Blogi

tänä aamuna sen vasta kunolla tajusin,että koittavaksi on tullut nyt tuo juhlan aika!Miksi se on niin iso juttu minulle?Noh syitähän on monia,mutta jos nyt rakennetaan perustaa juhlalle niin on sekin minulle harvinaisen selkeää sillä sukulaiseni ovat kautta aikain julistaneet tuota työväen aatetta mistä minäkin olen saanut imeä ihan huomaamattanikin vaikutteita.Se ei tosin ole ollut minkäänlaista aivopesua vaan huumorilla varustettu vakaumusta mistä ei ole ollut ongelmia.

sitten on taas omaan aikaani liittyviä selityksiä mistä tärkeimpänä elementtejä pidän; vapautta.Niin koen tällaista suurta riemun tunnetta,kun saa tehdä omalta osaltansa sellaisia nyrjähtäneitä ylilyöntejä kuin vain keksii.Ilmapalloja ja serpentiiniä oli meillä...heh
" työläiskodissa " niin runsaasti vappuna,että niitä piti väistellä jotta pääsi hakemaan itse tehtyä simaa ja niin...yäh tippaleipiäkin...
Teekkarit pitävät varmasti jälleen viereisessä pihassamme opislkelijatalojen tuntumassa konserttinsa...bändi on parvekkeella ja piha niin täynnä teekkareita,että näyttävät jo muurahaisilta...

näin minulla,mutta kukin tyylillään!Siis hyvää vapun aattoa!

hehee...aamupalaksi suklaata ja kummia kieroiluja.
Aurinko paistaa ja linnut laulaa vaan ei kauaa!
Viikonloppu lämmössä kierien,kun taas koittaa viileämpi jakso
juuri,kun on vappu juhlan aika...hiirenkorvat puissa- hyvä olo suluissa.Tunteeni sekoittuu luvuista...raha taas ruikutuksen aiheena niin rietasta,kun vain voi olla.Noh enpä kuitenkaan anna sen peitota onnea ja iloa,jota kannan ainakin tämän illan.

Sun is shining¨~Bob Marley

Ja tämä on omistettu tälle suloisen lämpimälle ja kauniille päivälle sateenkaaren takaa :D

Sun is shining, the weather is sweet
Make you want to move your dancing feet
To the rescue, here I am
Want you to know ya, where I stand

(Monday morning) here I am
Want you to know just if you can
(Tuesday evening) where I stand
(Wednesday morning) tell myself a new day is rising
(Thursday evening) get on the rise a new day is dawning
(Friday morning) here I am
(Saturday evening) want you to know just
Want you to know just where I stand

When the morning gathers the rainbow
Want you to know I'm a rainbow too
So, to the rescue here I am
Want you to know just if you can
Where I stand, know, know, know, know, know

We'll lift our heads and give JAH praises
We'll lift our heads and give JAH praises, yeah

Sun is shining, the weather is sweet now
Make you want to move your dancing feet
To the rescue, here I am
Want you to know just if you can
Where I stand, know, know, know, where I stand

Monday morning, scoo-be-doop-scoop-scoop
Tuesday evening, scoo-be-doop-scoop-scoop
Wednesday morning, scoo-be-doop-scoop-scoop
Thursday evening, scoo-be-doop-scoop-scoop
Friday morning, scoo-be-doop-scoop-scoop
Saturday evening, scoo-be-doop-scoop-scoop

So to the rescue, to the rescue, to the rescue
Awake from your sleep and slumber
Today could be your lucky number
Sun is shining and the weather is sweat.

Saimme kahden sisaren kanssa lohdun,kun kuuntelimme
Mozart;ia kynttilämeren valaisemina shampanjaa juodessa.
Ulkona vallalla ollut usva kruunasi rauhan.

oli mahtava kokemus ja huima visuaalinen elämys!
en vaan tajua miksi jäin jumittamaa poetsia...sain paniikki
kohtauksenki,kun porukka tuijotti mun tomaatti silmääni...mitä en kyllä ihmettele.Onneksi se on sentäs hieman edes normalisoitunut.huippu tyyppejä täynnä asennetta paikalla!muuta ei voi sanoa...

