Hip hei!
Muksut lähtee tänään "isilöimään". Tämä tyttö ajatteli nykäistä tosiaan rulliksen jalkaan ja lähteä potkuttelemaan. Ainoa huono puoli on se, että yöllä on satanut vettä ja aurinko on vielä poissa. :( No, kuulemma pitäisi tänään palailla astialle tuo aurinkokin, joten ehkä homma ei oo vielä ongelma. :)
Tänään oli ihana olla ulkona. Oli lämmin auringossa, mutta kuitenkin viileää siten, ettei koko ajan vesi valu selkää pitkin. :) Kävin sitten rullaluistelemassa pikku lenkin ja tosiaan huomenna olis tarkoitus lähteä niillä pidemmälle lenkille, kun lapset suuntaa isin luo. Ihanaa laittaa musat huutamaan korviin ja luistella pitkin katuja. Toisinsanoen laittaa aivot narikkaan ja unohtaa kaiken. Toisaalta, jos sataa vettä, menee tämäkin suunnitelma päin pebatusta. :( No, siitä kai on turha vielä tänään ongelmaa ottaa. :) Joten palaillaan huomenna huomisiin ajatuksiin. :)
Tää on oikeesti outoa. :D Mä nautin tuosta auringosta ihan täysillä, vaikka luulin kyllästyväni siinä 10 päivässä. Tosin en ole edes laskenut, onko edes niin montaa päivää aurinkoa vielä ollut. :D No, oli miten oli, niin hyvä näin. Tuo aurinko kun piristää mieltä.
Viikonlopun meillä oli kamala ruuhka koko ajan. Vieraita puski sisään, kuin pipoa. No ei siinä mitään, musta on ihanaa, kun ihmisiä pyörii ympärillä. Toisaalta eilen illalla oli ihana saada kämppä tyhjäksi, laittaa lapset ajoissa nukkumaan ja painua saunaan loikoilemaan herätyskello kaverina. Minä tyhmä, kun sinne muutama viikko sitten nukahdin. *nolo* Onneksi puhelin herätti. Mutta en silloinkaan ollut edes väsynyt, kun lauteille kiipesin, mutta lämpö vei ajatukset mennessään ja uni tuli. :( Siksipä tästä edespäin puhelin varmistakoon herätyksen. :) Pitääkö siellä lauteille helvatti soikoon loikoilla? 8)
Mutta pitää mennä ihastelemaan pientä prinsessaa, joka minua tulee taas katsomaan. :D
Juu, ei kai tässä kukaan muu painajaiselta näytä, kuin meikäläisen höyrypää. Piti sitten mietteissään istua koneella liian myöhään ja viestitellä kaverin kanssa vielä sen jälkeenkin. Tosin viimeisten viestejen välissä taisin jo torkkua. :)
Nyt sitten herättiin koko poppoo vasta yli 10.30. Ihanata, taitaa muksuillakin olla vajaita unia takana. :) Josko jois aamukahvin pois ja painuisi aurinkoon ulos. Entisi siellä temmeltää, ennenkuin sisko tulee kylään poikansa kanssa. ;) Ihana viikonloppu edessä, saa kälättää oikein huolella ja taidolla. Minun ihana sisko, jota en ole kuukausiin nähnyt ollenkaan, kun on aina ollut kaikenmoista mukamas. :) No, nyt on aika korjata moka ja halia, kikattaa, käkättää ja muistaa, minkä takia kyseinen ihminen on minulle niiiiiiin tärkeä. :)
Ja Rebecalle hyvää mökkireissua!
Ihanaa, aurinko paistaa. Tämä on siis päivä, jolloin pidän auringonpaisteesta ja lämmöstä. Tänään on hyvä päivä, ainakin tähän asti. :D Kohta se olis suunnattava naperoiden kanssa ulkoilmaan nauttimaan olosta ja samalla kauppaan. Muuten jää neidon kahvittelut vähiin ja se tietää suoraan hermojen liikaa kiristymistä. ;)
Mut juu, mulla oli joku ajatuskin tälle kirjoitukselle, mutta se karkasi, enkä jaksa sitä nyt juosta kiinni, joten lähden vetämään kutrit suoraksi ja nauttimaan ulkoilmasta.
