. Isi ja äiti joutuisivat häpeään jos ei menisi lukioon, vaikkei useampia kiinnosta yhtään.

Olin toivonut että lukiossa saisi opiskella rauhassa muitten nuorten kanssa joita kiinnostaa opiskelu. Sen sijaan jouduin kouluun täynnä nuoria jotka käyvät siellä päivähoidossa koska isi ja äiti haluavat niin. Peruskoulussa sai kuunnella häiriköintiä ja sama jatkuu lukiossa.

Myönnän että minua kutsuttiin hikariksi yläasteella, eipähän tuo haittaa sillä tiesin että pääsisin lukiossa niistä eroon. Voih, olinpa väärässä. Ja vieläkin saan kuulla että olen hikari, mutta mielestäni olen yksinkertaisesti fiksu. Sitäpaitsi olen aina pitänyt uusien asioiden oppimisesta, tiedän jo nyt mitä aion opiskella ja mikä minusta tulee isona. Isin ja äidin mielipide ei vaikuta asiaan.

Voisin jopa käydä amiksen kirjoitusten jälkeen että olisi ammatti alla. Amis on aivan liian aliarvostettu.
31.tytt0 28.11.2004 22:50 Olipas amishehkutusta. HUHHUH!! Tottakai kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan, mutta toi juttu meni vähän liiallisuuksiin.

Pikkasen nauratti mm. toi kommentti kirurgista. Siitä hyvi näkee, että sillä jätkällä ei ole mitään päässään. Suurin osa yliopistoissa opiskelevista tekee töitä opiskelujen ohessa ja monet lukiolaisetkin.

Taitaa kirjoittaja olla amiksen käynyt kun noin tarvitsi hehkuttaa...
32.Huu 29.11.2004 00:29 Ei tuo mikään yllätys ollut että tuollaisia kiroilevia idiootteja löytyy juuri amiksista. Jätkien puheista päätellen korvien välissä ei ole yhtään mitään. Taitavat nuokin löytyä aikanaan asuntoloista tai vankiloista. Amistaustassa ei todellakaan ole mitään ylpeilemistä.
Mitä parempi koulutus, sen parempia ja kovapalkkaisempia töitä on mahdollisuus saada. Sitäpaitsi Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin siirretään ensimmäisenä sellaiset työpaikat joihin vaaditaan vähän tai ei ollenkaan koulutusta. Ja rakennustyömaila ja tehtaissa on jo virolaisia venäläisiä pian enemmän kuin suomalaisia. Eli akateemista koulutuksesta on tänä päivänä enemmän hyötyä kuin koskaan ennen.
33.Cirves 29.11.2004 00:31
lukiolainen82 kirjoitti 28.11.2004 klo 09:07:

kylla sinakin huomaa et vaikka ei amislaiset arvosta lukiolasia niin lukiossa ainakin opetetaan tapoja.. en kylla muista kenenkaan lukiotovererini ikina kiroileen noin kuin muutamat amis kundit artikkelissa. HYI!!

Luulenpa, että käytöstavat on opittu (tai sitten ei) jo ennen toisen asteen koulutusta. Sosioekonominen asema kyllä vaikuttaa kielenkäyttöön. Ehkä lukiotoverisi olisivat kiroilleet enemmän, jos olisivat menneet amikseen.
34.Jarreee 29.11.2004 09:09 Työttömyysprosentit eri työnantajainjärjestöiltä:
Tek (diplomi-insinöörit): 1,4%
Kauppakorkeasta valmistuneet (en muista liiton nimeä): 1,6%
Insinööriliitto (amk-insinöörit): 4,2%

Ja kun koko Suomen työttömyysprosentti on 17-18% niin...
35.hyppelihiiri 29.11.2004 11:53 Annettinpa taas yksipuoinen kuva ammattkoulusta.

Itse kävin yläasteen jälkeen lukion, kun en vielä silloin tiennyt mitä elämälläni tehdä. Yleistivistävä oppilaitos, mutta ei siellä kyllä opiskelemaan joutunut.

Parin välivuoden jälkeen löysin itseni opiskelemassa ammattioppilaitoksessa liikuntaa. Opiskelujen ohella kerkesi tekemään töitä ja oppi todellisesta elämästä paljon enemmän kuin lukioaikoina.

Ammattikoulun jälkeen jatkui matkani yliopistoon jossa yhä opiskelen liikuntaa. Moni nykyinen opiskelutoverini on tullut tänne lukiosta, ja myöntää että oma mallini: ensin ammatti ja sitten vasta yliopisto, olisi ollut kokemuksena paljon parempi vaihtoehto.