Sinä etsit, löysit ja hukkasit elämän avaimen,
sinä etsit, etsit ja kaipasit, halusit totuuden, vain sen.
yhä kauemmaksi sä kaipasit ja yhä syvempään,
yhä lähemmäksi sä taistelit ja yhä syvempään sisään.
ja mä kuulin sun huutosi vaimean

ja mä kuulin sun huutosi haihtuvan,
ja mä luulin et tiesin ja tiesinkin.. mihin.
sinä synnyit väärään maailmaan, sinä synnyit väärään maailmaan,

sinä synnyit väärään maailmaan, sinä synnyit väärään maailmaan
voisin tulla luoksesi taivaaseen, jos uskoisin,

voisin liittyä Saatanan joukkoihin, jos uskoisin niihin.
jos mä laitan sieluni kiertämään aina radallaan,
niin en voisi kohdata ystävää, joka hajoaa maailmaan.
olit vangittu tuuleen ja myrskyihin,

olit kahlittu maahan ja aivoihin,
olit kiedottu ihmisennahkoihin ohuisiin.
sinä synnyit väärään maailmaan, sinä synnyit väärään maailmaan,

sinä synnyit väärään maailmaan, sinä synnyit väärään maailmaan
unien taa sun kotimaas katoaa.

Ismo Alanko

rauhoittumis päiväni vietin ja nyt on aika normalisoitua ja suoristaa selkäni.Siis mitä rauhoittumis päiviini kuuluikaa olivat,-iloiset ihmiset vallalla olleet värikkäät tunteet sekä tuttu ja turvallinen ilmapiiri ja ympäristä.Noh...alkoholia oli sallituissa määrin mukana,mutta siitä huolimatta toissa iltana päässäni napsahti niin,että aloin huutamaan äidilleni ja poikaystävälleni jostain pienestä kinastelusta jonka minä kasvatit hirmu riidaksi.illan päätteeksi vahingoitin itseäni moneen otteeseen ja meinasin hypätä parvekkeeltakin niin että istuin jo kaiteen päällä seitsämännessä kerroksessa.
Tämän huomattuaan ja huudosta sekä kovalla soineesta hevi musiikoista aiheutuen talonväki soitti äidilleni poliisit.
Ennen poliisien tuloa äitini laittoi minut makuuhuoneeseensa.
Sitten kun poliisit tulivat niin he astelivat olohuoneen puolelle missä äitini ja poikakaverini olivat (hekin aivan päissään) ja kuuntelivat edelleenkin heviä.Toinen poliiseista joka oli nainen kyseli,että mitä täälä oli oikein tapahtunut,kun talon asukkaat soittivat poliisit.Äitini keksi lennosta hätä juonen.Ja näin se meni,että äitini sanoi vain heidän kuunneelleen heviä vaan vähän liian kovalla.Siihen toinen poliiseista joka oli mies totesi innoissaan että hänkin tykkää hevistä,mutta ei voi enään heittää lettiään kun sen leikkasi poliisin hommia varten.Silloin naispoliisi naurahti ja kysyi vain enään että asuvatko poikakaverini ja äitini yhdessä.Äitini vastasi,että kavereitahan me vaan,mutta kun toi kuuntelee tota heviä vaan niin kovalla aina..laittais kuulokkeet...Poikakaverini oli myös juonessa mukana,mutta sanoi silti että eihän ole mikään pervo joka olisi nelikymppisen muijan kanssa.Tämän jälkeen poliisit lähhtivät ja minut päästettiin "vapaaksi" suljetusta huoneesta.Sen jälkeen olinkin ilmeisesti jo rauhottuneempi...Söimme keskiyön aterian joimme vielä hieman ja sammuimme kuin tuikut.Yöllä vaan kuulemma puhuin hirveästi unissani mitä äitini tuli kontaten kuuntelemaan...Sellainen oli se ilta,mutta pian työnnän sormet kurkkuuni ja käyn lepäämään.Huomena herään aikaisin ja menen piknikille mukavassa Peace and love seurassa.Kehtään nyt kulkea aurinko lasit päässä eikä pääni ole enää muuteenkaan niin pahan näköinen paitsi kelta purppura silmäni,mutta aika ne parantaa lopulta.

