Unenomaista ja leveitä väyliä.

Kuolinaika tänään päivämäärästä huolimatta, kun kaikki on kuollutta pystyyn hakattuna ruosteisilla nauloilla
lävistyneet ja vääristyneet unelmat sekä toiveet. Junaradalla tai katuojassa sekä katutappeluissa. Kaikki niin
todellista, mutta silti niin katkeraa ja unenomaista. Tahtomattamammekin saatamme eloamme kohti auringonlaskua
niin suurissa mittakaavoissa joita on silloin tällöin rikottava, jotta tuntisi olevansa elossa. Viattomassa kuoressa saattaakin piillä se petollinen noita ,joka selkäänpuukottajan lailla riistää meiltä toivon paremmasta.Vailla vastuuta vaan silti kaiken pahan alkujuurena. Tosiasioita ei voi ylittää eikä niitä voi myöskään alittaa ellei ole jo alistunut luonnottoman luonnolliseen kiertokulkuun mitä yhteiskuntamme pyörittää täyttä häkää. Mutta nämä välttämättömät pahat voikin kiertää joko ovelan viekkaasti haalien itselleensä etuuksia tai sitten amatöörimäisesti kaiken kärsien. Se on yhteiskuntamme muhiva paise joka puhkeaa aina välierin. Taklauksia, kun tulee arjenkin paheissa sekä paheettomuuksissa. Nuhteetonta ei kuitenkaan voi elämä olla, kun maailmassa on jo sellaisia aukkoja joista mahdumme pujahtamaan olimme kuinka hyviä tai pahoja tahansa. Mädännäisyys kansakuntamme keskuudessa voi olla hyvinkin tarttuvaa sorttia, vaikka yläluokan aseet sorruttavatkin uuden ajan murroksemme tavoin meitä n.s " vähäosaisia"
jotka väärinymmärretysti nauttivat valtiomme rahoista, vaikka todellisuudessa olemmekin muurahaisia joita observoidaan kaavakkeiden kera päivän sanktioilla. Mutta sellaistahan tämä elämä on- kun joku saatetaan haudan kylmään syleilyyn vainajan mitään tuntematta,- omaisten nauttiessa kakkukahveja unohtaen mustat pukunsa, kun kiire on taas rippijuhliin ja häihin. Kirkko on niin harras ja pyhä paikka, mutta kumma kyllä kiire sieltä on pois toisaalle
kuten vaikka marketille
tai tepastelemaan omalle tammi parketille. Suuruudenhulluus tappaa ne vähäisetkin sovun versot joita koetetaan vaalia niin työpaikkojen tiimityöskentelyissä, kuten luokka huoneissakin jatkuen vanhainkotiin asti.

Kirjoitettaessa soi Ramones I wanna be setated