Muista amiksista en tiedä, mutta kyseiselle alalle on amis yksi parhaimmista vaihtoehdoista kouluttautua.

Suosittelen.
36.MatkaMarge 29.11.2004 12:12 Artikkeli oli jees, mielenkiintoista nahda mita joidenkin amislaisten paassa liikkuu. Amiksen ongelma on, etta sinne ajautuvat kaikki ongelmaimurit, jotka luovat koko laitokselle pahan maineen.
Jos todella haluaa olla kokki, hitsari tai mita muuta tahansa, on amis varmaan loistopaikka. Kuitenkin voisi kuvitella, etta ongelmatapaukset hairikoisivat joidenkin tosi innokkaiden opiskelijoiden tahtia.. Amislaiset leimataan luusereiksi justiinsa vittumaisen kaytoksen takia. Monesti tapaa amistyyppeja, jotka vaikuttavat muuten ihan ok-kavereilta, mut (lukion tarjoama?) yleissivistys voi olla aika heikko.. Tama uusi kaksoistutkinto-juttu vaikuttaa aika nerokkaalta..

15-vuotiaat ovat viela murrosiassa ja voi olla vaikea paattaa mita tehda tulevaisuudessa. Voisiko tata prosessia siis helpottaa mitenkaan, esim. Suuntaa antavilla tieto/kyky-testeilla?

Itse halusin menna lukioon. En pelkastaan siksi, etta en tiennyt mita tehda tulevaisuudessa mutta myos sivistaakseni itseani. Sama yritys jatkuu edelleen maailmaalla matkusteltaessa ja korkeakouluopinnoissa..enka tieda vielakaan mita tarkalleen haluan tehda.
37.Thea82 29.11.2004 13:43
lukiolainen82 kirjoitti 28.11.2004 klo 09:07:

kylla sinakin huomaa et vaikka ei amislaiset arvosta lukiolasia niin lukiossa ainakin opetetaan tapoja.. en kylla muista kenenkaan lukiotovererini ikina kiroileen noin kuin muutamat amis kundit artikkelissa. HYI!!

Sinä sen sijaan et tainnut oppia ainakaan kirjoittamaan siellä lukiossa?

Ei lukiossa kyllä mitään tapoja muistaakseni opetettu, eiköhän se oo ihan jokaisesta itsestä kiinni miten käyttäytyy. Ja kasvatuksesta. Ja seurasta.

Älkää nyt jaksako moralisoida jostain kiroilemisesta. Itse kiroilen aika paljon. Saan siitä kuullakin silloin tällöin. On kai se huono tapa mutta en ole kokenut tarvetta vähentää. "Virallisissa ympyröissä" toki hillitsen puheitani.
38.Des_ 29.11.2004 13:54
Huu kirjoitti 29.11.2004 klo 00:29:

Ei tuo mikään yllätys ollut että tuollaisia kiroilevia idiootteja löytyy juuri amiksista. Jätkien puheista päätellen korvien välissä ei ole yhtään mitään.

No sinähän sen varmasti parhaiten tiedät ja olet oikea ihminen sen meillekin kertomaan, kiitoksia vaan.

Ehkä tuon tekstin perusteella ei kuitenkaan pysty vielä täysin arvioimaan henkilöiden pään sisältöä tai ole oikeutta haukkua heitä idiooteiksi. Jätkillähän oli paljon ihan fiksuakin sanottavaa. Kirosanat siellä täällä ei ainakaan mun silmissä nollaa tekstin asiasisältöä. Ihmiset on erilaisia, samoin ilmaisutavat. Vähän avoimuutta hei.
39.Syltty_234235 29.11.2004 21:23 Kylmästi vain lukiopaikkoja leikkuriin ja amikseen lisää jengiä. Se ongelmaporukka pitäisi potkia amiksestakin pois muita häiritsemästä, saataisiin opetukseen tasoa ja koko koululle parempi maine.

Asiasta kolmanteen. Huvittavaa tuo noiden poikien herraviha. Ne isoa liksaa nostavat tosinörit tai "nuoret menestyjät" tekevät usein paljon pitempää päivää kuin tavalliset duunarit. Taitaa kateudesta kummuta tuo herraviha :)
40.aabeesee 29.11.2004 21:39
Syltty_234235 kirjoitti 29.11.2004 klo 21:23:
Taitaa kateudesta kummuta tuo herraviha :)

Mistäs muustakaan? Uskooko kukaan, että nämä amikset voisivat tosissaan väittää kieltäytyvänsä siitä ilmaisesta bemarista, kun joku tulisi tarjoamaan?
41.Tirppala 29.11.2004 23:23 "Ja kun koko Suomen työttömyysprosentti on 17-18% niin..."