Pelkoni toteen kävi eli valvoin siis kolmannenkin yön lähestulkoon kokonaan putkeen.Sijasin jo vuoteeni joten päiväni on siis startannut.Onneksi käsilläni oli sentääns
Kate Bushin elämänkerta jota ennätinkin lukea niinkin pitkällä,että tuon kyseisen teoksen alkukiteytys pääsi mieleeni tulkittavaksi uudella tavalla.Ikinä- siis edes pienenä rocktähtiä imitoidessani hammasharjaan laulaessani
en ole haaveillut tähteydestä ja tämä lukemistoni vain vahvisti jälleen tuota entistä tunnetta.

Ihan näin itsenäni yhtä ainutta otoskohtaa läpi eläessäni mietinkin,että kuinka ysityisesti sitä lopulta saa olla esim. kun ympärilläsi on ihmisiä,-rakkaita ja niitä vähemmänkin rakkaita...onko silloin kaikki hyvä tarkoitettu jaettavaksi?Tähän kysymykseen törmää varsinkin silloin,kun joku seurueen sisällä olevista jää viileän etäiseksi...se voi olla ujoutta,mutta se voi olla myöskin sisäänpäin kääntynyttä hykertelyä toisten avoimuuden johdosta.Entä sitten juuri nämä päinvastaiset tapaukset jotka antavat itsestään kaiken lämpöä hehkuvina?Kaipaavatko he apuamme vai havittelevatko he kenties puhtaasti universaalia yhteenkuuluvuutta?Niin näitä ei yleensä tule niinkään pohdittua tilanteen olessa vaan vasta näin jälkipuintina.

Toisaalta on sekin hauskaa,kun ihmiset tekevät välillä niinkin spontaaneja siirtoja,ettei itsekään tajua kuinka paljon heidän sydämmestään tuleviin sanomiin voikin ujuttautua useampikin.Se onkin yhdessä olon intoa ja riemua,jota itsekin aion tänään nauttia!Enkä piittaa tippaakaan vaikka poskeni onkin vieläkin turvoksissa ja silmä purppuraisena vaan pistän ne aurinkolasini päähän vaikka ulkona sataisikin kuinka harmaana...vastaan myös tarvittaessa ihmisten kummeksuviin katseisiinkin ihan hymyillen vain.Katsokoon kummajaista jos haluavat,sillä onneksi mieleni on puhdas :}

Onnenkantamoisia päiväänne!

Kyllä tässä hulluksi tulee,kun viettää kaksi kokonaista päivää ja yhden puolikkaan neljän seinän sisällä omassa turkoosissa kuplassani ja kaikki vain tuon tapaturmaisen Freaky fridayn ansiosta jolloin turvalleni lensin...useampaan otteeseen.Aurinko pastoi,-lapset nauroi
ja luontokin teki uudistumistaan vaan mitä tein minä?
Istuin Notre Damen kellon soittajana illuusiossani,mutta aina peiliin katsoessani meinasi ja meinaa kyllä vieläkin
itku päästä...sen verran häijyn näköinen on vieläkin turpani.

Tämä dino on alkanutkin muodostaa uusia arvoituksia joista voisi tulla huomena julkisia niin,että sanoiksi en niitä muodostaisikaan vaan eleilläni ja teoillani sen muillekin selvittäisin.Siis mitä selvitän?Sen mikä on elämässä elämisen arvoista.Kohtaloon uskoo ken taas ei,mutta itse voin niinkin isänmaallisesti kuin käsi sydämmelläni tunnustaa,että siihen todella uskon ninkin lujasti,että tämä on merkki.Koheltamisesta on muodostuttava jotai uutta.Ai voiko siitä muodostua jotain järkevää vai- ajattelisi ehkä moni,mutta minulla on ainakin yhdenlainen vastaus valmiina ja se on se,että hullutteluissani ja ikimuistoisissa seikkailuissani on ollut niin paljon energiaa,että jatkossa
sen voisinkin kohdistaa asioihin,mistä se saisi kiertokulun
allensa.