Ihanaa päivää kaikille! :D
Voi jösses sentään! Meikällä on pakko viirata päässä, kun nautin auringonpaisteesta ja kuumuudesta. Oli ihanaa käydä heti aamusta kävelemässä ja voi sentään, sitähän keikkuu kestovirne kasvoilla. Äsken siivoiltiin neitosen kanssa lattioilta kamoja ja pitäisi kai ryhtyä imurin kaveriksi, kun vieraita puskee illalla, kai? Pieni muutaman viikon ikäinen tyttövauva tulee vetämään tämän naisen naaman sellaiseen tyhmään virneeseen, millä on muka pakko hymyillä neitoselle, kalastellen hymyä takaisin. Ihanata!! Vauvat on ihania niin kauan, kun ne voi tarvittaessa palauttaa äidin syliin, kommentin "tää meni rikki" kera. ;) Ei kai, kyllä omankin kanssa hienosti pärjäisi, vaikka toisaalta parempi ilman, niin saa yöllä nukkua rauhassa, kunhan nukkumatti ei polkisi ohi ja sitten saa juoda kahvit rauhassa ilman, että joku huutaa tissiä vieressä. :) Juu, minulla on krooninen vauvakuume, eli ei siis mitään vaarallista. Järki on mukana näissäkin hommissa ja tosiaan lisää vauvoja ei nyt tule ja ole tulossa. :P Onhan mulla jo nuo omat "ei-enää-vauvat-jotka-on-silti-kovin-söpöjä-jos-ei-huuda-lapset". :DD
Maanantai-aamu ja aivan ihana ilma. Aamukahvia vielä vietän, kun aamu pyörähti sängyllä höpötellen nuiden pikku-Murmisten kanssa. Äiti kuuli viikonlopun koosteet isin luona olemisesta ja Korkeasaaren reissusta. Äiti sai myös osansa eilen illalla, kun olisi ollut nukkumaanmenoaika ja molemmilla meni nupit niin kierroksilla. ;) Mutta sellaista se on, ei ihan suodata pienen pää vauhdikkaan ja onnellisen päivän jälkeen. Tänään jätettiin kerho suosiolla väliin, josko saisi vähän naperot ja äitikin rauhoittua. Äiti hulttioi Helsingissä lauantai ja eilisen nukkui. Nyt on hyvä taas keskittyä tähän normaalielämään lasten kanssa. Sain ainakin nollata ajatukset ja viettää päivää ihanien ihmisten kanssa. Kiitos Sinulle, joka teit siitä mahdollisen! :D
Mutta juu, ei kirjoittamiseen pysty keskittymään, kun äidin huomion meinaa varastaa nyt muut nappisilmät. :D
Nyt on päivän ilo vedetty siskontytön mesetekstistä, joka menee seuraavasti. "Oon mä oikeesti hyvännäköinen, mä en vaan näytä siltä". Toi on muuten helvatin hyvä motto. *repskops*
Kello on tosiaan lähellä puolta kahta, kun tätä naputtelen täällä. Uni on hukassa, kertakaikkisen kadoksissa. Kyllä se viime yönä kävi täällä, mutta ei oo näkynyt sen jälkeen. Illalla olin jo sitä mieltä, että uni tulee, mutta paskat. Vettu sentään, missä mun nukkumatti polkee, miksi en kykene rauhoittumaan, missä mun ajatukset on, minne asti mun pitää painaa univeloissa? Juu, asia ei toisaalta rassaa, mutta kun muita ihmisiä näyttää rassaavan, kun kävelen silmänaluset mustina ja jään omiin haaveisiin. No, toisaalta, niinhän mä teen, eikä syynä ole se, että nukahtaisin pystyyn, vaan siitä, että haaveet kannattaa tosi pitkälle.
Ai mistäkö haaveilen? Normaalista elämästä, siitä, että homma sujuisi, osaisi sanoa ne oikeat sanat, jotka haluaa sanoa. Lopettaisi muiden ahdistelemisen hämäräperäisyydellään ja mietinnöilläni. Mutta ketä se loppupelissä auttaisi, ei ketään, hämmentäisi soppaa entisestään. Pitkään eron jäljiltä minulta oli hukassa se, kuka olen ja miksi kehenkään luottaisin. Nyt siitä on päästy pitkälle, olen alkanut luottamaan ihmisiin uudella tavalla. En halua olla kenestäkään riippuvainen, koska minä olen Pampojet ja pärjään varmasti itsekin, helvetti. :D Kyse on siitä, että pystyn luottamaan läheisiin ihmisiin, ilman, että tarttee miettiä, kuka takkinsa seuraavaksi kääntää. Pystyisin luottamaan, ilman painostusta, meneillään olevasta ja tulevasta. Mä en halua, että mulle tungetaan ajatuksia päähän, mä kykenen kai ajattelemaan itsekin. Mä en kykene elämään epävarmuudenfiiliksissä, ne on mulle vieläkin ahdistava paikka. Se on tosin osa mun elämää tällä hetkellä. En tiedä, minne suuntani lopulta on, mutta haluaisin senkin asian järjestykseen. En voi ja en kykene elämään ahdistumatta kaaoksessa, nimenomaan henkisessä kaaoksessa. Se vaan vie energiaa liikaa, jonka vuoksi onkin ihana, että mulla on ystäviä, joille voi purkaa ajatuksia ilman taka-ajatuksia.
Ja tämän kirjoittaessa alla on vajaa situkka, joten "päätäynnä"-meiningillä ei nyt vedetä. :P
Huomenna luultavasti olen sitä mieltä, että tälläkin viestillä vois pyyhkiä hanurin, mutta nyt nämä on ajatukset ja näillä mennään. :D
Juu, se on sitten taas yksi päivä pyörähtänyt. Siinähän se meni mukavasti stressaamatta. Aika paljon touhuiltiin muksujen kanssa kaikenmoista ja olikin aika ihanaa, kun ei tarttenut minnekään mennä. Ihanata! :D Nyt kun nuo palleroiset tajuaisivat vielä käydä nukkumaan, niin kaikki olisi enemmän, kuin kivasti. Mamikin pääsisi saunomaan ja nukkumaan. Huomenna kun on taas uusi päivä. :P
No mut juu, heippatihei, eipä mulla mitään suurta ja hehkeetä tänään ollut. :D