No ei kai siellä Suomessa sentään noin huonosti mene.
42.Allu___ 29.11.2004 23:24 No vaikka ois kuinka amis tai akateemikko niin eiköhän se ilmanen bemari kelpaa kaikille
43.Allu___ 29.11.2004 23:26 "Nuoret menestyjät" heh.. kukahan noinkin tyhmän termin on keksiny
44.John_Wayne 30.11.2004 11:22 Eräs kaveri peruskouluajoilta kävi pari kuukautta katsomassa amista ja sen toimintaa ja lopetti. Alkoi siivoojaksi ja jäi lopulta työttömäksi. Kävi työkkärin atk-ajokortin ja työllistettiin mikrotukihenkilöksi. Teki noita hommia saman verran kun opiskelin akateemisen tutkinnon (4 vuotta) ja siirtyi konsultiksi repien kolmekertaa kovempaa palkkaa kuin meikäläinen vakituisessa työsuhteessa. Itse kituutan alhaisella palkalla määräaikaisessa työsuhteessa.

Velipoika opiskeli ammattikoulussa sähkömieheksi ja perusti kahden kurssikaverinsa kanssa oman asennusfirman joka alkuvaikeuksien jälkeen työllistää jo 10 henkilöä, eli on kasvanut ihan muutamassa vuodessa huikeasti.

Mikään ei tule muuttamaan sitä faktaa, että vaikka tässä maassa olis 5,5 miljoonaa maisteriä tai lääkäriä on jonkun pakko tehdä edelleen ne ns. paska-duunit.
45.Sammy-74 30.11.2004 11:31 Itse olen ollut töissä jo 10 vuotta putkeen.Kävin lukiossa yhden vuoden ja huomasin että asia ei oikein toiminut minulle.Lukiosta siirryin ammattikouluun jonka jälkeen kävin puolen vuoden kurssin ja kurssin päätteeksi minua kysyttiin töihin.Kävin työhaastattelussa ja ollut töissä siitä lähtien enkä päivääkään ole katunut.Joten voisin sanoe että minulla on ollut hyvä tuuri.
En sano että lukio olisi väärä paikka jos vain siellä jaksaa lukea mutta ammattikuolusta valmistuneita pidetään nykyään luusereina;ainakin jotkut,kaipa heillä on oikeus siihen.
Annetaan kaikkien kokeilla mikä heille sopii ja yritetään tulla toimeen toisten kanssa.Yhtälailla täällä tarvitaan korkeakoulutettuja kuten myös MEITÄ ammattikoulusta valmistuneita!!!
46.Wanha 30.11.2004 12:28 Munnukan "tädille" tiedoksi ette jo 1970-luvun lopulla, jolloin itse hain "yhteishaussa" opiskelupaikkaa, en päässyt ammattikoulun lentokoneasentajalinjalle, kun oli niin huono keskiarvo. Eli on sitä ennenkin päästy säälitävillä numeroilla lukioon :-)
47.zednut 30.11.2004 19:18
Jannu1979 kirjoitti 26.11.2004 klo 22:04:
Sorvaaja voi vain sorvata. Kun sorvaus korvataan jollain muulla tekniikalla, sorvaaja on työtön, eikä pääse töihin esimerkiksi hölynpölyassistentiksi näennäisen kompetenssin (eli soveltuvan koulutuksen/ammattitaidon) puutteen vuoksi.

No ei se ihan noinkaan ole. Kyllähän duunarikin voi työssään kehittyä! Luuletko, että jos sorvaus korvataan jollain muulla tekniikalla, niin heti potkaistaan pois se sorvari turhana? Ei, vaan kyllähän se koulutetaan sen uuden tekniikan osaajaksi. Sitä paitsi kuka sitä uutta tekniikkaa sitten käyttäisi ellei duunari. Duunari on aina voittaja.
48.Jannu1979 30.11.2004 20:19
zednut kirjoitti 30.11.2004 klo 19:18:

No ei se ihan noinkaan ole. Kyllähän duunarikin voi työssään kehittyä! Luuletko, että jos sorvaus korvataan jollain muulla tekniikalla, niin heti potkaistaan pois se sorvari turhana? Ei, vaan kyllähän se koulutetaan sen uuden tekniikan osaajaksi. Sitä paitsi kuka sitä uutta tekniikkaa sitten käyttäisi ellei duunari. Duunari on aina voittaja.