Huomena selkiytän ideologiani niin,että pistän aurinkolasini turvonneen naamani ja silmieni sekä purppuran peitoksi ja sitten astelen ulos kevein askelin.Aion katsoa taivasta niin kauan että päätä meinaa huimata.Sitten suljen silmäni ja jatkan matkaani kirkkaimmin silmin kunnes saan itseni taas kasaan.Siihen asti jatkan yöni
mielikuvieni matkassa ja kuplia puhallellen ennen kuin ne puhkotaan.

Hän keinahteli uneliaana pitkin röpyliäistä maastoa. Luonnon tervehtiessä häntä
ilahtui ja tihensi hän myös askeliansakin. Harppoessaan eteenpäin hetken kuluttua jo
innokkaasti, hän pysähtyi oudon asian osuessa hänen näkökenttäänsä, joloin hän kään-
tyi. Palatessaan tuon oudon havainnon pariin koki hän näyn, mikä hätkähdytti tuota ihmislasta
suloisella koskemattomuudellaan. Se oli vaaleansininen linnunmuna, joka nökötti pienen pienenä
keskellä polkua. Tyttö vietti vielä hetken sen luona , kunnes päätti lähteä kulkemaan kohti
metsän usvaa.

Yksin kulkiessaan hän tuli miettineeksi; " Enää mikään ei voi satuttaa, kun en anna kolhujen joita
eloni matkan varrella osuu tielleni minua romahduttaa. Annan niiden valua ylitseni hipoen pinta so-
lukkoani ja toisinaan ryöpyttää sisemmältäkin kadottamatta herkkyyttäni kokea mailma juuri niin suu-
rena, kuin se onkin ". Kun hän palasi ajatuksistaan vallalla olevaan hetkeen huomasikin hän jo saapu-
neensa järven rantaan. Hän päätti heittäytyä järven syliin ja viipyä hetken pinnan alla luonnon hil-
jaa kuiskaillessa. Hänen keuhkonsa muodostivat pieniä ilmakuplia, kuin viimeisiä elontoivoja, jotka
karkasivat kohti pintaa.

Oman yksinäisen hetkensä jaettuaan itsensä kanssa alkoi hän tehdä kotiinpaluuta. Naapurin pihan yli kan-
tautui tasaisin väliajoin ulvahduksia,mitkä eivät suinkaan olleet koiran vaan instrumenttien äänteitä, mis-
sä oli mukana kitaran räminä. Ehkäpä sielä oli joku alkanut pohtia tulevaisuuttaan puntaroimalla äänialoja.
Tyttö kosketti piikkistä pensasaitaa niin, että saattoi kirpeän tunteen vedeksi silmiin kihoavan. Hän si-
vuutti okaat ja mursi oksien väliin aukon, mistä hän näki peitetyt kasvot. Ulkomuoto tuon hahmon oli olema-
ton, mutta se osa joka ei ollut tavoiteltavissa oli jotain sielukasta. Hänen Sydämensä narahti niin, ettei hän
enää tahtonutkaan myötäelää tuon muukalaisen kanssa, joka oli hänen pihansa nurkalla. Hän siirtyi taaksepäin.

Loppuva päivä alkoi näivettyä hämäryydeksi pilvien sen tottuneesti peitellen. " Tuo hetki on vain häivähdys
siitä palosta, jota tämän aurinkokunnan kiistaton elinvoima tarjosi meille hehkuen ja väsymättömänä suuria
voimiansa tasapuolisesti. Niin jaksoi jälleen tuo tähdistä suurin seurata taas ihmiskunnan kokousta. Aurinko-
tuulia ei voi tuntea, mutta se ei ole ihme, kun koskettaminenkin maksaa niin etääntyneitä ihmiset ovat nykyisin
toisistaan " Ajatteli hän yksinäisyydessään.

