voe voe!

mukavaa! taas tässä ahdingossa,kun mieli ei tee enää keksiä uusia selviytymiskeinoja päivä toisensa jälkeen,mutta jokin kolkuttava tunne patistaisi vain tähän.Kuinka loputon voi mielikuvitus ollakaan?Välillä pohjaton,kun taas toisaalta nurkkaan ahdistettu.Joo rahapulasta mä puhun.Joo ja töitä haen kokoajan!Vanhemmat on lähellä,mutta kuitenkin niin kaukana.huah.kaverit ovat hyvin onneksi avustaneet tosi tiukan paikan sattuessa kohdalle.Siis kiitos vain heille sydämellisesti.Koskaan ei tiedä koska saa rahaa koska taas ei.Sitä vain saa olla varpaillaan...
Kuulostaa varmasti ihmiseltä joka on lyöty kuiluun,mutta huvittavinta tässä onkin se,että olen nauranut varmastikin enemmän kuin koskaan näin "köyhyys"aikanani...heh hee!Ilo irti hernekeitosta...kunhan röökit ei vaan loppuis.heh....nonniin nyt tää rauhottuu.

Hiphei!

Kirjoitettaessa soi Santana-let the children play