Julkkikseksi hinnalla millä hyvänsä

Tän päivän eli sunnuntain Hesarissa oli kohtuullisen hyvä juttu siitä, miten nykyään varsinkin nuorilla tuntuu olevan pyrkimys julkkiksiksi hinnalla millä hyvänsä. Parhaana esimerkkinä jutussa oli noloudessaan omaa luokkaa oleva "Kola-Olli" Hokkanen, jonka selityksiä limunjuonnin saralla ei tarvinne suuremmin kerrata.

Mitään suuria "pelinavauksia" tai paljastuksia jutussa ei ollut, mutta se todettiin, että yli kolmekymppisille tällainen MySpace- tai Youtube-julkisuus ja kaikkiin koteihin rynniminen kaiken maailman tosi-tv-ohjelmien kautta alkaa olla vähän vaikeaa ymmärtää.

Toimittaja totesi, että monikaan nuori ei pelkää julkisuuden riskejä ja on aivan varma, että juuri hänen persoonansa on niin valloittava, että se riittää staraksi.

Ei väliä, millä keinoin, kunhan vain pääsee tähdeksi. Se on monen motto.

Täytyy tunnustaa, että olen itsekin kerran telkkarissa ollut, enkä sitä häpeä, mutta en tavoitellut sillä kokemuksella julkisuutta vaan kivaa kokemusta. Nykyisessä työssäni haastattelen aina välillä julkkiksia, mutta en pyri sellaiseksi itse. Enkä kaipaa mainetta sillä, että haastattelin julkkista vaan pyrin tekemään jutun hyvin, vaikka siinä sitten olisi pääosassa pihtiputaalainen roskakuski.

Taitaa olla, että näitä "Kola-Olleja", susankurosia ja susannasievisiä riittää joka kuukaudelle - siitä iltapäivälehdet, Seiska ja Katso pitävät huolen. Riittää, että heillä on riittävän vähän itsekritiikkiä ja kohtuullinen ulosanti ja riittävän mäntti saavutus tai "salaista tietoa" (vrt. Kuros-gate), niin johan ollaan otsikoissa.