Jos työntekijä ei kehitä ammattitaitoaan, on seurauksena inkompetenssi, koska uudet kujeet vaativat uutta osaamista. Työnantaja saattaa hyvinkin palkata ennemmin uuden työntekijän, joka osaa uudet asiat, kuin kouluttaa vanhan työntekijän. Työssä oppiminen ja jatkuvan oppimisen tärkeys on siis se ilosanoma, jota pyrin levittämään. Nykyään työntekijältä vaaditaan paljon. Ne, jotka eivät tahdo oppia uutta, tippuvat kelkasta. Ymmärtääkseni olemme samaa mieltä siitä, että duunarikin voi oppia. Kirjoitin mielestäni tästä samalla tavalla jo aiemmin, tosin en ehkä riittävän selkeästi. Kyllä tämä varmaankin tästä...
49.juuu 30.11.2004 22:45 Voi vaa nauraa niille lukiossa käyneille, jotka meidänki amiksessa nykyään opiskelee, kannattaa vähä miettii mihin kannataa mennä opiskelee!! Ja kyllä amiksiaki vaa tarvitaa aika p**keleesti nykyäänkin, mutta tota nykyistä "lukiobuumia" en ymmärrä! RAHA TULEE DUUNILLA JA KOVALLA SELLASELLA!
50.BobH 1.12.2004 12:59 Joo, kyllähän sitä itsekin nappaisi joku kokkipuoli tai ihan perinteiset kädentaidot, mutta ongelma on juuri tuo, että mistä löytyisi se oppilaitos jonka kaikki oppilaat olisivat motivoituneita duuniinsa. Ei kauheasti nappaisi istua jossain luokassa jossa puolet on räkä poskella ja loppujen kanssa ei pysty keskustelemaan mistään järkevästä. Toki tuossa voi olla kilo ennakkoluuloja päällä, mutta väitän, että tuo ainakin jossain määrin pitää paikkansa missä tahansa ammattioppilaitoksessa.

Nauratti myös tuo valkoisen talon veppisivujuttu. Eipä taida noillakaan jätkillä olla mitään hajua siitä bisneksestä tai luovasta puolesta muutenkaan.

Näytä kaikki 121 kommenttia

Kommentoi artikkelia

Lue lisää: uusin City-lehti

	Ilmainen paimen Punaisen Ristin toivo Eero Rämö on... Kommentoi
	Oikea opinto-opas Tätä opasta ei tiedekuntasi jaa. Kommentoi (1)
	Kymppilinjan mies Kymppilinjan Janne Ordén antaa... Kommentoi
	Ostoskeskus Ostosmaailman uutispalvelu Kommentoi
	Kuuma lista Mistä kaupunki puhuu? Kommentoi
	Luontomeikki, hui! Luonnonkosmetiikka. Luonnollista ja... Kommentoi
	Ammattirotuoppi Kysy mitä tahansa poliisilta... Kommentoi (1)
	Rakkauden aikajana Rakkaus on kuin lankakerä, se alkaa... Kommentoi (6)
	Totuus farkuista Älä pese farkkujasi puoleen vuoteen... Kommentoi
	Juhlat sinkuille Toim.huom. Kommentoi

Lue lisää: Opiskelu & duuni

	Joutilaat Raportti nuorista, joille ei työ... Kommentoi (52)
	Pörssipedot verkossa Indeksit syöksyvät ja internetin... Kommentoi (1)
	Bopot Mikä ihmeen boheemi porvari? Kommentoi (3)
	Teknotytöt Teekkarivähemmistön anatomia Kommentoi (4)
	Tee työtäs ulkomailla Neljä työmuurahaista kertovat. Kommentoi (5)
	Uraputki Opiskelevat työläiset Kommentoi
	Abibileet Oy Lukiolaisten viihdyttäminen on... Kommentoi (6)
	Opintotuen maksimointi Kansalaistaito Kommentoi (8)
	Hyvä, paha raha Eli rahakyselyn arvokkaat tulokset Kommentoi (5)
	Mamut duunissa Miksi intialainen työllistyy... Kommentoi (66)

City-lehti & BlogCity

15 minuuttia julkisuudessa