Bussin renkaiden kohina kuulosti aivan henkien
kuiskauksilta varhain aamusta.
Miettiessäni mieltäin muuttunuta alkoi kehoani kauttaaltaan kuumottaa.Maailma painoi nyt enemmän kuin koskaan.
Hetkessä kuumotus muuttuikin jomotukseksi,mikä katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Hermostuneisuus kasvoi nopeasti ja pian kaikki ympärilläni olikin kuin yhtä suurta ärsyke impulssia.Jos erehdyinkin
vilkaisemaan jotakuta suoraan silmiin niin tuntui kuin
polveni olisivat notkahtaneet ja sisuskaluni saaneet iskuja.
Hikikarpaloita helmeili hatun alla,kun aika pisteli takaraivolla.Silloin vannoin etten olisi koskaan enää liian ajoissa.
Jos löytää etsimänsä sopukan mihin asettua piiloon ajalta
kuristevalta on saanut toivon takaisin nopeassa saatossa.
Tiedän tuntumani kautta,että jossan on se rauhan sija.
Tumman hehkuisa lehtävä puutarha.Kehto jokaiselle tähtien alla.