Seuraavana sunnuntaina hän heräsi jo varhain havahtuen siihen, että yksinäisenä elämästä saattoi karata viikkokin
tuosta vain, kun ei ollut ketään kehen välittää tai purkaa tunteitaan. Ei ketään keneen heijastaa elämäniloaan.
Kaikki oli koettava yksin ja koska omaan seuraansa oli kyllästynyt, jäivät myös kokemukset suppeiksi. Ainoa mitä
hän omisti olivat sunnuntait.

Mansikkamaalle kulkiessaan hän kosketti tuhatjalkaista, jonka mustana kiiltelevä pinta oli, kuin lakritsia.
Hän päätti aloittaa työnteon sinä päivänä poikkeuksellisen varhain, eikä välittänyt lonksuvista saappaistaan
sillä hän tahtoi seurata maanuumenista nousevaa eloa. Kyykyssä maata peratessaan hän tunsi, kuinka aurinko
poltti tukalasti hänen ohutta ihoansa. Noustessaan hänen jalkansa pettivät, minkä seurauksena hän päätyi kes-
kelle multakasaa. Nukahtaessaan tunnottomana hän vaipui salaperäiseen uneen, missä hän kolkutteli suljettuja
ovia, jotka kätkivät käyttämättömiä mahdollisuuksia taakseen. Oliko se ennuste? Tulisiko hänestä nyt rohkeampi?
Unessaan hän näki myös loputtoman käytävän edessään, eikä hän tiennyt minne mennä, mutta silti hänen on päätet-
tävä, että mikä on oikea suunta valittuun kohtaloon, joka hänen edessään siintää sokaisevana tulevassa ajassa.

Virotessaan tajuttomuudestaan hän pystyi raottamaan silmiänsä, mutta näki kaiken vielä kahtena. Lievässä kuma-
rassa kulkeva hahmo lähestyi häntä kohti tarttuen olkavarresta. Hän mietti oliko tämä unta vai totta? Tuo ku-
mara hahmo oli saapunut auttamaan häntä eli tämä oli todellisuutta, eikä vain hänen mielensä tuotosta. " Nuttu
nurin, onni oikein " Hetken kuluttua hän oli palannut tähän hetkeen kokonaisvaltaisesti niin mielen,- sielun kuin
myös kehonsa voimin. Aiempi epätodellisuus oli nyt vain ,kuin sirppi kuusta. Selkeämmän tilansa ansiosta hän tun-
nisti avunantajansa vaarikseen, joka nosti hänet kastematojen keskeltä.

Keveitä pisaroita alkoi leijua taivaalta tuulen niitä keinuttaessa. Kirkon kellot kumisevat jättäen jälkeensä omaa arvokkuuttansa. Uni, jonka hän pyörtyessään oli aiemmin nähnyt selkeänä enteenä kävi toteen, kun hänen vaarinsa
oli hänet tullut nostamaan ylös maasta. Se oli merkki siitä, ettei hän ollutkaan yksin, sillä kaikki maailman ih-
miset ovat läsnä, mutta valinta siitä kenen kanssa olla tekemisissä täytyi hänen tehdä itse, eikä vain odottaa si-
tä muilta.Tänään hän siis kokikin tuon kadotetuksi luulemansa tunnekokemuksen aaltoillen lävitsensä kuohuten.
Se oli onnen tunne joka oli kutitellen hänen surunsa kiemurrellen pois tehden elämänilolle tilaa. Tuosta kaikesta hän oppikin, että pienen pienet asiat voivatkin olla vaikutukseltaan voimakkaita, minkä vuoksi ne kannattavat
huomioida, sillä niitä on kaikkialla. Ne ovat arkisia asioita, joita saatamme kohdata jatkuvasti niihin kuiten-
kaan tarttumatta. Tällöin myös aistimme köyhtyvät, jolloin tarvimme yhä rankempia keinoja kokeaksemme nautintoa
ja kunnioitusta elämää kohtaan. On siis jälleen sunnuntai