Vaaliväsymys jo ennen loppukiriä

Paikallisessa kioskissa oli jonkun tuntemattoman suuruuden kannattajajoukkoja jakamassa esitteitä ja tarjoamassa kahvia. Muuan mummo jutteli heidän kanssaan vaalien näkymättömyydestä ja vaaliväki myönsikin, että vaalikampanja on tähän mennessä ollut melkoisen laiskaa. Vaaliväsymys vaivaa jo reippaasti ennen loppuhuipennusta.

Tätä on kyllä aistittavissa. Mitään nautinnollisia selkäänpuukotuksia, paljastuksia ja uusia linjanvetoja ei ole tuotu. Mistä tämä kertoo? Kukaan ei ota riskejä. Kyllähän se kertoo myös siitä, että kolme suurinta puoluetta, jotka aina ratkaisevat pääministerin salkun, ovat niin samaa syssyä, että eroja ei meinaa löytyä edes kiivaassa vaalitaistossa.

Parhaimpia esimerkkejä arvomaailmojen yhtenäistymisestä oli se, kun demarien ja keskustan hallitus poisti varallisuusveron, joka oli niin oikeistolainen veto, ettei kokoomuskaan ollut sitä uskaltanut esittää.

Miten sitten äänestäjä voi tehdä valinnan? Mielikuvien perusteella niin kuin tähänkin asti. Viinit ostetaan monesti etiketin perusteella - vaaleissa ratkaisee monella ulkonäkö ja ulkoasu. No, aina voi antaa protestiäänen.

Tekisi mieli käyttää jälkimmäistä vaihtoehtoa. Muuan arvomaailmaltaan oikeistolainen kaverini antoi kerran protestiäänen SKP:n listoilla olleelle työttömälle sirkustirehtöörille, koska se kuulosti niin hauskalta.

Tekisi mieli tehdä samoin! Ja mitäpä tuo harmaiden anttikalliomäkien ja paavolipposten Arkadianmäki enemmän tarvitsisi kuin juuri työttömiä sirkustirehtöörejä!